Missä on aarteeni?

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)  Minä olen rakastanut maailmaa niin paljon, että annoin sille itseni, jotta saisin rypeä siinä kaikessa turhuudessa, mitä minulle vyörytetään.

Kiinnostaako minua Poika ja se valtava lahja, jonka täysin ilman omia ansioitani olen saanut ottaa vastaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kyllä. Vetoaako minuun kuitenkin piirun verran enemmän kaikki se, mistä tämän taivaan alla voin saada tyydytystä tyhjyyteni täytteeksi.

Minä haluan hemmotella itseäni tavaroilla ja turhakkeilla. Minä haluan istua ikkunapöydässä syömässä lounasta, jonka vain rahalla saa ja siemailla sen päälle neljän euron lattea ja vitosen leivosta. Minä haluan olla siinä pöydässä niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa oleminen näyttää hyvältä niiden silmissä, joita arvostan.

Minä haluan olla erilainen ja toteuttaa omaa yksilöllistä juttuani juuri sillä tavoin kuin mainoksissa kehotetaan. Pääni päälle haluan katon, joka olohuoneen seinän kokoisen ikkunan kohdalla ulottuu toiseen kerrokseen asti. Ja sen talon on oltava juuri siinä nukkumalähiössä, jossa kasvaa suomalainen unelma.

”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)

  1. Matti Tampio :”Minä haluan hemmotella itseäni tavaroilla ja turhakkeilla. Minä haluan istua ikkunapöydässä syömässä lounasta, jonka vain rahalla saa ja siemailla sen päälle neljän euron lattea ja vitosen leivosta. Minä haluan olla siinä pöydässä niiden ihmisten seurassa, joiden seurassa oleminen näyttää hyvältä niiden silmissä, joita arvostan.”

    Totta kai sinä nuorena ihmisenä haluat, kun tehtäväsi on kulkea tämä maanpäällinen polku ja ”kyntää sen kyinen pelto”. Ei se ole ollut helppoa meillekään, joiden toiveena alkaa olla palaaminen siihen ”kotiin”, josta uskoni mukaan olemme tulleetkin.

Tampio Matti
Tampio Matti
Mietteitä uskosta, kirkosta ja elämänmenosta.