Mistä vihkipapit ovat piispojen kanssa yhtä/eri mieltä?
Piispat pitivät viimesyksyisessä selonteossaan samaa sukupuolta olevien avioliittoa avioliittona. Sen puolesta todettiin voitavan rukoilla päiväjumalanpalveluksessa. Näin siitä huolimatta, että avioliiton osapuolina eivät ole kirkon perinteisen käsityksen mukaisesti mies ja nainen. Tästä peruslähtäkohdasta samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät papit ja heidän esimiehensä, piispat, ovat samaa mieltä.
Mistä vihkipapit sitten ovat piispojen kanssa eri mieltä? Piispainkokous katsoi, että samaa sukupuolta olevien parien puolesta ja kanssa voidaan rukoilla. Selonteossa hahmoteltuihin rukousohjeisiin ei (toisin kuin rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa) sisältynyt kieltoja käyttää avioliittoon liittyviä rukous- ym. erityiselementtejä. Erimielisyys koskee sitä, voidaanko samaa sukupuolta olevat parit vihkiä tai siunata virallisesti käyttäen kirkkokäsikirjan kaavoja.
Jos asia menee aikanaan oikeuteen, oikeus ei siis ratkaise, pitääkö kirkko samaa sukupuolta olevien avioliittoja avioliittoina. Kyllä pitää. Oikeus ratkaisee, onko samaa sukupuolta olevilla pareilla kirkon järjestyksen mukaan oikeus käsikirjan mukaiseen viralliseen toimitukseen vai ainoastaan vapaamuotoiseen rukoukseen.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
51 kommenttia
SK “Vai olisiko niin että oikeus ratkaisee sen, onko kirkon papeilla,( joista oikeusoppinut Leino sanoo: “kirkon papit saavat oikeutensa vihkimiseen vain ja ainoastaan oman kirkkonsa pappeina.” ) oikeus vihkiä vastoin työnantajansa ohjeistusta?”
Pekka Leino rajasi Salme Kaikusalon viittaamassa blogissa tarkastelukulmansa kirkko-oikeudelliseen pohdiskeluun ja sai asian luonnollisesti näyttämään enemmän omaa näkökulmaansa vastaavaksi kuin se todellisuudessa on. Ristiriita tulee siitä, että henkilön, jolla on ev.-lut. kirkon pappisoikeudet, toimittama avioliittoon vihkiminen on kiistatta ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pätevä avioliiton synnyttävä viranomaistoimi riippumatta siitä, onko hänen esimiehensä kieltänyt häntä toimittamasta vihkimistä vai ei, tai ovatko kirkon omien säädösten mukaiset edellytykset täyttyneet vai eivät. Kunhan avioliittolain määräämät edellytykset täyttyvät. Analogiaa voi hakea vaikkapa tällaisesta fiktiivisestä, mutta tosielämässä mahdollisesta esimerkistä: Kirkkoherra määrää seurakuntapastorin toimittamaan jumalanpalveluksen seurakunnan sivukappelissa, vaikka pastori on samalle ajankohdalle lupautunut hoitamaan tuttavapariskuntansa vihkimyksen. Koski kirkkoherra pysyy päätöksessään, suuttunut pastori ilmoittautuu sairaaksi, jättää hoitamatta jumalanpalveluksen, mutta suorittaa avioliittoon vihkimyksen. Pastori on kiistatta siis toiminut vastoin esimiehensä toimivaltaista käskyä, rikkonut virkavelvollisuuksiaan vastaan ja toiminut muutenkin moitteen ansaitsevasti, mutta se ei vaikuta suoritetun vihkimyksen laillisuuteen ja avioliiton syntymiseen. Pastori saattaa siis saada vakavan moitteen ja jopa varoituksen, jos uppiniskaisuus on ollut toistuvaa. Se, että esimies on käyttänyt hänelle kuuluvaa työnjohtovaltaa ei muuta sitä rikkovaa virkatointa sinänsä laittomaksi, mutta voi johtaa asianomaista toimijaa kohtaan työnjohdollisiin rangaistusluontoisiin seuraamuksiin.
Työnantajalla on ns. direktio- eli työnjohtooikeus, joten työnjohdolisia määräyksiä työntekijän periaatteessa aina toteltava, jos työmääräys ei riko lakeja eikä hyviä tapoja, tottelemattomus johtaa sanktioon. Työntekijä voi vetää asian henk.työsopimustaan koskien käräjäoikeuteen ja työehtosopimustaan koskien työtuomioistuimeen. Virkasuhteiset virkaehtosopimusta koskien hallinto-oikeuteen.
“Oikeus ratkaisee, onko samaa sukupuolta olevilla pareilla kirkon järjestyksen mukaan oikeus käsikirjan mukaiseen viralliseen toimitukseen vai ainoastaan vapaamuotoiseen rukoukseen.”
Ei näin ja tämä on osa käsityseroa. Kysymys on osa uskonnonharjoittamisen sisältöä, johon hallinto-oikeus ei voi ottaa kantaa. Kirkkolisessa vihkimisessä ei ole kyse avioliittoasetuksen tarkoittamasta siviilivihkimisestä, vaan uskonnollisesta seremoniasta jolle aviolittolan ehtojen täyttyessä on myönnetty avioliittolain tarkoittama oikeusvaikutus.
