Mitä kaikkea rukous tarvitsee – vai tarvitseeko?

Olen seurannut, miten rukouksen harjoittaminen on nykyisin muun muassa hiljaisuuden liikkeessä saanut ylleen moninaiset hengelliset harjoitukset. On kaikkea keskittymistä edistävää kuten oikeaa hengitystekniikkaa, mietiskelyä, laulua, tanssia, kehollisia harjoituksia, pyhiivaellusta, kävelyä luonnossa, labyrintteja, maalaamista… Osa on vanhaa hengellistä perintöä kuten rukouksellinen virsilaulu tai rukouksessa tehtävä ikonien maalaaminen, meditointi. Hengittäminen on myötäsyntyistä, mutta nyt sille annetaan erityinen keskittävä rytmi, johon on omaksuttu myös oppia itämaisesta mietiskelystä. Ortodokseille se on tuttua Jeesus-rukouksen harjoituksesta rukousnauhan kera tai ilmankin. Jokaisessa uusvanhassa keksinnössä on hyvää tarjolla, ja se vastaaa nykyhetken uuteen hengellisyyden konkreettisten toimien tarpeeseen.

Mutta miten käy ohjaaminen olennaisimpaan, paljaaseen rukoukseen, joka on kuin monikerroksiseksi kasvaneen sipulin ydin? Miten olisikaan opettaa ja ohjata rukousta yksinkertaisimmassa muodossan, joka toimii kaikkialla kaikessa elämässä! Jopa melussa eikä vain pyhitetyssä hiljaisuudessa tai erikoistilaisuuksissa. Jonka yhteydessä ei tarvita sanontaa rukouksen harjoittaminen. On vain olemassa ilmiö rukous. Niin yksinkertainen, ettei se ole oikein määriteltävissä mihinkään muotoihin eikä ajallisiin kestoihin. Se vain nousee sisimmästä itsestään. Kaipaava mielen ailahdus: ”Oletko Sinä?” ”Sinäkö?” ”Jumala?” Jos kaipaa, kysymys herää kuin itsestääm, sillä loppujen lopuksi kai kaipauksen herättäjä saanut meidät kysymään itseään.

Rukous opettaa itse rukoilemaan, kuten idän kirkon isät opettivat. Se on lohdullinen lause jokaiselle rukoilijalle, etsijälle ja kaipaajalle. Voi olla, että kaipaava rukoilija kaipaa myös tuekseen muotoja, hiljaisuutta, seurakuntaelämää, retriittejä, vaelluksia, tanssia ja muita rituaaleja. Mutta olennaisinta on, että ilman sen kummempia voi myös rukoilla ja saa rukoilla, vaikkei siitä edes syntyisi varsinaista tapaa. Jumala on kuulolla kaiken aikaa. Pienikin ele meiltä on jo kerrassaan kaikki. Tämä on hyvä sanoma evankeliumin ytimestä.

 

 

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Huuhtanen-Somero Päivi
Huuhtanen-Somero Päivi
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.