Missä on uusia versoja?
Kaikki kirkon tilastot sojottavat alaviistoon. Niitä tuijottaessa helposti lannistuu. Tulee tunne, että teemmepä mitä tahansa, edessä on vain alamäki. Ja niinhän se on. Kirkko elää sellaisen kulttuurimurroksen keskellä, ettei sitä voi pysäyttää eikä juuri edes hidastaa. On vain sopeuduttava ja alettava rakentaa tulevaisuuden kirkkoa - istuttaa uusia versoja, joista voi 10-20 vuoden säteellä kasvaa jotain merkittävää.
Millaisia ituja näette nykykirkossa? Missä on uuden elämän alkuja, joista voi joskus kasvaa jotain merkittävää? Kertokaa meille muillekin.
Miten voisimme edistää ja tukea uusia alkuja, jotta ne voisivat kasvaa ja ettei ei niitä vahingossa tallottaisi hengiltä? Tämä on kai kirkon johdon tärkein kysymys tällä hetkellä.
33 kommenttia
Kirkko ei kiinnosta, koska kerhoilu ei kiinnosta. Jeesus Kristus kiinnostaa, jos Hän jossakin saa rakastamisen vuoron.
Olen pitkään puhunut uusluostareista. Nykyinen digitaalinen viihde- ja infotulva sairastuttaa monet.
Jospa kirkko heräisi kannustamaan ja myös itse perustamaan uusluostareita aistiärsyketulvan vammauttamille ihmisille. Olen vakuuttunut, että tässä on kirkon suuri mahdollisuus.
Olisin itse pian eläköityvänä opettajana ja pappina valmis ideoimaan tällaista hengen liikettä.
Ei muuta kuin työryhmä valmistelemaan tätä. Tästä syntyy laaja kirkkoa ja yhteiskuntaa uudistava liike.
Ihmiset kaipaavat ja ikävöivät paikkoja, missä hiljaisen rakkauden hengessä saisi viivähtää, parantua, löytää kadonnut minuus, jossa saa asua, viettää viimeiset vuotensa yms.
Polkaistaan käyntiin uusluostarijärjestelmä.
En näe vesoja, enkä versoja kirkossa, koska Raamatullisesti ne liittyvät Israeliin ja juutalaisuuteen.
Ja kuten Jesaja sanoo: ”Eivät he enää tee työtä turhaan, eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omaksi, he ovat Herran siunattujen siemen ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.” Heillä on nyt oma maa ja vesat voivat versoa. Kasvattaa juurta alaspäin ja latvusta ylöspäin.
Minun tulkinnan mukaan näin.
Profeetta oli sanonut: ”Minä aukaisen teidän hautanne ja vien teidät, minun kansani, takaisin Israelin maalle. ”
Timo Pöyhönen, jos ideassani uusluostareista on järkeä, lähdetään kehittämään tätä ajatusta.
Uusluostarit voisivat olla viherkeitaita sekä biologisesti että hengellisesti. Ympäristön suojeleminen ja ekosysteemin elvyttäminen yhdessä Jumalan rakkauden ja armon symbioosina ovat kanava evankeliumin renessanssiin ajassamme.
Tarvitsemme keitaita, jossa ekologinen elämäntapa, kuluttamisen ja ahneuden kulttuurin kritiikki sekä toisistamme huolehtiminen Jumalan rakkaudessa nousevat toivon merkiksi ajassamme.
Timo, lähdetäänkö näihin talkoisiin?
Kommentteja luettuani ei voi kuin surkutella. Haaviin ei tainnut jäädä kuin yksi miesten verkosto ja pari toteutumatonta ideaa siitä, mitä ehkä voisi olla. Jos näin vähäisiä ovat kirkon uudet avaukset niin kirveen voi heittää kaivoon samantien. Toivottavasti tämä ei kerro kirkkomme tosiasiallisesta tilanteesta!
Kirjoittaja
Timo Pöyhönen
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.
Toivo on pienpiireissä ja useasti maallikkovetoisena tarpeesta syntyneinä.
Ilmoita asiaton kommentti