Minne katosi 8493 vauvaa?

Syntyneiden lasten määrä on laskenut muutamassa vuodessa 20%. Tilastokeskuksen väestöennuste pari päivää sitten aiheutti odotetusti huolestumista ja tulkintoja tilanteen syistä sekä ratkaisukeinoista (HS 17.11.).
Asiaan on monta näkökulmaa.

Eläkkeiden laskijat arvoivat, mitä se merkitsee tuleviin eläkemaksuihin ja eläkkeisiin. Kun eläkkeen saajia on aiempaa enemmän, eläkkeet aiempaa suurempia ja maksajia vähemmän, on vastaus todennäköisesti: korotetaan eläkemaksuja ja nostetaan eläkeikää – 72 vuotta voi hyvinkin olla tuleva eläkeikä jos riittääkään.

Poliitikot taas katsovat asiaa kestävyyden ja huoltosuhteen kannalta. Kuinka töille saadaan tulevaisuudessa tekijöitä ja verojen maksajia yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseksi? Jos verotulot eivät riitä, on palveluita karsittava. Moni ehdottaa nopeasti lisävelkaa, mutta parantaako se tilannetta, kun samat harvenevat ikäluokat joutuvat maksamaan velan takaisin.

Yhteiskuntatieteilijät vertaavat Suomen tilannetta muihin Pohjoismaihin. Minkä vuoksi Suomessa työllisyysaste on alle 72% kun se muualla Pohjoismaissa on noin 80%? – Kun Suomen työikäisestä väestöstä suurempi osa on poissa työelämästä, ei se kuitenkaan näy suurempana hedelmällisyyslukuna. Päinvastoin. Suomessa nainen synnyttää lapsia vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomessa erikoisuutena on kuitenkin muita Pohjoismaita suurempi yli neljän lapsen perheiden osuus. Oma tulkintani on, että herätysliikkeisiin identifioituvat perheet kantavat suhteessa huomattavan osan syntyvyydestä. Ilman näitä perheitä syntyvyys Suomessa olisi vielä alhaisempi.

Perhearvot ovat yhteydessä yhteiskunnan hyvinvointiin: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi on sinua käskenyt, että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5 Moos 5:16).
_ _ _
Oikeastaan ensimmäinen näkökulma kuuluisi nuorille perheille. Heistä voi tuntua loukkaavalta, että heidän lapsen saamistaan tai lapsettomuuttaan tarkastellaan lähinnä huoltosuhteen, verojen tai eläkkeiden maksukyvyn näkökulmista.

Nuorten näkökulmia ovat – lehtitietojen mukaan – työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus, perhevapaajärjestelmän ja muiden etuuksien puutteet, huoli tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä pelko vapaan elämäntyylin menettämisestä.

Edellisiin syihin voidaan sanoa, että vain harvoissa maissa maailmassa on vakaampia ja turvallisempia oloja lapsen synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Lapsen mukanaan tuomat huolet ovat varmasti todellisia, siksi usein lehdet raportoivat erityislapsista, koulujen arjesta, huostaanotoista ja huumeista. Huolten värittämä todellisuus ei kuitenkaan ole koko kuva. Ennen kaikkea lapsen saaminen ja kasvun seuraaminen ovat valtava ilo. Tätä pitäisikin painottaa, kuten Pääministeri Sipilä eilen korosti Hesarissa.
_ _ _
Yhteiskunnallinen näkökulma ei voi kuitenkaan olla koskematta ajan oloon myös nuoria, vaikka he nyt kokisivatkin olevansa immuuneja vaikkapa kestävyysvajeen seurauksille. Se mikä nyt tuntuu itsestään selvältä, kuten maksuton koulutus ja terveydenhoito, KELAn maksamat työttömyyskorvaukset ja asumistuki, vanhusten hoito tai kulttuuripalvelut, voi työntekijöiden ja veronmaksajien puutteessa kuihtua ja lahota kuin vielä nyt viheriöivä suuri puu.

Tähän asti sukupolvisopimus on kantanut ihmiskunnan historiassa. Isät ja äidit sekä isovanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa aikuisuuteen, jotta he vuorostaan voivat ottaa vastuun yhteisistä tehtävistä, kuten sairaiden ja vanhusten hoidosta, ja synnyttää lapsia kantamaan edelleen vastuuta elämän jatkumisesta.

