Sopimuspohjainen maailmanjärjestys murenee alkaen USA:n presidentti Donald Trumpista, kun jokainen valitsee oman totuutensa, ja päättää, mitä yhteisiä sopimuksia on halukas noudattamaan.
Psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen menestyskirja: Itsekkyyden aika. Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin? kuvaa yksilön ylikorostuksen seurauksia. Yhteisöllisyys ja yhteiseen hyvään sitoutuminen heikkenevät. Ihmiset haluavat tunnustusta yksilöllisille valinnoilleen ja masentuvat, jos eivät koe saavansa riittävää tukea. Ihmisen pahoinvoinnin syyksi nähdään yhteiskunnan rakenteet, joita pitäisi muuttaa. Voisiko sen sijaan muuttaa ajatusta, että muut ovat minua varten?
_ _ _
Yksilölliset valinnat näkyvät myös uskonnollisessa ajattelussa. 2000-luvulla uushenkisyyden noustessa puhuttiin valintamyymälä-uskonnollisuudesta, jossa ihminen poimii eri uskonnoista ja henkisistä virtauksista itselleen sopivat osat kuin salaattibaarista. Ajatus oli rakentaa katsomusten cocktailista itselle joustava aate. Sitoutuminen jonkin uskonnon oppirakenteeseen ja rituaaleihin koettiin sen sijaan yksilön vapautta rajoittavana.
_ _ _
Viime vuonna keskustelua herättivät eräät puheenvuorot uskontunnustuksen uudelleen muotoilusta, samalla kun vietettiin Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Mikä on syynä siihen, ettei sitouduta kirkkojen yhteiseen uskontunnustukseen?
Emerituspiispa Wille Riekkinen on esittänyt ”uuden, modernin uskontunnustuksen, joka korostaa rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä dogmaattisten oppien sijaan. Riekkinen painottaa kristinuskon tarvetta uudistua, uskon sisäistä kokemista ja Jumalan hengen työtä tässä ajassa, muuttaen perinteisiä tulkintoja elävämmäksi ja inhimillisemmäksi” (Wille Riekkinen: Valo ja pimeys 2025. AI:n muotoilema tiivistys).
Ongelmaksi ekumeenisten uskontunnustusten näkökulmasta nousee se, että toinen ja kolmas uskonkappale Jeesuksen ristinkuolemasta meidän tähtemme, ylösnousemisesta kuolleista sekä Pyhän Hengen työstä uskon syntymiseksi sivuutetaan. Riekkisen mukaan ”Jeesus on tien näyttäjä, profeetta, parantaja, viisauden opettaja ja tie Jumalan luo. Tien osoittajana ja tienä hän on kristityille erittäin tärkeä, joskaan ei ainut.” Luopuminen kolminaisuusopista ja Jeesuksen ristinkuoleman pelastavasta merkityksestä sekä Jeesuksen näkeminen yhtenä profeetoista muistuttaa islamia.
Ekumeenisilla uskontunnustuksilla on ollut kirkon ensimmäisinä vuosisatoina tärkeä merkitys kristinuskon pääuoman erottamiseksi harhaopeista, kuten Areioksen nimeä kantavasta Arianismista, joka torjuttiin Nikean kirkolliskokouksessa 325. Areiolaisuuden mukaan Jeesus on profeetta, ei Jumala, minkä vuoksi ajatus Kolminaisuudesta torjutaan. Islamin sekä Jehovan todistajien opit tulevat lähelle Arianismia.
Tänä päivänä dogmatiikkaa saatetaan pitää vieraannuttavana teoretisointina, joka pitää hylätä ja ainoastaan uskoa yksinkertaisesti. Luulen, että lähes kaikille nykyajan versioille ”yksinkertaisesta” uskosta löytyy vastine varhaisina vuosisatoina vallinneista harhaopeista, jotka kirkon valtauoma hylkäsi. Siksi juuri on dogmatiikka ja uskontunnustukset (Regula Fidei), jotta edes teologit voisivat opettaa sitä uskoa, johon kirkossa on sitouduttu.
