Velkajarrutyöryhmää johtava Ville Valkonen (kok) totesi Hesarin haastattelussa, että Suomi on matkalla hallitsemattomaan velkakriisiin. Tällä hän viittaa siihen, että luotottajien usko Suomen velanhoitokykyyn horjuu ja valtion lainan korko nousee yhä suuremmaksi samalla kun valtio ottaa aina enemmän velkaa kattaakseen lisääntyvät kulut (HS 20.3., samoin pk. 21.3.).
Valkonen tuo myös toivoa tilanteeseen toteamalla, että vuotuiset julkiset menot ovat noin 160 mrd euroa, ”Kyllä 8-11 miljardia on sopeutettavissa ilman, että joudumme purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa tai sen osia.”
Tekemistä kuitenkin on, jotta vientiteollisuus saadaan kilpailukykyiseksi, syntyvyys riittäväksi ja työllisyys pohjoismaiselle tasolle. Haastetta tuo se, että julkisten menojen indeksit tuovat lisämenoja vuosittain lähes 2 mrd.
Valtion velan hallitsemattomaan kasvuun ja romahtaneeseen syntyvyyteen ei kuitenkaan ole suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Viime hallituskaudella Paavo Arhinmäki (vas) totesi, ettei valtion tarvitse maksaa velkojaan pois, vaan velkaa ”pyöritetään” ottamalla uutta velkaa vanhan tilalle. Samalla velka ja sen korot kuitenkin kasvavat, kuten on käynyt.
Median tulisi olla riippumaton vallan vahti, mutta ainakin syntyvyyden ja velkaantumisen kysymyksissä media on nukkunut. Osaltaan tähän on vaikuttanut median kallistuminen vasemmalle. Media-alaa opiskelevien poliittisesta suuntautumisesta on saatu tuoretta tutkimustietoa. Mediaa opiskelevista yhteensä 78% ilmoitti äänestävänsä vasemmistoon lukeutuvia puolueita: vas 44%, vihr 20%, sdp 14% – vrt. kok 5% (Nordic Journalism Students 2025 –kysely).
_ _ _
Kirjoitin runsas 10 vuotta sitten Kotimaa.fi -blogissani median riippumattomuudesta ja hallitsemattoman velkaantumisen ongelmista (Kotimaa.fi Kulttuurisota 13.10.2015 – blogiteksti löytyy hakukoneella netistä) mm. seuraavasti:
”Media on pitänyt itseään tähän saakka riippumattomana totuuden edustajana ja arvostellut yhteiskunnan ilmiöitä. Nyt luottamus tiedotusvälineisiin on pudonnut. »Erityisen vähän valtamediaan luottavat konservatiivit, jotka pitävät sitä liian liberaalina.» (Saska Saarikoski, HS 13.10.2015). Sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt ovat tuoneet mediayhteiskunnan sisällissodan uudelle tasolle.”
Tuolloin 13.10.2015 toimittaja Elina Grundström arvosteli Hesarin kolumnissaan hallitusta valtion talouden säästötavoitteesta, 10 miljardista eurosta, epäuskottavan pyöreänä lukuna, ”jonka perusteella on päätetty ajaa alas köyhimpien vanhusten asumistuet ja maan parhaan yliopiston määrärahat”.
Tuolloin 10 vuotta sitten kirjoitin: ”Grundströmin mukaan leikkaustarve on ravistettu hihasta. Numeropohjainen säästöpolitiikka ei tuo toivoa vaan lamaannusta.” … Totesin, että ”AY-liike on saanut taisteltua teollisuuden palkat ja lomaedut niin kilpailukykyisiksi, että ne voittavat kilpailussa useimpien kilpailijamaiden palkat. Yritykset eivät ole kannattavia. Vienti ei vedä. Ei ole jaettavaa. On otettava velkaa 5 mrd vuodessa. Kasvunäkymät ovat huonot seuraavat 20 vuotta. Velkaa on kohta 100 mrd.”
Jatkoin arviotani 10 vuotta sitten: ”Minkälaiset leikkaukset ja tuottavuuden parannukset tästä kuvasta syntyvät? Lisävelan ottotarpeen poistuminen, vuodessa 5 mrd – johon mm. turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja kotoutus tuovat lisää painetta – sekä entisen velan takaisinmaksu arviolta 20 vuoden aikana, kohtuulliset 5 mrd vuodessa. Nämä tekevät yhteensä 10 mrd säästö- ja tuottavuustarpeen. Hihasta ravistettua? Mitkä luvut Grundström ravistaisi?”
