Mitä piispainkokouksessa todella tapahtui?

Keskiviikkona Joensuussa päättyi kaksipäiväinen piispainkokous, jonka jälkeen Suomi jäi hämilleen. Epäselväksi tuntui jäävän, mistä siellä oikein päätettiin. Ohessa rautalangasta väännetty näkemykseni siitä, mitä Joensuussa tapahtui.

Mitä piispat tekivät?

Piispainkokous vahvisti Joensuussa selontekonsa siitä, miten kirkko käsittää avioliiton. Selontekoa pyysi kirkolliskokous, kirkon ylin päättävä elin. Piispat, paimenten paimenet, siis kertoivat taas kerran kaikelle kansalle, mitä mieltä kirkko avioliitosta on.

Selonteon mukaan avioliittoa on pidetty monissa paikoissa ja monina aikoina miehen ja naisen välisenä ja sitä se on luterilaisessa kirkossakin. Selonteko taustoittaa avioliittokäsityksen historiaa Jeesusta edeltävältä ajalta reformaatioon ja tämän päivän Suomeen. Siinä myös todetaan, että kirkon käsitys on yhä se, että avioliiton osapuolet ovat mies ja nainen, vaikka laki avioliitosta Suomessa muuttuukin. Samaa sukupuolta olevaa paria ei siis voi vihkiä tai siunata. Mutta heidän kanssaan ja puolestaan voi rukoilla, selonteko huomauttaa.

Useaan otteeseen selonteko myös muistuttaa, että kaikkien ihmisarvoa tulee kunnioittaa, vaikkei heidän valintojaan aina ymmärrä.

Tämä ei ole kellekään uutinen. Niin kuin ei sekään, että piispat tekivät työtä käskettyä.

Silti keskiviikkona monet mediat uutisoivat, ettei piispainkokouksen mukaan homopareja vihitä tai siunata.

Näiden uutisten rivien välissä kuultaa odotus siitä, että piispojen olisi pitänyt tehdä jotakin toisin.

Mitä piispat olisivat voineet tehdä toisin?

Samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta kirkossa päättää kirkolliskokous. Piispojen tehtävä on johtaa niin pappeja kuin seurakuntalaisiakin uskon tiellä. Joidenkuiden näkökulmasta piispat piiloutuivat toimeksiannon ja marssijärjestyksen taakse.

Ilkeämielinen voisi rinnastaa piispan toiminnan siihen, miten toimii maahanmuuttovirkailija, joka antaa kielteisen turvapaikkapäätöksen. Virkamies voi vedota siihen, että on vain osa järjestelmää, yksi ratas koneistossa. Mikäli hänen päätöksestään kehkeytyy tragedia, hän voi puolustautua noudattaneensa vain yhteisesti sovittuja sääntöjä.

Piispoilta ei kuitenkaan voi odottaa ihmeitä. Inhimillisyyttä sen sijaan voi. Selonteon puhe lähimmäisenrakkaudesta ei jää mieleen, jos sen päällimmäinen viesti on, että heitä emme vihi emmekä siunaa. Jos oppi tai perinne jakaa seurakuntaa, olisi piispojen tehtävä pyrkiä aktiivisesti yhdistämään sitä esimerkiksi suoralla puheella. He olisivat voineet myöntää aikaisempaa avoimemmin, että kysymys on kiperä ja jakaa piispojakin. Tunnepuhe ei oppia muuksi muuta, mutta antaa osviittaa siitä, että ei tämä kellekään helppoa ole.

Mitä kävi selonteon julkistamisen jälkeen?

Sukupuolineutraalista avioliittolaista on vuosien varrella tullut kirkon kohtalonkysymys. Rivikristityn, kansanedustajan ja tuolloin puoluejohtajan Päivi Räsäsen (kd) kommentit televisiossa lokakuussa 2010 saivat aikaan erovyöryn. Tuona vuonna kirkosta erosi yli 80 000 jäsentä, kun edeltävänä vuonna määrä oli yli 40 000.

Piispainkokouksen jälkeen eroakirkosta.fissä eromäärät ovat olleet kaksi päivää kaksinkertaisia eli noin sadan eronneen sijasta kirkon on jättänyt noin 200 jäsentä. Se on huomattavan vähän. Syynä siihen saattaa olla se, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen tai siunaaminen ei enää saa aikaan samankaltaista erovyöryä kuin aiemmin. Tai se, että piispat pidättäytyivät kannanotosta ja välttivät keskustelun kuohahtamisen.

Miten selonteko käytännössä vaikuttaa?

Selonteon jälkeen vastuu lähimmäisenrakkauden toteutumisesta jää seurakunnille ja papeille. Seurakunnat voivat yhä kieltäytyä antamasta tiloja samaa sukupuolta oleville pareille, jotka tahtovat rukoilla papin kanssa. Samoin papit voivat kieltäytyä, mikäli samaa sukupuolta oleva pari heiltä rukousta toivoo.

Lisäksi pappi voi ensi vuoden maaliskuusta alkaen rikkoa kirkkojärjestystä käyttämällä uuden lain hänelle suomaa valtaa eli vihkimällä samaa sukupuolta olevan parin. Sen seurauksia ei tiedä vielä kukaan, sillä arkkipiispa Mäkinen ei halunnut täsmentää rangaistuksia vedoten siihen, että piispat käyttävät itse hiippakunnissaan tuomiovaltaa kyseisissä tapauksissa.

Päällisin puolin melkein kaikki on niin kuin ennen. Ja kuten arkkipiispakin totesi: keskustelu jatkuu.

