Tänä vuonna kuollut eläkeläinen, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskonnonfilosofian ja teologisen etiikan professori Simo Knuuttila oli loistava tutkija ja opettaja.
Vastuu hyviksi uskomistamnme töistä
Jotta me kaikki voisimme elää onnellista, turvallista ja rikasta elämää tällä planeetalla, ei tarvittaisi ihmeitä.
Kaikki tähän liittyvä perustieto on jo ajateltu, kirjoitettu, luettavissa ja opiskeltavissa.
On myös lukemattomia eri oppialojen opettajia, eläviä ja kuolleita, jotka osaisivat kertoa – jo kuolleet viisaat ihmiset voivat opettaa kirjotustensa kautta – miten parempi maailma saavutettaisiin.
Ongelma ei ole se, ettei tiedettäisi miten pitää toimia, vaan se, ettei haluta tietää,oppia eikä ymmärtää.
Halutaan vaikkapa tehdä hyvää. Noin niin kuin tässä hetkessä ja minun, sinun ja Hentun Liisan mielestä hyvää.
Kaksoisvaikutusperiaate
Kun halusin osana opintojani tenttiä logiikan historiaa, Simo Knuuttila laittoi minut logiikan historian lisäksi tenttimään turhaakin turhemmalta vaikuttavaa katolisen teologian 400-sivuista yleisesitystä.
Siitähän ei meinannut tulla sutta eikä sekundaa.
En ymmärtänyt miksi piti opiskella teos, joka ei ollut tutkimusta, vaan vain normatiivinen katolisen uskon ohje, joka kertoi miten mistäkin asiasta pitäisi uskoa ja ajatella.
Salaviisaasti hymyillen Knuuttila ohjeisti, että pitää lukea huonojakin kirjoja, jotta oppisi erottamaan hyvän ja huonon tutkimuksen toisistaan.
Pidin häntä setämiehenä, kun mielestäni jo ensi vilkaisusta ymmärsin, että teos ei ollut sen lukemiseen käytetyn ajan arvoinen.
Knuuttila oli kuitenkin salaviisastakin viisaampi. Tässä hänen heikoksi luonnehtimassaan teoksessa oli yksi helmi, jonka hän halusi minun ns. löytävän itse – ne pari lausetta kaksoisvaikutusperiaatteesta.
Kun tekee hyvää, mikä on ihmisen vastuu siitä, että hyvänteosta ja hyvistä aikomuksista seuraakin jotain pahaa?
Kristillisissä vuosisataisissa pohdinnoissa on perinnettä, joka ei ehkä riittävässä määrin ole sujahtanut pohjoismaiseen luterilaisuuteemme eikä luterilaisuudestamme maallistuneeksi yhteiskuntaeetokseksi muuttuneeseen ajatteluumme.
Eettisessä mielessä tällainen liian vähälle huomiolle jäänyt teema on juuri kaksoisvaikutuksen periaate.
Jos ihminen, noin hyvää tehdessään, tuottaakin pahaa, vaihtoehtoja on karkeasti arvioiden kolme.
1. Hyväntekeminen onkin naamio sille, että tahallisesti tuotetaankin pahaa.
2. Tehdään hyvää, mutta ollaan typeryksiä; ollaan ymmärtämättömiä, välinpitämättömiä ja tietämättömiä siitä, mitä pahaa omien toimien seurauksena tulee tapahtumaan.
3. Hyvistä töistä ja toimista seuraa täysin ennakoimatonta pahaa, jotain, mitä kukaan ei olisi voinut ennakolta nähdä tai kuvitella.
Metsät ja hiilinielut
Suomen metsien hiilinielu on kuulemma romahtanut. Nyt tästä laskennallisesti todistellusta asiantilasta pitäisi Suomen maksaa miljardiluokan korvauksia. Jonnekin.
Tämä hiilinielun romahtaminen johtuu kuulemma metsien käytöstä ja niiden huonosta hoidosta.
Metsien hiilinielu ei kuitenkaan ole ns. romahtanut niissä maissa, jossa sitä ei alun alkaenkaan ei ollut. Näiden maiden ei siis tarvitse maksaa.
Jo noin vuosi sitten YLE lähetti tiedeohjelman, jossa tutkija kertoi pitkien, lämpimien syksyjen vaikutuksesta puiden kasvuun.
Hänen mukaansa pitkät lämpimät syksyt ovat rasite Suomen metsille. Puut eivät voi entiseen tapaansa käydä lepotilaan, vaan joutuvat käyttämään energiaansa, pakkasta odotellessaan, voimatta kuitenkaan yhteyttää suomalaisen syksyn pimeimä päivinä.
Syy ei siis ehkä olisikaan suomalaismetsien hakkuu tai niiden huono hoito, vaan globaali ilmaston muuttuminen, johon pieni Suomi, metsäyhtiöt tai suomalaiset joukkona eivät mitenkään voi tosiasiallisesti vaikuttaa.
Kaksoisvaikutusperiaate siis kertoo, että tässä asiassa ”hyväntekijät”, hiilinieluista huolestuneet tahot, ovat ns. hyvää tahtoessaan ehkä aiheuttamassa Suomelle ja suomalaisille huomattavia taloudellisia kustannuksia asiantilasta, johon kpvin pohjoisessa elävät suomalaiset eivät voi vaikuttaa.
Sama hiilihyväntekemisen periaate ei myöskään rankaise niitä maita, joilla ei alunalkaenkaan ole ollut hiilinielumetsiä.
Kun maailma on kovin raadollinen paikka, on olemassa myös mahdollisuus, että hiilinielulaskelmat ovat jo lähtökohdallisesti, taloudellisista syistä tai erinäisten urakehityssyiden vuoksi, tarkoitushakuisia.
Niin tai näin
Joka tapauksessa hiilihyvää etsivät henkilöt ovat tuottamassa taloudellista pahaa Suomen valtiolle ja suomalaisille.
Mikä on heidän vastuunsa tästä hyvänteosta?
Tai muista ”hyvää” tarkoittavista toimista, jotka seurauksiltaan vähentävät esim. yhteiskuntamme turvallisuuta, päihteettömyyttä tai yleistä lainkuuliaisuutta?
Pitäisikö päättäjien ja virkamiesten ehkä lukea katolista teologiaa ja päätyä ymmärtämään kirkkoisän ikivanha lausuma, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla?