_ _ _
Suomen nykyinen talousahdinko ei siis ole tullut yhtäkkiä eikä yllättäen. Suomessa tehdään liian vähän työtä elintasoon nähden. Julkinen sektori ylittää kustannuksiltaan yksityisen sektorin, vaikka yksityinen kustantaa julkisen. Erotus on maksettu jatkuvasti lisääntyvällä velanotolla. Suomen talous ei ole kasvanut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Onko media vallan vahtikoirana haukkunut väärää puuta? Näyttää siltä, että media on kiinnittänyt huomiota lähinnä vasemmistolaisen pelikirjan aiheisiin, jotka ovat edellyttäneet julkista sektoria jakamaan aina lisää ja paisuttamaan yhteisiä menoja. Samalla kansantalouden perusta on hapertunut, jolloin todellista jaettavaa on entistä vähemmän.
Nyt hallituksen päätös velkaantumisen vähentämisestä on tullut viime hetkellä. Nykyinen velkaantumiskehitys johtaisi hyvinvoinnin alas ajoon.
Mitä kirjoitan 10 vuoden kuluttua, jos Luoja vuosia suo?
En ole talouspolitiikan asiantuntija mutta pahoin pelkään, että velka saa meidät vielä jossain vaiheessa muistamaan ja tuntemaan vanhan viisauden: kenen (velkojan) leipää syöt, sen laulujat laulat.
Asettumatta totuuden oikealle tai vasemmalle puolelle, lienee kuitenkin niin, että velasta suuresti puhumisen pelätään ”satavan oikeiston laariin”. Velan varassa eläminen on tuonut helpotusta niin oikeistolle kuin vasemmistollekin: on voitu välttää ikäviä poliittisia päätöksiä. Menneinä vuosikymmeninä sekä oikeisto että vasemmisto on voinut ilman suurempia vaikeuksia kerätä omaa ”poliittista saavutusmeriittiään” ilman, että olisi tarvinnut omien kannattajien toivomia asioita ja tavoitteita merkitttävästi rajoittaa.
Kaikki ovat tyytyväisiä niin pitkään kun ”musiikki soi”. Paniikki (ja ehkä jopa ”kähminnän houkutus”?) iskee sitten, kun ”musiikki lakkaa” eli talouskasvu sakkaa, eikä kaikille ole ”tuoleja” tarjolla – mukailtaessa tunnettua musiikki/tuoli-leikkiä.
Jokin syy kai siihen on ettei kaikkea meille ole kerrottu. Jos tietäisimme, niin siitä voisi olla vahinkoa talouskehitykselle. Voisihan se tieto laittaa meidät toimimaan ei toivotulla tavalla. Puhutaan vähennysten välttämättömyydestä, mutta ei avata sitä yhtään enempää. Mitä se välttämättömyys pitää sisällään.
Blogi on asiaa ! Voi olla hyvä ja herätys että Suomi on tässä jamassa , että 4 vuoden välein joudutaan miettimään nyt pitemmällä aikajanalla asioita . Vähän huolestuttavaa on keskustelukultuuri suomen politiikassa ja vaaleja kohti puheet pahenee . Vois olla asiantuntija / virkamies hallitus yhden kauden ja laittaa asioita kuntoon tai eduskuntaan 50 tai sata edustajaa ja kolminkertainen palkka jos sinne menis viisaampia 😅. Byrokratiaa Suomi pojat ja tytöt osaa tehdä ja poliittinen järjestelmä tukee sitä ja synnyttää hyvä veli verkostoa kun jokaiselle jaetaan jotain herkkuja hallitusneuvotteluissa .Talous ei verottamalla nouse , mutta yritysten poismuutto lisääntyy . Tiedän ihmisiä jotka muuttaneet tai aikovat muuttaa Suomesta pois tämän nykyisen tilanteen takia . Sitten näkis miten kansa ja oikeisto suhtautuu jos vasemmistohallitus tulee seuraavana kun eivät ole lakkoilua kovin harrastaneet jos verotusta kiristetään ja autoilua verotetaan entistä enemmän . Maahanmuutto ollut tabu josta ei meinaa tulla järkevää keskustelua . Kotoutus ja suuret sosiaalimenot pitäs saada kuriin .Sitä ihmettelen että miten ministeriltä ei vaadita mitään suurempaa pohjakoulutusta vaan salkkuja jaetaan kun valtaan päästään , luulisi sen tehtävän olevan sen verran vaativa että tulis olla tietämystä . Koko Euroopan yliopistoissa vallitsee marxilainen ajattelu eri aloilla paitsi valtioden talous osaamiseen se ei ole saanut jalansijaa. Mistä talousmallista otetaan oppia tulevaisuudessa se jää nähtäväksi , mutta tietty yrittäjä vihamielisyys Suomessa on ollut ja varsinkin pk – yritysmaailmassa joka estää yritysten kasvua . Nyt on tuhansia yrityksiä mennyt konkurssiin ja kukaan ei tässä poliittisessa tilanteessa ole kovinkaan huolissaan heistä .
