Kesän aikana olemme lukeneet seisemäkymmenen aktiivin blogistin tekstejä. Niistä vain alle kymmenen on naisten tekemiä. Miksiköhän naisten kirjoittamia blogeja pääsee näin harvoin lukemaan?
Kesän aikana olemme lukeneet seisemäkymmenen aktiivin blogistin tekstejä. Niistä vain alle kymmenen on naisten tekemiä. Miksiköhän naisten kirjoittamia blogeja pääsee näin harvoin lukemaan?
Piti olla: alle kymmenen kirjoittajaa.
Minulla ainakin on aika paljon muuta tekemistä.
Niinpä. Naiset vaikuttavat tekemällä, miehet pieksevät suutaan.
Pekka: ”Miksiköhän naisten kirjoittamia blogeja pääsee näin harvoin lukemaan?”
Johtunee siitä, että naiset kirjoittavat blogeja harvemmin.
P.S. ”Olla” verbin monikon kolmannen persoonan preesens kuuluu ”ovat”.
Otsikon tulisi kuulua siis: ”Missä ovat vaikuttamaan pyrkivät naiset ?”
Kiitos Kimmo kieliopin opettamisesta. Sen oppiminen on tuottanut lapsuudessa niin paljon turhautumista, että se näkyy yhä näissä teksteissäni, joita joudun jatkuvasti muokkailemaan ja silti mitä oudoimpia sanahirviöitä jää luettavaksenne. Lukihäiriön ja vain toisen silmän varassa operoidessani, on suuria vaikeuksia havaita tekemiäni virheitä. Jos odottaisin sitä, että kykenisin tuottamaan virheetöntä tekstiä, niin oma kirjallinen ilmaisuni loppuisi siihen.
Virheettömyys ei liene itseisarvo. Se palvelee viestin ymmärtämistä oikein.
Kuitenkin kirkon toiminnassa naisia on enemmistö. Miehiä on suhteessa yhtä vähän, kuin naisia Kotimaan aktiivisissa kirjoittajissa.
Tämä blogialusta lienee enimmäksen terapiaa (toki tärkeää) meille kirjoittajille. Vaikuttamaan pyrkivät (myös naiset) tekevät vaikuttamistaan ihan muissa kabineteissa, niissä joissa päätetään rahasta. Rahahan tuntuu monessa suhteessa olevan se tärkein vaikuttamisen vaikutin.
Kiinnostaisi ymmärtää lisää siitä, mikä saa naiset jäämään pois kanavalta. Aika ylläri on se etteivät he juuri edes kommentoi tätä. Seijalla sentään on muutakin tekemistä.
On sitä mullakin ja sieltä niitä blogien aiheita pulppuilee lisää. Joten Seijan selitys ei ole ehkä kovin kattava.
Kiitos kysymyksestä. Vastaan omasta puolestani.
Keskityn omiin töihini kirjailijana ja yrittäjänä. Koen ne riittäviksi vaikuttamisen mahdollisuuksiksi. Koska kirjoittaminen merkitsee minulle työtä ja toimeentuloa, ei jää rahkeita eikä kiinnostusta kirjoitella korvauksetta sinne tänne.
Joitakin vuosia sitten kyllä kirjoitin muutamia blogeja minulle rakkaan kirkon asioista, mutta kyllästyin varsin pian esim. K24-keskustelukulttuuriin: muutamiin ahkeriin kaiken komentoijiin, joihinkin jyrkkämielisiin jne.
Haluan suojella itseäni, jotta jaksaisin tehdä työni ja säilyttäisin mielenrauhani ja elämäniloni. Olen myös ajatellut, että tärkeämpää kuin nettikeskusteluissa mukanaoleminen on rukoileminen.
Hyviä perusteluita Minna. Mulle Kotimaa 24 on muodostunut ennemminkin mielenrauhan lähteeksi.
Olen aina ollut pohdiskeluihin uppoavaa tyyppiä. Joten tähän keskittyminen antaa virtaa. Jossain vaiheessa olen myös ajatellut lopettamista, ihan samoista komentointiin liittyvistä syistä. Keskustelut on oikeastaan aika harvoin rakentavaa ja hyödyllisiä.. Itselle kirjoittaminen on enemmän omien ajatusten selkeyttämistä. Vaikuttaminen jonkun elämään tapahtuu usein nimeomaan tekstin kautta. Ehkä sekin mahdollisuus on potkimassa eteenpäin.
Näitä tekstejä lukemalla saa mukavia adrenaliinipiikkejä. Niitä miehet kaipaavat, mutta ehkä naiset ei niinkään. Joten siinä saattaa olla yksi vastaus kysymykseeni.
Me miehet erehdymme pitämään keskinäistä piikittelyämme asioihin vaikuttamisena. Ei maailma sunpieksennällä muutu – ainakaan paremmaksi.
Oma kokemukseni on, että kyllä bloggausten alle syntyy ajoittain myös todella mielenkiintoista, syvällistä, moniulotteista ja tasokasta keskustelua. On ollut nostalgista ja kiinnostavaa palata nyt blogistien joukkoon, kun olen opintovapaalla. Jossakin vaiheessahan blogiosion nimeksi muutettiin nimenomaan ”lukijablogit” (alleviivaamaan sitä, että blogien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä), jonka jälkeen me Kotimaan toimittajat emme enää ole voineet blogata. Nyt saan blogata vuoden, kun en kuulu toimitusvahvuuteen. ’
Paljon olen itsekin miettinyt tuota naisten ja erityisesti ehkä vielä nuorten naisten vähäistä määrää Kotimaan blogistien joukossa. Ymmärrän ihmisiä, jotka kokevat keskustelukulttuurin osittain ahdistavaksi, mutta mielestäni se ei ole koko totuus. Itse pystyy vaikuttamaan melko paljon siihen, minkä tyyliseksi kommentointi oman bloggauksen alla muodostuu. Toisaalta olen ehkä huono sanomaan: aloitin työurani Kotimaassa aikanaan vuosia sitten juuri Kotimaa24:n moderointiprojektista, jossa todella perin juurin pohdittiin kommentointikäytäntöjä ja tyylejä ja sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. En siis säiky enkä pelästy kovin helposti. Mielestäni keskustelu on nykyisin vähemmän kärkevää ja piikikästä kuin joskus ammoisina alkuaikoina (mikä on hyvä) mutta ehkä se on myös yksipuolisempaa ja laimeampaa, mikä ei ole niin hyvä. Yksi syy yksipuolisuuteen on naisten vähäienen osuus keskusteluissa.