Joskus tuntuu kuin Jumala kohtelisi omiansa epäoikeudenmukaisesti. Monesti näyttää myös siltä, kuin joillakin Jumalaan välinpitämättömästi tai kielteisesti suhtautuvilla ihmisillä olisi asiat paremmin kuin uskovaisilla. Näin on pohdiskellut esim. Aasaf psalmissaan: ”Katso nämä ovat jumalattomat, kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.” (Ps. 73:12)
Nykyään teologiassa ei haluta antaa oikeastaan minkäänlaisia vastauksia kärsimyksen ongelmaan. Sanotaan: ”Emme tiedä miksi sitä ja sitä tapahtuu ihmisille.” Kieltämättä asia on vaikea. Joku on voinut vuosikausia rukoilla tietyn vaivan, sairauden tai vastoinkäymisen loppumista. Miksei Jumala vastaa?
Esitän väitteen, että kärsimyksestä on myös hyötyä! Vaikeassa tilanteessa ihminen voi huomata ihmisten avun olevan turhan (Ps. 60:13). Silloin on syytä rukoilla apua Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Emme saa epäillä, ettei Jumala tahtoisi ja voisi auttaa. Apu tulee ajallaan ja vaikkei kärsimys poistuisikaan, on lupa odottaa ainakin huojennusta tilanteeseen.
Vastoinkäymiset ovat Jumalan kasvatuskeino. Jos niitä ei olisi, ihminen voisi lähteä omille teilleen. Jumala voi myös kurittaa ja jopa rangaista kärsimyksen kautta, niin kuin isä lastaan. ”Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana, äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa” (Sananlaskut 3:11). ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa” (Hebr. 12:5). Kaiken keskellä on lohdullista tietää ja uskoa: ”mutta armoani minä en ota häneltä (heiltä) pois.” (Ps. 89:34)
On siis oikein rukoilla spitaalisen miehen tavoin: ”Herra, jos tahdot sinä voit minut puhdistaa.” (Ks. Matt. 8:2, Mark. 1:40 ja Luuk. 5:12) Martti Luther kirjassaan Huonepostilla selittää, että tämä on oikea rukous ajan vaivoihin. Jumalan mielestä voi olla hyödyllisempää vaikeuden jatkuminen. Kun on kysymyksessä syntien anteeksiantamus, edellä mainittu rukous ”jos tahdot” on väärä. Emme saa epäillä Jumalan antavan meille anteeksi syntejämme. Kun pyydämme niitä anteeksi, vastaus on aina: ”Ne ovat anteeksiannetut ja pois otetut Jeesuksen ristintyön tähden.”
Pyydä siis Jumalalta apua ongelmiisi, valita hänelle hätääsi, kyllä hän kuulee! Ei sinun tarvitse olla monisanainen (vrt. Matt. 6:7). Lyhyt huokaus: ”Jeesus auta” riittää. Vastaus tulee! Ja tosiaankin, vaikkei vaiva poistuisikaan, on lupa odottaa, että saat ainakin kärsivällisyyttä sen kestämiseen. Apostoli Paavalikin rukoili ”pistimensä” (täyttä varmuutta siitä, mikä tämä vaiva todella oli, ei ole) poistumista. Hän sai kuitenkin Herralta vastauksen: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2 Kor. 12:9) Uskovaiset ovat siis aina ”voimistuneet heikkoudesta” (Hebr. 11:34). He voivat myös turvallisesti sanoa kaikissa elämän tilanteissa ja vaiheissa: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha” (1 Kor. 15:10).
Sittenkin siis jopa paha vaikuttaa kristityn parhaaksi. Uskallan näin sanoa, koska se on Raamatun oma varma totuus ja opetus! Mitä sanoikaan suuri kärsijä Job Vanhassa Testamentissa: ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job. 2:10) On syytä huomata, miten Paavali käyttää ”kaikki” sanaa. ”Mutta me tiedämme, että KAIKKI (sekä hyvä että paha) yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28)
Jumalan kaikkivaltiuteen kuuluu myös ja mikä kuitenkin tietyllä tavalla jää salaisuudeksi: ”minä (Jumala, Herra), joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.” (Jes. 45:7) Pääasia on aina samanaikaisesti oleva: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on HYVÄ TAHTO!” (Luuk. 2:14) Näin Jumalaa ylisti paimenten kuullen enkelikuoro maailman Vapahtajan ja Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, syntymäyönä! ”Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 106:1, 107:1, 118:1, 136:1)
Fyysikkona olen lähestynyt luontoa fyysikon näkökulmasta. Se ihmeellisen täydellinen looginen järjestys, jonka fysiikka meille paljastaa, ei voi olla sattuma. Se on olemassaolon perusasioita, jolta en voi sulkea silmiäni.