Omasta mielestäni mikään ei estä sitä, että myös ekumeenisten uskontunnustusten mukainen kristinusko voisi olla ”rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä korostavaa, elävää ja inhimillistä.” Uuden uskontunnustuksen mukaisessa opissa dogmaattinen eli Raamattuun ja ekumeenisiin tunnustuksiin sitoutunut uskontulkinta näyttääkin oleva se, mistä olisi vapauduttava?
_ _ _
Pohdin mahdollisia syitä, miksi uskontunnustusta halutaan muuttaa.
- Tieteellisen maailmankuvan ja yleisen mielipiteen asettama paine. Uskosta olisi muotoiltava järkeen käypä versio ja riisuttava siitä pois mytologinen aines. Samaa edusti Rudolf Bultmannin Entmythologisierung eli aikahistoriallisten myyttien riisuminen Raamatun kertomuksista (noin vuodesta 1941).
- Uudistumisen paine. Paikallaan pysyvän uskonnon katsotaan olevan uusiutumiskyvytön, samalla kun edistysusko edellyttää muutosta ajan hengessä.
- Oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus. Kaikki ihmiset eivät voi uskoa. Siksi oikeudenmukaisuus vaatii, että uskonnon on muututtava kaikkien omaksuttavaksi.
- Vallankumous. Uskonto on vapautettava dogmaatikkojen ja uskonnollisten johtajien vallasta ja muotoiltava usko alhaalta käsin arkijärjen mukaiseksi.
- Vähemmistöjen näkökulma. Uskonto on kerrottava uudelleen marginaalissa olevien ja vähemmistöjen kokemusta vastaavaksi: Jeesus on rakkauden ja suvaitsevaisuuden opettaja.
Entä miksi uskontunnusta ei mielestäni pidä muuttaa?
- Suomen evankelisluterilainen kirkko on omassa järjestyksessään sitoutunut ekumeenisiin uskontunnustuksiin. Se on myös edellytys sille, että kirkko voi olla jäsen kansainvälisissä kirkkoliitoissa ja että kirkkoa voidaan pitää kristillisenä kirkkona.
- Kirkon papit sitoutuvat pappislupauksessaan opettamaan ekumeenisten tunnustusten mukaan ja piispat lupaavat piispanvihkimyksessä valvoa, että papit opettavat tunnustuksen mukaan. – Akateeminen keskustelu uskontunnustusten sisällöstä on mahdollista, mutta akateeminen vapaus ei ulotu pappisviran hoitoon.
- Seurakuntalaisilla on oikeus odottaa, että papit julistavat ja opettavat uskontunnustuksen mukaisesti – se on ikään kuin ”tuotelupaus” kirkon jäsenyydestä. Juuri näinä aikoina etenkin nuoret ovat kiinnostuneet kristinuskon sisällöstä. Heillä on oikeus saada uskontunnustusten mukaista opetusta kirkon uskosta.
- Aikaan sidotut syyt poiketa kirkon opista ovat muuttuvia aatevirtauksia verrattuna kirkon pitkään linjaan. Ajan hengen mukaiset muutokset saavat kirkon poukkoilemaan suunnastaan.
- Uskontunnustuksista poikkeaminen heikentää kirkkoa ja tekee sen hajanaiseksi. Vieraat aatteet muuttavat kirkon opetusta. Muuttunut evankeliumi ei synnytä pelastavaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Pekka
Kiitos hyvästä pohdiskelustasi
Pekka S.,
Ehkä pitäisi pohtia kuka tai ketkä voisivat muuttaa uskontunnustuksen?
Suomen ev.lut. yhteisössä tämä lienee melko suoraviivaista: Suomen ”kirkolliskokous” voi määräenemmistöllä päättää mitä haluaa.
Rooman piispan johtamassa yhteisössä, kyseinen piispa lienee valtuutettu uusimaan uskontunnustuksen. Sen hän jo kerran tehnytkin lisäämällä omasta päästään ”ja Pojasta” Nikean tunnustuksen.
Kirkossa asiasta päättää ekumeeninen eli yleinen kirkolliskokous. Viimeinen pidettiin 787 Nikeassa ja Konstantinopolissa.
Ajatus, että ”uuden, modernin uskontunnustuksen, joka korostaa rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä dogmaattisten oppien sijaan” on näennäisratkaisu yksimielisyyteen, ellei se sitten tarkoita, että em. ”tunnustus” on koko tunnustus, johon ei voi muuta lisätä; ja joku erikseen määrää, mitä em. tarkoittaa.