Tämän kaltainen sukupolviajattelu on voinut päästä hämärtymään, kun lapsena hoiva on tullut päiväkodissa, terveydenhoito terveyskeskuksessa ja vanhustenhoito palvelutalossa. Se ei oikeastaan kiinnosta, kuka ne maksaa, kunhan itse saan palvelua aina kun tarvitsen.
_ _ _
En tässä ryhdy laajemmin käsittelemään matalan syntyvyyden ongelman ratkaisukeinoja. Kirjoitin puoli vuotta sitten otsikolla Havahtuminen hiipumiseen (18.5.2018) syntyvyyden alenemisesta. Kopioin tämän kirjoituksen loppuun silloisen kymmenen kohdan listani keinoista nostaa syntyvyyttä.

Nostan tässä esille kuitenkin yhden näkökulman. Avioliitot ovat turvallinen ja kestävä kehys lapsen syntymiselle ja kasvulle – kuin äidin kohdun jatke. Isän ja äidin kestävä, elinikäiseksi tarkoitettu parisuhde tuo emotionaalisen ja taloudellisen turvan lapsiperheen elämälle. Siten avioliitto on myös välttämätön perusta yhteiskunnan jatkuvuudelle. Ilman sitä ei synny riittävästi lapsia vakaisiin oloihin kasvaakseen tasapainoiseen aikuisuuteen.

Olen varsin tietoinen siitä, että sioutumisen ja avioliiton korostaminen lasten synnyttämisen ja kasvattamisen näkökulmasta ovat nykyisin vanhentuneita näkökulmia, kun sen sijaan lehdet kirjoittavat avoimista suhteista sekä sukupuoli- ja määräneutraaleista avioliitoista, joissa lapset eivät ole keskeinen näkökulma. Tämän keskustelun varjoon tuntuvat jääneen kysymykset vaikeudesta löytää oikea puoliso, sekä avioparien ja lapsiperheiden tukeminen erojen ehkäisemiseksi.
_ _ _
Hesarin laaja katsaus syntyvyyden alenemiseen ja ratkaisuyrityksiin (17.11.) sekä edellisen illan YLE 1 uutiset sisälsivät puoluejohtajien kommentit aiheeseen. Useimmiten toistui työperäinen maahanmuutto. Se on varmasi tärkeä keino. Mutta kuinka varmistetaan, että maahanmuutto on todella työperäistä ja johtaa integroitumiseen, kielen oppimiseen, koulutukseen ja työllistymiseen?

Maahanmuuttajat ovat monissa maissa keskeinen poliittinen teema, joka jakaa puoluekenttää ja yhteiskuntia. Nyt kysymys ei ole niinkään hallitsemattomasta maahantulosta kuin jo maassa olevien integroimisesta yhteiskuntaan tai laittomasti maassa oleskelevien kohtalosta.
_ _ _
Itävaltalainen ystäväni kertoi Berliinissä viime viikolla Wienin tilanteesta, jossa eletään rinnakkaisten todellisuuksien maailmassa. Paljon siirtolaisia on saapunut Balkanilta Itävaltaan töihin vuosikymmenien ajan ja viimeksi pakolaisia Lähi-idästä ja Afrikasta.

Joissakin kaupunginosissa 80% asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. Heistä puolet ei puhu saksaa, vaikka heistä monet ovat toisen tai kolmannen polven siirtolaisia. Kielen opetteluun ei ole ollut tarvetta, koska tässä rinnakkaistodellisuudessa puhutaan muita kieliä.

Sama koskee myös yleensä itävaltaiseen yhteiskuntaan ja sen arvoihin integroitumista. Viime aikoina on kirjoitettu siitä, että monet maahanmuuttajaperheet eivät hyväksy naisopettajan antamia arvosanoja. Naiset opetuksen antajina kyllä hyväksytään, koska kyse on palvelemisesta. Sen sijaan naisia päättämässä tutkintojen läpäisemisestä on vaikeampi hyväksyä.

Laitaoikeistoa äänestää 30 %, joskin monetkaan heistä eivät tunnusta sitä. Ystäväni mukaan useat maahanmuuttajaryhmät, kuten Bosniasta tulleet serbiortodoksit tai Balkanin muslimit ovat – hieman yllättäen – kansallismielisen puolueen äänestäjiä kannattaessaan konservatiivia arvoja sekä kuria ja järjestystä.
_ _ _
Liittokansleri Sebastian Kurzin keskustalainen Itävallan kansanpuolue (ÖVP) on koalitiossa kansallismielisen Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) kanssa voitettuaan vuosi sitten vaalit. 32 vuotias Kurz joutuu tasapainoilemaan vapauspuolueen painotusten kanssa pitääkseen koalition koossa ja estääkseen kannattajiaan valumasta oikealle.

