Televisiossa pyörii mainos, joka antaa vastauksen otsikon kysymykseen. ”Täytä pääsiäinen elokuvilla ja sarjoilla!” Nyt palmusunnuntain viikonloppuna mainos alkaa jo tympäistä. Kun lisäksi kaupat pursuvat hyllyittäin pääsiäissuklaamunia, pupu- ja tipukoristeita jne., kuva pääsiäisen täytteistä selvenee varmasti.
Pääsiäisateria on herkkuineen laajennettu käsittämään jo juhlaan valmistautumisen ajankin. Tunnen perheen, jossa nykyään kokoonnutaan pitkänä perjantaina syömään pääsiäispäivän herkut sillä perusteella, että aikoinaan pitkäperjantait olivat liian ankeita kristillisine tapoineen. Halutaan torjua synkistely, jota ruokkii vielä muutama kymmen vuotta sitten vallalla ollut kulttuuri: ei sallittu tansseja eikä elokuvaesityksiä. Nyt otetaan joka päivästä ilo irti, kun kiirastorstaikaan ei enää juuri muisuta itsestään muuta kuin kirkollisten ilmoitusten palstoilla.
Mietin Raamatun kronologista kerrontaa. Mihin siinä sijoittuu juhla-aterialle kokoontuminen ja ”herkuttelu”? Ilmeisesti juutalaiseen traditioon, mutta Jeesuksen elämässä ei hän itse eivätkä hämmentyneet opetuslapsetkaan juhlineet ruoan voimalla suureellisesti pääsiäispäivänä. Hänhän oli kuollut. Kiirastorstaihin eli sapatin 1. valmistumispäivään, sen sijaan liittyi tärkeä aterointi, pääsiäislampaan syönti opetuslasten seurassa (Matt. 14:12-26). Jeesus asetti ehtoollisen samassa yhteydessä. Hän valmistautui ja valmisti opetuslapsiaan kuolemaansa.
Sen jälkeen tuli Öljymäen rukouskilvoittelu ja vangitseminen, perjantaina Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema sekä hautaaminen (sapatin 2. valmistuspäivä). Sapatin päivän osalta on kertomuksessa aukko, tyhjä hiljaisuuden aika. Sapatin jälkeen viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina, Jeesus ilmestyi ylösnousseena naisille ja myöhemmin tavallisella aterialla opetuslapsilleen, joilla hän piti nuhdesaaranan epäuskosta. Samalla hän antoi myös lähetyskäskynsä. Koruttomasti tämän jälkeen Jeesus poistui eli hänet otettiin ylös taivaaseen. Mitä opetuslapsista sitten kerrotaan Matteuksen mukaan? He vain lähtivät ja saarnasivat kaikkialla. (Matt. 16).
On selvää, ettei uskovan ihmisen tarvitse täyttää pääsiäistään. Pääsiäisen mieli avautuu juhlan koko kronologiasta. Kristitty on siirtynyt juutalaisesta ajanlaskusta uuteen. Sapatin valmistamisjuhlan sijasta juhlitaan ylösnousemuksen ihmettä sunnuntaina, pyhäpäivänä. Sekin, että antaa ihmettelyn täyttyä evankeliumin (ilosanoman) riemulla, joka Sanasta tarjoutuu, riittää juhla-ateriaksi. Oikeastaan pupuilla ja tipuilla ei siinä ole erityistä symboliarvoa. Kukosta on jotakin sanottavaa evankeliuminkin mukaan.
Kun materialistiset arvot ovat antistä enemmän vallalla kristittyjenkin keskuudessa, kannattaa ehkä miettiä, täyttyykö pääsiäinen ”ähkyllä” enemmän kuin hengen ja ruumiin yleösnousevalla ilolla. Evankeliumin riemastus on ilman materian painolastia keveää ja säikyvää kuin alkavan kevään tuntukin.
EMMAUKSEN TIEN KULKIJAT on yksi mielikohdistani Raamatussa. Jeesus pisti surun murtamat oppilaansa, isän ja pojan, kertomaanmatkalla juurta jaksain, mitä Jerusalemissa oli tapahtunut.
Eivät auenneet surullisten miesten silmät vielä silloinkaan, kun Jeesus perusteellisesti selitti heille, mistä on kysymys.
Vasta ruokapöydässä he tunnistivat Jeesuksen, joka sitten katosi heidän näkyvistään. Oli ilta ja matka oli ollut pitkä, mutta, kas kummaa, siitähän nuo kaksi miestä lähtivät hilpaisemaan takaisin Jerusalemiin, yli kymmenen kilometrin matkan.
Ja kun he sitten aapuivat perille suurine uutisineen, niin heille kerrottiin, että joo, Jeesus kävi täällä jo itsekin.
Tämä juttu saa minut aina hilpeälle mielelle, pääsiäisnaurua parhaimmillaan! Hehee!
Aivan niin. Evankeliumin iloa!
Miksi Emmausta ei mainita evankeliumeissa kuin vasta tässä kohtaa? Miksi ko opetuslapset ja Jeesus oli menossa juuri Emmaukseen? Vastaus löytynee Emmauksen merkityksestä aikansa juutalaisille ja eriteoten esim. Simon bar Kobhkalle.
mien niin, isä ja poika?
Emmaus-nimisiä paikkoja tunnetaan useitakin, mutta kyseessä on kuitenkin tässä paikka, joka sijaitsee runsaan peninkulman päässä Jerusalemista länteen. ”Se päivä” (13) eli sunnuntai oli pääsiäisjuhlien paluupäivä ja nämä kaksi kulkijaa palasivat kotiin hyvin murheellisina (17), sillä Golgatan kauhuissa heidänkin uskonsa oli sortunut. Toisen nimeksi mainitaan Kleopas. Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen mukaan hän oli Joosefin veli ja toinen oli hänen poikansa Simon, josta myöhemmin tuli Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja Jaakobin jälkeen. Tosin myös Jaakobia on esitetty toiseksi näistä kulkijoista (ks. 1 Kor. 15:7, joka osoittaa Jeesuksen ilmestyneen myös hänelle).
Erittäin hyviä näkökohtia blogistilla. Kiitos!