Jos nimittäin ajatellaan, että em. ”tunnustus” olisikin paitsi jonkinlainen yhteinen ydin, ja siis myös ”koko tunnustettava usko”, eroja taatusti löytyisi siitä ”mitä se on” – ihan oikeasti ja käytännössä-
Ja jos em. ”tunnustus” taas olisi vain se osa uskosta, josta ollaan yhtä mieltä, mitä muuta sen ohella uskottaisiin eri ”piireissä”, sekä miten ja mihin sitä ”tunnustuksen ulkopuolista” uskoa sovellettaisiin?
Vallankumouksissahan tuppaa käymään siten, että kumous lopulta ”syö omat lapsensa”. Ja Riekkisen & Co esittämä tunnustusuudistus on todellakin uskontunnustuksellinen vallankumousehdotus.
Globaalissa maailmassammehan on esimerkkejä esim. siitä, että on helppoa puhua ja jopa esim. ihmisoikeuksista, naisten oikeuksista ja sananvapaudesta. Kuitenkin em. asioista on kovin erilaisia tulkintoja: Eurooppa, USA, Kiina, islamiliaset maat jne. ymmärtävät ja soveltavat niitä kovin eri tavoin. Ja onhan meilläkin jo erilaisia käsityksiä siitä, mitä tarkoittaa olla nainen tai mies – jos edes. em. termejä hyväksytään. Olihan jo muinaisessa Neuvostoliitossakin sananvapaus ja uskonnonvapaus, ainakin teoreettisina käsitteinä. Sensijaan pohde ”mitä se on” paljasti kaunopuheisen ulkokuoren alla piilevän karun todellisuuden.
Ei puhe ”sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestäkään” tunnu synnyttävän yhtenäisyyttä: säännöt kenties on mutta ne eivät tunnu koskevan kaikkia yhtäläisesti.
Yritys ihmisen itse itsensä pelastajana ei toimi. Ei silloinkaan, vaikka ihminen uskottelisi hyviä ja lohduttavia tuntemuksia itselleen ja toisille.
Kosti, ”Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tykö, totuuden Henki, joka lähtee Isästä, niin hän on todistava minusta.” ( Jh 15:26)
Jos Hengen uloslähettäminen olisi Isän ja Pojan yhteinen ominaisuus, se ei kuuluisi Pyhälle Hengelle. Silloin Pyhä Henki olisi eriarvoinen, koska häneltä puuttuisi ominaisuus, joka muilla kahdella on. Kirkko määrittelee siis erikseen Ousian ja Hypostasin, ( Luonnon ja Persoonan). Yhteiseen luontoon kuuluu tietyt ominaisuudet, persoonallisiin ominaisuuksiin ne jotka erottavat persoonat toisistaan, eikä näitä voi siirtää toisilleen.
Kosti, näkemyksesi vahvistaa sen, että ei ole olemassa hengetöntä Kristusta ja vaikka Logos on osallinen Hengen täyteydestä olemuksellisesti, hän on samalla oma persoonansa. Kirjoituksesi on ortodoksi teologian mukainen.
Jari H:n kommenttiin liittyen.
YT Risto Volanen totesi 5.4.2022 muun muassa: ”Ukrainassa on sota, jota ei voi käsittää käsittämättä, mistä se on peräisin – ja se on kaukaa. Vastakkain ovat vanhan Rooman eri teille lähteneet perilliset – jälleen kerran.”
Pelkästään loogisesti ajatellen asia on mielestäni hieman ongelmallinen: Kuinka pre-eksistentti Poika – joka on samaa olemusta kuin Isä, totuus ja rakkaus itse – voisi olla sellainen, ettei Pyhä Henki lähtisi myös hänestä? Mikäli Pojan rooli liittyisi vain Hengen lähettämiseen ei hänen ontologiseen alkuperäänsä, niin kuitenkin Poika on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ei luotu. Kuinka pre-eksistentin Pojan ontologinen alkuperä voisi olla ilman Pyhää Henkeä siten, ettei Henki lähtisi myös hänestä, vaikka kyse onkin eri persoonasta?