K. V. Laurikainen (1916-1997), Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori 1960-1979, Virkanimike muutettiin 1978 alkeishiukkasfysiikan professoriksi, Luonto puhuu Luojastaan, 1983.
Uskontaistelu ei ole turhaa. Se on joskus kovempaa ja joskus helpompaa, mutta se jatkuu kuolinhetkeen asti. Meitä Pyhä Henki rohkaisee tänäänkin jatkamaan tätä kamppailua. Me saamme nimittäin juosta niin kuin se, joka voittaa. Se ei ole vain velvoitus, vaan myös lupaus. Yhtäkään Jeesukseen uskovista ja Hänen sanaansa turvaavista ei diskata!
Sakari Korpinen, joka kirjoitti näin muistaakseni Länsi-Suomen Herännäislehdessä joitakin vuosia sitten.
Eräs eurooppalainen jumalankieltäjä-tiedemies pilkkasi usein Jumalaan uskovaa opastaan tämän säännöllisesti rukoillessa teltassa, jossa he asuivat. Kerran tiedemies kysyi rukouksen jälkeen, oliko opas koskaan nähnyt Jumalaa tai oliko hän ehkä kädellään kosketellut häntä. – Ei, en ole, oli koruton vastaus.- No, miksi sitten uskot sellaiseen, jota et ole nähnyt ja jota et ole tavannut? Ei sellaista ole olemassakaan, ivasi tiedemies.
Eräänä aamuna oli tiedemies herännyt aikaisin ja tultuaan telttaan hän innostuneena kertoi oppaalleen, että kameli oli kiertänyt telttaa yöllä heidän nukkuessaan. – Näittekö sen ja koskitteko sitä? uteli opas. – En kylläkään, vastasi tiedemies. – No, ei sellaista ole olemassakaan, oli nyt vuorostaan alkuasukkaan vastaus. – Mutta tunnenhan minä kamelin jalanjäljet erämaan hiekassa, puolusteli jumalankieltäjä, – näkyiväthän ne selvästi siellä! Silloin opas vastasi: – Minun Jumalani sormenjäljet ovat kaikkialla luonnossa. Tunnenhan minä ne. Aurinko, kuu, tähdet ja koko luomakunta todistaa, että niiden tekijä on Jumala ja luoja, johon uskon. Ja siihen todistukseen yhtyy vielä sydämeni jumalkaipuu.
Sakari Korpinen, Tälle Perustalle, s. 44, Sley-Kirjat Oy, 1984.
Jeesus rakastaa sinua ja minua. Jeesus rakastaa kaikkia.
Kaikki tapahtuu Kristuksen ansiosta. Kirkkoisät ovat sanoneet, että kaikki sakramentit ovat virranneet Kristuksen verestä, joka virtaa kasteeseen, ehtoollismaljaan ja synninpäästöön. Tämä on hyvin sanottu, koska varsinainen tarkoitus tässä on se, että hänen kärsimisensä on ansainnut syntien anteeksisaamisen.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 230, Arkki-kirjat ja Aurinko Kustannus, 2016, WA 46, 176, Suomennos Teivas Oksala.
Usko on yksinomaan sydämen totuutta, toisin sanoen, sydämen oikea ajatus Jumalasta. Järki ei voi ajatella oikein Jumalasta; usko yksin voi. Mutta silloin ihminen ajattelee Jumalasta oikein, kun uskoo hänen sanansa.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 288, SLEY, 1957.
Kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi. 2. Sam. 22:36
Kristuksen lempeys on kaunein ja suurin koristus, jota kristitty voi kantaa.
William Arnot, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.