Mikä 7: stä merkityksestä on oikea.?
On usein täällä esitetty, että Pyhä Henki sanalla, joka on Kreikaksi ” parakleitos ” on seitsemän eri merkitystä.
Varmaankin Raamatusta löytyy monia muitakin vastaavia käännösongelmia, joihin kääntäjät on törmänneet. Kiinnoistaisi kovasti tietää, mitkä ne seisemän sanaa tuon sanan kohdalla on. Arvelen näin etukäteen, että kyse on seitsemästä eri näkökulmasta samaan asiaan. Jos näin on kyse ei ole varsinaisesta ongelmasta; miten sana on käännettävä, vaan Raamatun tutkijan mahdollisuudesta päästä syvemmin tuntemaan sananaan liittyvää sisältöä. Siihen kun ei riitä yksi merkitys. On hyvä saada syvempi ja laajempi käsitys. Silti Raamatun perusasiat on tavattoman yksikertaiset ja selkeät.
Kotimaan uutisten puolella on kirjoitus, jossa ehdotetaan ettei pitäisi puhua ”Klassisesta kristinuskosta” koska sellaista ei kirjoittajan mukaan ole. Hän perustaa sitä monenlaisilla teologisilla tulkinnoilla, joita ympäri maailman on nähtävissä. Tästä voi saada sen käsityksen, ettei mitään alkuperäistä kristillistä uskoakaan olisi olemassa. Kaikki vain olisi pelkkää tulkintaa epäselvistä Raamatun teksteistä.
Silti meillä on Kristilliset kirkot ja osaamme tarkasti erottaa ne uskonnolliset yhteisöt, jotka ovat jotain muuta, kuin Kristillisiä. Joitakin kriteereitä siis on siitä, -mistä tunnistaa kristillisen kirkon ja millä perusteella tietää miten Raamatun kokonaisuutta tulee ymmärtää.
70 kommenttia
Jatkat Ari aivan samoja teemoja, joita olen lukenut jo 5 vuotta. Joten en enää jaksa niitä samoja asioita enää jankata. Varsinkin nyt sairaana, kun saan herneen nenään tavallista herkemmin. Joten nyt vältän sen kaltaisia keskusteluja. Joten en vastaa.
Sami, Jumala on lähettänyt pelastuksensa maailmaan, Kristuksessa.
Kaikilta ihmisiltä Jumalan laki velvoittaa tekemään hyvää, ja toki ihmisen teot voivat olla hyviä, mutta näiden tekojen tähden tai kautta ei ihminen voi saavuttaa kelvollisuutta Jumalan edessä. (Vanhurskautta)
Meidät on kaikki myyty synnin alle. Näin Raamattu opettaa meitä. Vääryyttä me osaamme tehdä luonnostaan, siihen ei meitä kukaan pakota, mutta hyvää meidän kaikkien tulee tehdä, koska se on Jumalan tahto. Niidenkin, jotka eivät usko Jumalaan.
Jos joku pelastuu ja saa synnit anteeksi, Kristuksen kautta, niin se on kuitenkin aina yksin Jumalan teko. Tämä on myös selkeä teologinen fakta.
Jokaisessa kristinuskon ”perinteisessä” näkemyksessä on oma korostuksensa, jota kukin ”kuppikunta” pitää ”ainoana oikeana kristinuskona”, jolloin ”nuo toiset” voidaan esittää enemmän tai vähemmän ”harhaoppisina”. Luin mielenkiinnolla Emil Antonin kirjan ”Kahden virran maa”, jossa tämäkin asia tulis esille.