Hyvä Kosti V.,
En kuvittele olevani viisaampi ja ymmärtäväisempi kuin Hengen ohjaamat Nikean Isät.
Hyvä Jari H.
Totesin vaan, mikä on pre-eksistentin Pojan ontologinen alkuperä Nikean uskontunnustuksen mukaan ottaen huomioon myös logiikka. En muuta.
Kosti kysyy laajoja kysymyksiä, johon ei tässä yhteydessä pysty tyhjentävästi vastaamaan, koska ne ovat monimutkaisia. Kirkossa on käsitelty laajasti idän ja lännen kirkkojen välistä suurta kuilua joka iskee filioqu kiistan ytimeen. Se mitä kysyt, vastaus kiteytyy oppiin Isän monarkiasta ja iankaikkisesta syntymisestä. Pojan ontologinen alkuperä ei ole eloton jumalallinen olemus, vaan Isän persoona. Syntyminen tapahtuu ennen kaikkia aikoja. Se ei ole ajallinen tapahtuma, vaan ontologinen tila. Pojan alkuperä on siis iankaikkinen. Koskaan ei ole ollut hetkeä, jolloin Poikaa ei olisi ollut.
Nikeassa tämä näyttää tältä: ”Valo Valosta, totinen Jumala totisesta Jumalasta.” Pojan ontologinen alkuperä voidaan karkeasti jakaa, lähteeseen, suhteeseen ja identiteettiin. Filiogu kiista koskee siis koko kolminaisuutta ja tiivistyy jumallisiin prosessioihin.
Jumppaa voi käydä seuraavista kirja vinkeistä. 1. Idän kirkon mystinen teologia, Losski. 2. Ortodoksinen tie, Ware. 3. Kristillinen usko, Thuren & Thuren. 4. Israelin usko, Thuren.
Kuten (Fil. 2:6–7) toteaa: ”Hänellä (Pojalla) oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa…”
Edllisessä kohdassa ilmaistaan jo Kristuksen ennaltaolo, jumaluus ja ihmisyys. Kun Logos luopui oikeudestaan olla Jumalan vertainen, niin loogisesti ajatellen — jos Logos oli ennaltaolevana Jumalan vertainen — mikä on johtopäätös? Jumalan vertainen ei voi olla myöskään ilman Pyhää Henkeä.
Kosti ei ole mahdollista ajatella Logosta Jumalan vertaisena tavalla, joka sulkisi Pyhän Hengen pois, kyse olisi silloin kolminaisuusopin kiistämisestä. Fil. 2:6–7 puhuu kuitenkin nimenomaan Logoksen tavasta käyttää (tai olla käyttämättä) jumalallisen vertaisuuden statusta pelastushistorian hyväksi, ei jumaluuden tai Hengen yhteyden menettämisestä. Näistä kummastakin on esimerkkejä. Ajattelusi on ortodoksista.
Niin, johtopäätös on luonnollisesti ja myös loogisesti. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.
Kosti, ei. Nyt kannattaa sinun selvittää ja tutustua asiaan. Tuossa aikaisemmin yritin sanoa jotakin.
Sami kyllä. Yritit kyllä sanoa jotakin.
1. Logos oli ennaltaolevana Jumalan vertainen. (Jumalan vertaisuus edellyttää osallisuutta Jumalan täyteen olemukseen.)
2 Jumalan olemukseen kuuluu Pyhä Henki.
3 Siksi Logos ei voinut olla ilman Pyhää Henkeä.
Tämä on johdonmukainen kolminaisuusopillinen argumentti: Kristuksen jumaluus sisältää välttämättä osallisuuden Pyhästä Hengestä. Tämä riittäköön.
.
Kosti, ”Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tykö, totuuden Henki, joka lähtee Isästä, niin hän on todistava minusta.” ( Jh 15:26)
Jos Hengen uloslähettäminen olisi Isän ja Pojan yhteinen ominaisuus, se ei kuuluisi Pyhälle Hengelle. Silloin Pyhä Henki olisi eriarvoinen, koska häneltä puuttuisi ominaisuus, joka muilla kahdella on. Kirkko määrittelee siis erikseen Ousian ja Hypostasin, ( Luonnon ja Persoonan). Yhteiseen luontoon kuuluu tietyt ominaisuudet, persoonallisiin ominaisuuksiin ne jotka erottavat persoonat toisistaan, eikä näitä voi siirtää toisilleen.
