Meidän pitää muuttua maailman mukana

Uskomme, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi.

 

Mitä on ihmisyys?

Janoa, jos ei saa juotavaa.

Nälkää, jos ei saa ruokaa.

Vilua, jos ei ole asuntoa ja vaatteita.

Hikeä, jos ei ole suojaa auringolta.

Yksinäisyyttä, jos ei ole muita ihmistä.

Kaipuuta, jos ei ole syliä.

Uupumusta, kun on raatanut.

Väsymystä, kun on valvonut.

Kasvamista ja oppimista kohti aikuisuutta.

Voimien ehtymistä kohti vanhuutta.

Syntyminen maailmaan.

Ja kuoleminen.

 

Missä muualla on ihmisyyden rajoja?

Ajassa.

Emme voi elää menneisyyden maailmassa.

Emme voi elää tulevaisuuden maailmassa.

Paikassa.

Emme voi olla yhtäaikaa tropiikissa ja napapiirillä.

Meren rannella ja syvällä sisämaassa.

Taidoissa.

En voi hallita kuin pientä osaa niistä taidoista, jotka ihmiset ovat kehittäneet.

Kielessä.

Ajattelen ja puhun suomea, joskus englantia.

Maailmankuvassa.

Tiedän, että massa kasvaa nopeuden neliöön.

Mutta silti ajattelen maailman Newtonin mekaniikan raameissa.

Ymmärrykseni sairauksista.

Tiedän, että virus aiheuttaa flunssan ja bakteeri kynsivallin tulehduksen.

Tiedän, että oikean käteni keskisormi vaatii leikkausta toimiakseen normaalisti.

Tiedän, että on saurauksia, joita ei voida parantaa, mutta joiden kanssa voi elää – etenkin jos lääkitys on kohdallaan.

 

Jeesuksen ihmisyyden rajat?

Jeesus syntyi 2000 vuotta sitten Palestiinassa. Ei aikaisemmin, ei myöhemmin. Ei Afrikan sademetsässä, eikä Itämeren rannalla.

Jeesus ajatteli ja puhui arameaa. Ei kreikkaa, ei hepreaa, ei latinaa, ei suomea, ei Oxfordin englantia eikä New Yorkin katuslangia.

Jeesus jakoi oman aikansa käsitykset maailmasta, elämästä, sosiaalisista suhteista.

Ja myös sairauksista, niiden syistä, niiden välttämisesta ja niiden hoitamisesta.

Jeesus ei tullut julistamaan demonologiaa. Jeesus ei tullut sementoimaan osaa maailmasta roomalaisten miehittämässä Palestiinassa 2000 vuotta sitten.

 

Jeesus tuli julistamaan Jumalan valtakuntaa ja sovittamaan maailman synnin.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Meidän länsimainen maailmankuvamme ei ole ainoa, vaikka olemmekin muuhun maailmaan nähden yleensä ylemmyydentuntoisia ja uskomme, että ”ne” kyllä tulevat meidän perässämme, kunhan kouluttautuvat tarpeeksi – meidän tasollemme.
    Kirkko ja Kaupunki haastatteli 2009 Suomessa vieraillutta Thaimaan luterilaisen kirkon silloista piispaa. Tapasin hänet taas pari viikkoa sitten ja pyysin häntä kertomaan eräälle harjoittelijalle, miten hänestä oli tullut kristitty. Hän kertoi taas saman jutun kuin tuossa KK:n haastattelussa, vähän laajennettuna. Mielestäni se kuuluu tähänkin keskusteluun esimerkkinä siitä, että ”oma aikamme” sisältää paljon muutakin kuin vain meidän näkökulmamme.

    Siihen uskon minäkin, että Jeesus käytti oman aikansa mielikuvia ja ymmärrettäviä vertauksia, mutta että Hän olisi ”jakanut” ympäristönsä ymmärryksen, siihen ei uskoni riitä…

  2. @Petri Väljä
    Olen anteeksipyynnön velkaa sinulle, Petri. Sekoitin sinut erääseen toiseen henkilöön ja kirjoitin kommenttini mielikuvani pohjalta, jonka olin muodostanut hänen aiempien kommentiensa perusteella. Hän ei ollut sinä, joten nöyrin anteeksipyyntöni sinulle lähtee nyt.
    Kirjoitin siis sinun nimissäsi eräälle toiselle ja olen siitä todella pahoillani.

    Minä olen siis näistä ko. kohdista sitä mieltä kuin kirjoitinkin. Siis samaa mieltä kuin Heikki kirjoittaa tässä blogissa. Mikä oli 1700 vuotta sitten ei sovellu tähän aikaan ja mitä on meidän jälkeemme, sitä me emme tiedä. Ihminen ja hänen henkilökohtainen Jumalasuhteensa ei muutu ajan saatossa, mutta yhteiskunta ja ympäristö muuttuu. Jokaisen maaimankuva muodostuu ja muotoutuu omana elinaikanaan, niin entisten, nykyisten kuin tulevienkin sukupolvien. Näin ajattelen.

    PS. Minä en edellä vastannut, vaan kysyin ja pohdin!

    Niin juuri sinä teitkin. Anteeksi!

  3. Jussi. ”Jokaisen maailmankuva muodostuu ja muotoutuu omana elinaikanaan, niin entisten, nykyisten kuin tulevienkin sukupolvien. ” Olen tästä samaa mieltä ja sait minulta pystypeukun.

    Tuosta lauseestasi jää yksi puoli käsittelemättä. Siihen Heikki ei (vielä??) vastannut. Katsooko hän, että myös Jeesus sisältyy tuohon käsitteeseen ”jokainen”. Minun on melko vaikea nähdä logiikkaa siinä, että Jeesus olisi ollut sidottu vain silloiseen maailmankuvaan ja kuitenkin samalla – ainakin sen kirjan mukaan, jota Heikkikin kai pitää edes jonkinlaisena lähteenä – olisi ollut tietoinen sen maailman rajallisuudesta ja ”uuden maailman” todellisuudesta. Tiedän, että meillä on vain likiarvoisia käsitteitä siitä, mitä voisi tarkoittaa tosi ihmisyys yhdistettynä tosi jumaluuteen, mutta en näe mitään syytä rajoittaa käsitystä Jeesuksen maailmankuvasta tällä tavalla.

  4. Kiitos, Maija!
    Luin sinun edelliset tekstisi ja en ole niistä eri mieltä. Itseasiassa olen samaa mieltä. Paljon jää meiltä jokaiselta ymmärtämättä ja moni kysymys jää avoimeksi kun yritämme etsiä selityksiä ja vastauksia elämämme tarkoitukseen. Jeesuksesta ihmisenä minulla on hyvin rationaalinen ajatus, että hän näki maailmassa paljon pahaa, epäoikeudenmukaisuutta, alistamista, sortoa, vääryyttä, rikollisuutta jne., jota ei voinut hyväksyä ja jota vastaan hän taisteli. Jeesus taisteli aikansa valtaapitäviä hallitsijoita vastaan köyhien, sorrettujen ihmisten ja kaiken hyvänä pitämänsä puolesta. Ja antoi myös henkensä sen puolesta, että maailma olisi kaikille ihmisille parempi paikka elää. Jos jokainen meistä ihmisistä pystyisi elämään Jeesuksen esimerkin ja opetusten mukaisesti, maailma olisi hyvä paikka elää, eikä maailmassa olisi sitä pahaa jota me näemme ja kohtaamme kaikkialla. Demoneihin minä en jaksa uskoa, enkä kyllä aina ihmiseenkään.