Mediasta on nyt tiedetty aika päiviä sitten että se vasemmistolaisia suurin osa jo pitkään . Nykyään vaan toimittajien etiikka on muuttunut että toimittajista on tullut maailman parantajia ja ennen ne opetettiin hyvin tiedotusoppien mukaisesti informaatiota jakamaan olipa sitten mistä aatesuunnasta tahansa . Paitsi oli meillä suomettumisen aika jolloin tiedotus oli mitä oli .
Kyllä leikattavaa löytyy järjestöille ja puoluetukiin menee jo 2 miljardia euroa ja virkamies armeijaa monessa lafkassa . Opetushallitus pitäs lakkauttaa siellä 400 kovapalkkaista virkamiestä ja tuloksena koulukirjoihin että mies voi synnyttää jne . Asiantuntijoiden mukaan opetusvirkaan kuuluvat asiat voi hoitaa muutenkin kuin tuolla armeijalla . Kansa kun näkis mihin rahaa holvataan niin leikkuri kävis . Ajaisi vasemmisto oikeasti vähäosaisten asioita taloutta kuunnellen ja oikeisto näyttäs energiansa talousasioiden hoitoon , mutta napit on vastakkain ja sivumausteena muutamia ideologisia ajatteluja sekaan laitettuna . Turvehomma oli valheelle rakentunut ja poliittisen ohjauksen tulos , jokainen tietää että Suomen metsät ei eroa Ruotsin metsistä päästöjen sitojina . Tais omatunto kolkuttaa kun se korjattiin se tieto kun ensin saatiin turveyrittäjät taloudelliseen ahdinkoon ja jopa itsemurhaan. Kukaan ei varmaan kiellä lukujen valossa että ed hallitus teki paljon vääriä päätöksiä ja velkaa joiden korjaamiseen menee kauan aikaa . Vaikeat ajat tosin taustalla mutta se ei selitä rahan tuhlausta kun kuralla oli ennen sitä talous . Suomi – neito on pulassa ja kansa ottaa iskuja vastaan ja eri ryhmät kärsii tulevaisuudessakin , jos sodat loppuisivat niin talous alkaisi elpymään .
Pekka S.
Mainitsemasi Elina Grundström oli Vihreä Lanka-lehden päätoimittaja 2006–2010. Lehti on Vihreä liitto rp:n puoluelehti. Odotettavissa siis tuskin on kovin analyyttista journalismia, ennemminkin tavanomaista puoluehuttua.
Keskustelussa mietitään vain, mistä leikata, mutta sivuutetaan tulopuoli.
Menot tuppaavat olemaan konkreettisia ja akuutteja, tulot hypoteettisia.
Suuri kiusaus onkin juuri asettaa menot suuriksi -toiveikkaan hypeteettisesti suurien ja suurenevien tulojen toivossa.
Ja kun tuloja ei sitten ole, otetaan lainaa, ettei tarvitse kohdata realisimia vaan voidaan elää ”futuurissa” ja toiveissa.
Eli eletään ”förskotin” varassa.
Jatkuvasti syödään – ja ollaan syöty – enemmän kuin tienataan ja on tienattu, ja menot ovat tunnettuja mutta tulot taas vain toiveita. Olemme vahvasti uskonvaraisia toimijoita.
Mistäs ne (suurenevat) tulot tempaistaan? Siinä probleemi.