Kosti, näkemyksesi vahvistaa sen, että ei ole olemassa hengetöntä Kristusta ja vaikka Logos on osallinen Hengen täyteydestä olemuksellisesti, hän on samalla oma persoonansa. Kirjoituksesi on ortodoksi teologian mukainen.
Kirjoituksesi on sekava ilman logiikan häviää.
Kosti, vastauksesi kertoo, että et tiedä mistä on kysymys. Kuten sanoin aikaisemmin sinun kannattaa perehtyä asiaan, sitten voimme keskustella.
Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tykö, totuuden Henki, joka lähtee Isästä, niin hän on todistava minusta.” ( Jh 15:26)
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys on mielenkiintoinen asia sovittaa maailmanpolitiikkaan. Sen tarkoitus on liberaalien arvojen mukauttamista lähes kaikkeen kansainvälisiin toimijoihin , YK , NATO jne . Kuka päättää ja kuka johtaa ja kuka sanoo mikä oikein ? Biden nosti esille tämän ajatuksen juuri Kiinan ja Venäjän politiikkaa vastaan kun eivät toimi sopimusten mukaan , vaikka ajatus oli tosin vanhempi , hieno pyrkimys taata rauha . Globaalista kuullostava hieno tavoite on unelma joka lopulta polkee ihmisoikeuksia ja vapautta , kun se ulottuu kaikkeen lopulta ja silti on aina rikkureita jotka ei noudata sopimuksia . Kansakunnat ovat erilaisia ja niiden tavat ,uskonnot ja periaatteet ja pyrkimykset ovat erilaisia . Sääntöpohjainen ideologia ja sen noudattaminen maailmanlaajuisesti on synnin todellisuuden kieltämistä , joka voidaan vain pakolla toteuttaa jos pyrkitään se toteutuvan . Sallitaanko ja tahdotaan nähdä ihmisten tappamista sillä varjolla kun ”sääntöpohjainen ” ajattelu ajaa sen edelle ?
Olisko hyvä luopua maailmanpoliisi ajattelusta kokonaan ? Olisko ollut hyvä että USA ei olisi puuttunut sotiin ? Niitähän tuomitaan jatkuvasti ; Gaza, Venetzuelan tapahtumat , Syyria , Ukraina jne . Eikö rauhansopimukset ole tärkeitä , sääntöpohja – kirjaa lukiessa täytyisi olla näyttämöllä katsomassa teurastusta , kuka määrää ja ketä liberaalissa sääntömääräisessa ajattelussa . Moni kirjoittaa miten on sääntöpohjaisia sopimuksia rikottu , mutta niille ei ole annettu vaihtoehtoa miten ne olisi pitänyt mennä ja jos lopputulos on hyvä niin se palo on sammutettu väärin ja rikottu sopimuksia . Nämä instanssit jotka pitäisi edustaa sääntöpohjaista ajattelua rikkovat niitä juuri , kuten YK . Mikä on demokratia sellaisessa joukossa jolla on intressit vihata ja vainota esim. Israel kysymyksessä . Monen mielestä sääntöpohjaista maailmanjärjestystä ei ole koskaan edes ollut ja sille löytyy kyllä todisteita . Suurvallat eivät ole koskaan noudattaneet , media nostaa Trump pahimmaksi joka tietysti osoittaa huonoa historian tulkintaa asiasta kun vertaa Venäjän ja Kiinan toimintaan vuosikymmenien aikana . Kaikella toiminnalla on seuraukset ja ei tarvitse kuin lukea historiaa tai katsoa mitä maailmalla tapahtuu .
Millä tavalla uskontunnustukseen sitoutuminen tai sitoutumattomuus liittyy sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, YK:hon ja Donald Trumpiin?
Ei millään tavalla , sitä voisi kysyä blogistilta miten se siihen liittyy , kun halusi siitä kirjoittaa ja siihen esitin oman näkemyksen.
Jätettäköön YK ja Trump kumppaneineen omaan pohteeseensa.