Myös Saksassa hallituskoalition koossa pitäminen on ollut haastavaa. Merkelin Kristillisdemokraatit (CDU) ja sen baijerilainen sisarpuolue ovat menettäneet kannatusta kansallismieliselle Vaihtoehto Saksalle –puolueelle. Myös sosiaalidemokraattien kannatus hupenee.

Sen sijaan vihreät ovat parhaillaan lisäämässä kannatustaan. Se voi olla tulevaisuuden kannalta hyvä asia nostaessaan taas kestävän ilmastopolitiikan esille. Liittokansleri Merkel on joutunut lieventämään hiilidioksidipäästöjen leikkaustavoitteita auto-, teräs- ja hiiliteollisuuden paineessa.

– Katsoin Berliinissä viime viikolla asiaohjelman (13.11. klo 21, Kanal 1 ), jossa kysyttiin eri tahoilta ympäristöministeriä myöten, miksi sähköautoihin verrattuna nopeammin vaikuttavaa ja investoinneiltaan halvempaa siirtymistä biokaasun liikennekäyttöön ei tueta eikä pidetä esillä. Sama tilanne on muuten Suomessa. On ilmeistä, että kyseessä ovat autoteollisuuden ja kaupan intressit. Tämä on kuitenkin luonnonvarojen kestävän käytön ja ilmaston kuumenemisen nopean hillitsemisen kannalta huono suunta.

Ensi kuussa valitaan CDU:lle uusi puheenjohtaja. Veikkaukseni on puoluesihteeri Kramp-Karrenbauer (kuten veikkasin blogissani 24.1.2018). Hän on monissa asioissa Merkelin linjoilla, mutta maahanmuuttajakysymyksissä edellistä tiukempi. Tällä hän voisi padota AfD:n kannatuksen nousua. Vahvaa Merkeliä kuitenkin vielä haikaillaan rakoilevan Euroopan koossa pitäjäksi samalla kun Britannia jää nuolemaan Brexit-haavoja, Macron menettää kannatustaan ja Italian talousongelmat uhkaavat kaatua muiden maiden syliin.
_ _ _
Miten syntyvyys saadaan nousuun?

1. Annetaan toivoa elämän jatkumisesta epävarmuuden maailmassa. Vain toivo antaa rohkeuden ja syyn synnyttää lapsia.

2. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuus, perhevapaajärjestelmän ja muiden etuuksien parantaminen.

3. Pidetään esillä ydinperheen merkitystä, josta koko yhteiskunta saa voimansa.

4. Autetaan lapsia sisäistämään elämän merkitys sukupolvien ketjussa. Tähän kuuluu vastuu uuden elämän synnyttämisestä ja kasvattamisesta.

5. Tuodaan esille se, ettei yhteiskunnan nykyisiä palveluita kyetä ylläpitämään tulevien ikäluokkien veropohjalla. Siksi perheen ja suvun tuki tulee olemaan välttämätön hoivan antajana, kuten on ollut tähän saakka ihmiskunnan historiassa.

6. Perheen päivän ottaminen uudeksi vuotuiseksi kansalliseksi juhlapäiväksi ja vapaapäiväksi, esimerkiksi äitienpäivää edeltävä perjantai. Sen tarkoituksena on tuoda esille edellä lueteltuja asioita perheen merkityksestä ja antaa yhteistä aikaa perheelle viettää pidennetty viikonloppu.

7. Synnytysrahan maksaminen äideille ja isille, esimerkiksi 4000 e/1. lapsi, 5000e/toinen lapsi, 6000 e/kolmas lapsi, 7 000 e/neljännestä lapsesta eteenpäin.

8. Lapsettomuushoitojen lisääminen ja helpottaminen.

9. Pidetään huolta poikien motivoinnista koulunkäyntiin, että heistä voi kasvaa naisten arvostamia puolisoita ja perheen isiä.

10. Ja kaikista tärkeimpänä: ”Lapset ovat suuri ilo!”