Antti Berg

10 kommenttia

  • Onkohan kukaan huomannut sitä, että neuvottluissa yleisen mielipiteen ja sielunvihollisen kanssa ne molemmat vetävät pitemmän korren, koska meillä jokaisella on niiden liittolainen lihassamme. Meidän lihamme toivoisi, että Jumalan sana olisi vähän vähemmän totta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Syynä siihen (kirkosta erojen vähyyteen) saattaa olla se, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen tai siunaaminen ei enää saa aikaan samankaltaista erovyöryä kuin aiemmin. ” blogi

    Näin voi olla. Ihmisille, myös homoseksuaaleille riittää se, että spnparit vihitään avioliittoon maistraatissa. He kunnioittavat kirkon päätöstä noudattaa kristillistä oppiaan. Hämmästyttävää mielestäni on se, että monet kirkon työntekijät eivät kunnioita työpaikkansa peruskirjan, Raamatun, käsitystä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona, vaan edelleen haluavat “pulloikoida” kirkon virallista käytäntöä vastaan vaatimalla siihen muutoksia.

    Syy kirkosta erojen vähyyteen voi olla myös siinä, että nyt mikään taho ei ole masisoinut eroamisen puolesta, kuten suurempien eroaaltojen aikoina ilmiselvästi oli.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Totean tässä uudestaan. Me kaikki ihmiset synnymme maailmaan tasa-arvoisina. Ihmisarvostuksen erottelu ei ole Korkeimman tahdon mukaista. Näin on ollut ensimmäisestä ihmisestä alkaen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Jos Mäkinen väitti, että piispat käyttävät tuomiovaltaa, hän on väärässä. Vältä kuuluu kaikille tuomiokapitulin jäsenille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Jäin aika lailla ymmälleni tämän artikkelin johdosta. Tarkoittaako Kotimaan toimitus todella sitä, että lähimmäisenrakkaus ilmenee ensisijaisesti riitteinä? Olen kyllä ajatellut, että kirkon rituaalit ovat tapoja lähestyä Jumalaa, ja lähimmäistä rakastetaan auttamalla ihmistä, joka apua tarvitsee. Tällaiseen auttamiseen ei tarvita mitään rituaaleja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Yrjö S,

      Kotimaa ja sen toimitus ajavat “yleishengellistä”, hieman vasemmalle kallellaan olevaa liberaalia aatetta, jolla ei juurikaan ole kosketuskohtaa kristillisen uskoon. Se tulee erityisen hyvin esille toimituksen omissa blogeissa.

      Tämän aatteen ajajille ulkoiset “rituaalit” ovat ainoa kiinnostava asia. Heidän materialistinen ideologiansa ei tunne muuta kuin aineen ja tämän maailman.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Yrjö

      Pyhä toimitus ja lähimmäisenrakkaus eivät ole toisiaan pois sulkevia todellisuuksia vaan yhden ja ainoan todellisuuden ilmentymiä. Jumalan rakkaus ja inhimillinen rakkaus kuuluvat yhteen. Yhteisessä messussa Jumala itse ottaa meihin yhteyttä ja antaa meille lahjansa. Noiden lahjojen voimin jaksamme rakastaa toinen toistamme.

      Siksi että pyhässä liturgiassa toimii itse Jumala jokainen pyhä toimitus on inhimillisen kulttuurin korkein ilmaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Keskustelussa näistä kysymyksistä unohdetaan useinkin se ihmiskunnan keskuudessa oleva tosiasia että maailman koko väestöstä noin 5/6 asuu maissa joissa samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat kiellettyjä.

    Noissa maissa kysymys ei ole “tasa-arvosta” vaan samaa luokkaa olevasta epäinhimillisyydestä kuin lasten seksuaalinen hyväksikäyttö meidän kulttuurissamme.

    Esimerkiksi kun tässä muinoin Englannin eräs ministeri, joka oli tunnettu kahden miehen välisestä elämästään meni erääseen näistä maista, niin isäntämaan päämies käytti tilaisuutta hyväkseen ja kertoi vieraalleen miten tuo käytös on inhimillisyyden kannalta niin sopimatonta että hänen mielestään vierasta ei voi verrata edes hänen koiraansa koska se olisi hänen koiransa halventamista.

    Noiden maiden edustajat myös tekevät valituksia muutamille länsimaille että nämä käyttävät väärin diplomaattista asemaansa, koska diplomatian perussääntöihin kuuluu etteivät vieraan maan diplomaatit saa isäntämaassa tukea sellaista toimintaa, mikä isäntämaan lainsäädännön mukaan on rikollista.

    On siis mielekästä ottaa nämä kysymykset niin ettei hötkyile miten sattuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Matias R. pitääkö kommenttisi ymmärtää niin, että osoitat ymmärtämystä tai jopa hyväksyntää kyseisen päämiehen näkemykselle?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jorma

      Tarkoitukseni on osoittaa että samalla tavalla kuin muslimien keskuudessa naisen aikaista avioitumista pidetään luonnollisena ja ihmisoikeuksiin kuuluvana, koska Muhammed kihlasi lempivaimonsa Aishan, kun tämä oli noin kuusivuotias ja aloitti yhdyselämän kun tämä oli noin yhdeksänvuotias.

      Toisissa maissa taas tuollaista pidetään pedofiliana ja erittäin tuomittavana ja kauhistuttavana.

      Kyseessä siis on katsomusten välinen ero joka menee aivan ihmisenä olemisen perustuntemuksiin asti.

      Samalla tavalla muutamissa maissa taas pidetään samaa sukupuolta olevien avioliittoa tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin kuuluvana, kun taas toisissa kulttuureissa sitä pidetään ihmisarvoa loukkaavana ja erittäin vastenmielisenä ilmiönä.

      Tässäkin asiassa on kysymys katsomusten syvästä erosta, joka menee aivan ihmiskäsitysten perustuntemuksiin asti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kotimaa toimitus
    Kotimaa toimitus

    Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.