Itse olen lopen uupunut sellaiseen väittelyyn, koska se yleensä vie huomion pois itse pääasiasta ja kiinnostuksesta itse kritinuskoon; vaikka toisaalta noista asioista keskustelu toki voi joskus avartavaa ja tarpeellistakin olla. Mielestäni samoja asioita samoine väittelyineen on turha joka blogin kommentteihin ulottaa. Alan itsekin välillä väsähtää tähän kommenttien lukemiseen, turhautua…
Älä ruoki trollia on vanha hyvä neuvo. Vastaamalla väittelyhaluisten viesteihin joutuu väkisinkin ruokkimaan keskustelua, joka ei johda mihinkään muuhun kuin muiden poistumiseen kanavalta. Aina löytyy niitä joiden mielestä oma mielipide on ainoa oikea, eikä muiden mielipiteille anneta mitään arvoa. Monet hyvät keskustelut ovat kadottaneet toisten mielenkiinnon, kun pari keskustelijaa on innostunut väittelyyn. Väittelyt on sinänsä arvokkaita tilanteita, kunhan toisen henkilöä samalla kunnioitetaan.
Nöyryys on kuuliaisuutta ja on Jumalan ”vasemman käden työtä”, että meidät tehdään nöyräksi, jota Marko myös osuvasti kuvasi. On Jumalan rakkautta, että meidät tehdään nöyräksi… Niinkuin vanhemmat rakastavat lastaan, eivätkä aina taivu lapsen tahtoon, koska tietävät yleensä mikä on lapselle parasta. Lapsi ei tietenkään pidä siitä, että häneltä kielletään mitään, mutta usein lapsikin lopulta ymmärtää, että vanhemmat olivat oikeassa kieltäessään lasta. Näin lapsesta tulee kuuliainen vanhemmilleen ja syntyy luottamus.
Myös lapsen kastaminen ja opettaminen Kristukseen on Jumalasta vanhempiin tullutta rakkautta, ja näin myös kuuliaisuutta ja uskoa Jumalan edessä.
Kristus Psalmissa 119 kirjoitetaan näin:
”Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata. Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi. Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt. Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.” Ps.119:71-76
Ari, Pekan toivomusten vastaisesti laitan vielä sinulle oman Jumala suhteeni perustan, jossa ei omalla ymmrrykselläni ja kuuliaisuudella ole kovin suurta merkitystä, sillä tunnen Herran, joka on minut pelastava, Hän on luotettava ja uskollinen. Uhraan kiitosta Jumalalle, sillä Hän pitää minusta huolen.
”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.” 1Kor.1:9
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Ps.23.
Tässä se ero juuri selvimmin tulee esiin, että emme perusta uskoamme omaan ymmärrykseemme, emmekä kuuliaisuuteen. Niiden varaan ei kukaan voi uskoaan rakentaa, niin ettei se lopulta sorru. Meidän ymmärrystämme on siksi aivan turha moittia vajaaksi. Sellainen se on ja sellaisena pysyy.
Kuuliaisuuteen emme voi perustaa. Jos siihen voisi perustan laittaa, niin ajatuksemme tulisi joka hetki olla täysin puhtaat ja pyhät. Yhtään väärää ajatusta ei saisi olla. Olisimme täysiä robotteja, jotka kaikissa tilanteissa toimivat oikein.
Ei sitten ihme jos jatkuvasti meitä moititaan vääristä ajatuksista, opeista ja tekemisistä, sekä tekemättäjättämisistä. Olemme kokonaan ja kaikessa yksi Kristuksen varassa. Hänen kuuliaisuutensa ja viisautensa varassa. Emme oman.
Pekka tuo esille ”trollin”, siis ymmäretääkö mitä tuo termi tarkoittaa?
Googlasin ja sain sieltä tahallaan ärsyttäminen, siis kyllä tuo rajaa ainakin minut pos tuosta ”kunnianimestä”, en todellakaan ärsytä ketään tahallani vaan sydämen kyllyydestä tuon esille sitä mihin uskon, evankeliumia.
On tietysti toinen asia että kun joku tästä ärsyyntyy niin ei se ole silloinkaan trollaamista, eihän?
Arilla on hyvin erikoisia käsityksiä kristillisestä uskosta, joten keskustelu ei aina hänen kanssaan ole sujuvaa. Päällisin puolin saattaa saada sen vaikutelman, että hän on syvällinen kristitty, mutta lähempi tarkastelu ei vahvista sitä käsitystä. Sillä hän hylkää poikkeuksetta kaikki muut.
Ari, meinaatko ettei Kristitty voi kuolla sodassa? Mieti vähän!
Ilmoita asiaton kommentti