Hallinto-oikeus ei siis voi ottaa kantaa kirkon uskonnonharjoittamisen sisältöön, vaan siihen aiheutuuko lakimuutoksesta siihen sellaisia välittömiä muutoksia, jotka kirkon tulisi erikseen torjua ja jos aiheutuu, niin onko piispojen antama ohjeistus siihen riittävä tapa. Kirkon oman selvityksen mukaan lakimuutos ei aiheuttanut välittömiä muutoksia uskonnonharjoittamiseen kirkossa ja piispojen ohjeet ovat pappeja sitovia.
Huomioksi myös ettei lakimuutoksen todeksi tunnustaminen sinällään muuta kirkon avioliitto-opetusta. Pitäytyminen vihkimään vain miehen ja naisen välisiä avioliittoja ei siis jatkossaan mielivaltainen tapa erotella ihmisiä, vaan kyse on edelleenkin uskon opin sisällöstä. Tasa-arvo argumentti nousisi esiin vasta jos kirkko luopuisi nykyisestä avioliitto-opetuksestaan. Tätä koskeva aloite on vireillä kirkolliskokouksessa ja ratkeaa aikanaan.
“Kapinapappien” toiminnassa on keskeisesti kyse myös kirkon identiteetistä uskonnollisena yhdyskuntana. Näin siksi että toimintaa perustellaan ensisijaisesti muusta kuin kirkon tunnustuksesta käsin. Kirkon avioliitto-opetusta ei välttämättä tule nähdä pelastuskysymyksenä. Sitä vastoin pelastuskysymys on, ettei kirkko välttämättömästi myötäile kulloisiakin yhteiskunnallisia aatevirtauksia.
Kirkko on uskonnollinen yhdyskunta, jonka uskonnonharjoittaminen voi olla ja joissakin tilanteissa sen tuleekin olla ristiriidassa kulloisenkin yhteiskunnallisen valtakulttuurin kanssa. Periaatteellisella tasolla tämä on kirkossa pelastuskysymys, ei niinkään se, tekeekö kirkolliskokous jonakin päivänä uusia linjauksia avioliitto-opetukseensa.
Risto Voipio, muistelen mm. tapauksia, joissa kirkon jäsenelle ei ollut annettu ehtoollista. Aikanaan taisi olla eronneitten vihkimisestä kieltäytyneidenkin keissejä.
Vesa Hirvonen
Minun käsitykseni mukaan kirkon jäsenillä on kirkkojärjestyksen perusteella subjektiivinen oikeus toimituksiin, ellei niitä ole kirkkojärjestyksessä, kirkkolaissa tai yleisessä laissa rajattu. Piispoilla ei ymmärtääkseni ole oikeutta antaa rajoituksia, joita ei edellämainituissa ole. Ylipäätään mielestäni on turhan paljon keskitytty pappien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Mielestäni keskeistä ovat seurakuntalaisten, tässä tapauksessa samaa sukupuolta olevien parien, oikeudet ja osallisuus kirkossa.
Vesa Hirvonen
“Ylipäätään mielestäni on turhan paljon keskitytty pappien oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Mielestäni keskeistä ovat seurakuntalaisten, tässä tapauksessa samaa sukupuolta olevien parien, oikeudet ja osallisuus kirkossa.”
Tätä ajattelua olen koettanut sanoittaa auki.
Jännää, että edellinen postaukseni on kirjattu samalle kellonajalle.
Risto Voipio: “Aika paljon tulee vaurioita ja ihan turhaan.” Ihmeen pitkään tässä on ilman varsinaisia vaurioita säilytty, yhdessä ollaan, vaikka suukopua pidetään. Luulen, että varsinaiset vauriot alkavat, jos kapitulit siirtyvät rangaistusten linjalle, jolloin päätöksistä valitetaan oikeuteen. Tilanne kärjistyy huomattavasti sekä kirkon sisällä että ulkopuolella. Ihmiset kokoontuvat eri leireihin. Kirkon yhteyden rakoilu realisoituu.
Vesa Hirvonen (tunnuksesta huolimatta kirjoitan vain omissa nimissäni)
Jukka, silloinkin yritettiin todella kauan selvitä ilman rangaistuksia. Lähes ilman rangaistuksia sen sijaan selvittiin kirkon edellisestä vihkikiistasta eli eronneitten vihkimisestä kieltäytyneiden pappien tapauksesta. Piispat antoivat 1970-luvulla suosituksen asiasta, ja se on kai edelleen voimassa. Minusta tästä kiistasta kannattaisi ottaa oppia.
Vesa Hirvonen
Oulun tuomiokapitulin päätös merkitsee, että mennään oikeuteen. Piispa Samuel Salmen lausumaa pidän huomionarvoisena: “Avioliittolain muutos on synnyttänyt erilaisia tulkintoja, joiden kanssa kirkossa … nyt eletään.” (http://www.oulunhiippakunta.evl.fi/?x20437=4602399) Kyse on lainsäädännön tulkinnasta, ei kapinallisuudesta.
Vesa Hirvonen
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
“Oikeus ratkaisee, onko samaa sukupuolta olevilla pareilla kirkon järjestyksen mukaan oikeus käsikirjan mukaiseen viralliseen toimitukseen vai ainoastaan vapaamuotoiseen rukoukseen.”
Vai olisiko niin että oikeus ratkaisee sen, onko kirkon papeilla,( joista oikeusoppinut Leino sanoo: “kirkon papit saavat oikeutensa vihkimiseen vain ja ainoastaan oman kirkkonsa pappeina.” ) oikeus vihkiä vastoin työnantajansa ohjeistusta?
Ilmoita asiaton kommentti