Mitä taas tulee ”sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen”, on ”maailmoja syleilevässä” uususkontunnustuksessa samankaltaista utopistista ”virittyneisyyttä”. On helppoa löytää yhteisiä sanoa mutta sanojen toisasiallisen sisällön samanlaisuus tai peräti samamerkityksellisyys käytännössä on aivan eri asia ja eri vaikeustaso. Itse tarkastelisin asiaa jonkinlaisen analogian mukaisesti.
Ei kai ole itsessään pahaksi julistaa – vaikkakin utopistisesti – toivetta soveltaa elämään ja käytäntöön jonkinkaltainen ”uusi, moderni uskontunnustus, joka korostaa rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä dogmaattisten oppien sijaan”.
Kuitenkin väittämällä siihen vedoten, että kristinusko, islam (ja kenties juutalaisuuskin jne.?) ovat pohjimmiltaa samaa, on kuin väittäisi kaikkien ajattelevan samanlaisesti ”sääntöpohjiaisesta maailmanjärjestyksestä”. Käsittääkseni YK:ssa on yhtä sun toista hurskasta julistusta, jota kuitenkin sovellteaan eri kulttuuri-, ideologia-, tavoite- ja uskontopiireissä hyvinkin eri tavoin.
Mitä Ukrainaan tulee, en usko, että monikaan sotaan ruohonjuuritasolla tai ”ylätasolla” osallistuva juurikaan tuntee ja ymmärtää tai välittää uskontunnustuksen kuuluisan Filioque-lisäyksen hienouksista. Rooman eripuraiset ”manttelinperijät” tässä toki riitelevät mutta ehkäpä tässä pitäisi tarkastella myös muidenkin historiassa vaikuttaneiden suurten valtojen kulttuurivaikutusta. (Frederikin aikoinaan laulama ”Tsingis Khan” on sanoituksellaan mielenkiintoinen, onhan siinä viittaus myös Persiaankin. Jotain analogiaa? Tarkempi tulkinta jääköön lukijan vastuulle.)
Blogin uskontunnustuksen viholliskuvat ovat todellisia ja syyt varmasti juuri kuten blogisti kuvaa . Uskontunnustukseen muutaminen romuttaa tietysti jo opin sisällön ja sitä kautta elämän , jos sitä enää on silloin se tehtäisiin .
Totesihan aikoinaan myös arkkipiispa em. Mäkinen, että ”uskontunnustukseen voi liittyä, vaikka ei uskoisi neitseestäsyntymiseen.” Olisiko se lopulta mikään ongelma, vaikka Jeesuksen syntymä selitettäisiin kreikkalaisittain filosofisesti? Olennaista ja uskon ydin on kuitenkin ylösnousemus. Jeesuksen syntyminen neitseestä ei kuulu tähän ydinasiaan samalla tavalla. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Kreikkalaisessa filosofiassa myös jumalat syntyvät neitseellisesti. Kristillinen neitseestä syntyminen on tietysti erilainen, moninainen, jos vaikka ajattelemme Jeesuksen Äitiä ikuisesti neitsyttä Mariaa joka pysyi neitsyenä myös synnytyksen jälkeen.
Pekka,
Se mikä on Kirjoituksissa on kirjoitettu noudettavaksi. Kaikki koko Raamatun teksti on selkeä, jopa nk. ”rajatapauksissa”, kuten ”eunukit”, vt. Matt. 19:
12 ”Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa kr. choreo, se sovittakoon.”
Uskontunnustukset, etenkin Nikeian, ikäänkuin parantelevat Akuperäistä omilla, kehittyneemmillä, ymmärryksillään.
Mitä uskontunnustukseen tulee, niin se on Raamattu ja sen kokonaan koko ajan lukeminen ja sen tuloksena on tiivistynyt Jeesuksen opetuslapseksi tulo, eli uskoontulo, ja ensimmäinen askel Jeesus tiellä (vt. Joh.14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”)
Koko Raamatun Totuus tiivistyy Apt.8:
36 Kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”37 Mutta Filippos sanoi: ”Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: ”Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippos että hoviherra, ja hän kastoi hänet.
39 Kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt, ja hän jatkoi matkaansa iloiten.