Mistäpä tulot tulevat muualta tulevat kuin veroista ja yritykset kannattelevat maata pystyssä. Tässä on lopulta se Suomen politiikan tärkeä haaste miten saamme luotua työpaikkoja ja niiden kautta verotuloja . Nyt keskustelun painopiste on saada lisää työntekijöitä joihin liittyy työperäisen maahanmuuton keskustelut , työvoimapulasta on keskusteltu pari vuosikymmentä , mutta Suomi komeilee työttömyysluvuissa aina kärkipäässä verrokkimaihin verrattuna . On rakenteellisia esteitä ja ulkomaisten sijoitukset menee usein naapureille ja sitä usein mielestäni virheellisesti korostetaan että kylmyys ja pimeys ja syrjäisyys olisi suurimpia esteitä vaikka meillä verotus on korkeaa . Vakaa yhteiskunnallinen tilanne ja ennustettavuus ja verotus päällimmäisenä on sijoittajille pääasioita joissa Suomi kyllä pärjää paitsi verotuksessa ja hyvä jos poliitiset toimijat ei sooloile eikä halua radikaaleja lausuntoja jakaa eikä luoda uhkakuvia . Yritysten verotusta tulisi keventää mutta ennenkaikkea mahdollistaa hyväksi niiden toimintaympäristö pitemmälle jaksolle . Suomen vahvat ammattiyhdistysliikkeet ja korkea sosiaaliturva ovat poliitiikan kautta luoneet vaikeaksi varsinkin pienempien yritysten toimintaympäristön . Työntekijän edut vastaan pienyrittäjien ovat kuin itä ja länsi kaikessa . Todellista kolmikantaa ei synny omista poteroista käsin jos tilannekuva ja päämäärä ei ole sama eikä varsinkaan jos tahtotila ei ole sama. Nyt SAK on erimieltä työperäisen maahanmuuton tarpeista Etlan kanssa ja pitäisi löytää joku ratkaisu suurelle joukkoa työttömiä . Suppeita on usein politikkojen puheet kokonaisuudesta ja tahdotaan oikein lietsoa vastakkain asettelua tai siltä se kuullostaa , että miten monipuolue Suomessa voisi syntyä yhteisymmärrystä suunnasta on ehkä hyvä kysymys ?
Kaksi esimerkkiä tulosen lisäämiseksi ja säästötoimiksi:
(1) Listaamattomien yritysten veroehuojennusten poistaminen. Sekä ”talousviisaat” errä valtiovarainministeriö ovat toistuvasti esittäneet sitä. Tuotto vähintään satoja miljoonia.
(2) Yrisytukien karsiminen. Yleisesti tunnustetaan, että valtio maksaa sellaisia yritystukia, jotka ovat tarpettomia tai vahingollisia ja jottka väärisrävät kilpailua. Moni hallitus on selvityttänyt asiaa, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy. Säästöt jopa miljardiluokkaa.
Tulojen lisääminen on tietenkin tärkeää mutta vaikuttanee hitaammin kuin paisuvat menot korkokuluineen.
Eiköhän meillä ole edessä sekä tulojen lisäämisyritykset että menojen leikkaamiset. Niin pitkään on eletty yli varojemme.
EIhän se leikkaaminen puolueiden yleistä suosiota parantane ainakaan seuraavia vaaleja ajatellen.
Menojen lisääminen yhteisymmärryksessä tulevien sukupolvien ”piikkiin” kauniiden tavoitteiden nimissä on tietenkin helpompaa kuin on luvata lähitulevaisuuteen ”verta, hikeä ja kyyneliä”, tehtiimpä se tavoitteiden ”priorisoinnilla” tai ”juustohöyläämällä”.
Pekka: Siteeraat tuoretta tutkinusta, jonka mukaan media-alan opiskelijoista merkittävä osa suuntautuu poliittiseen vasemmistoon. Itsekin kinnitin huomiota tuohon tutkimustulokseen.
Päällimmäisenä mieleeni tuli kysymys miksi. Miksi media-alan opiskelu ei kiinnosta Kokoomuksen tai Perussuomalaisten kannattajia? Ei kai näiden puolueiden kannattajille ole mitään estettä hakeutua journalistiikan pariin? Opiskelu on kyllä rankkaa (sukulaistyttö on kertonut), vaatii paljon tutkimustyötä ja kriittistä ajattelua.
Olisiko niin, että oikeistolaiset nuoret ajattelevat saavansa äänensä paremmin kuuluviin erilaisten nettipalstojen kautta kuin opiskelemalla tekstianalyysiä tai journalistiikan sääntöjä? Koulutuksen tarjoajiahan löytyy kiitettävästi erilaisista instituuteista ihan joka puolelta Suomea (esim. Helsingin Evankelinen Opisto), joten siitä oikeistolaisten opiskeluhaluttomuus ei voi johtua. Osaisitko Pekka selittää?
Seija. En muista sitä kertaa, jolloin Pekka S. olisi ottanut osaa keskusteluun omasta blogistaan.
Kiva kun hän kirjoittaa hyvin ja antaa meidän keskustella, mutta ei itse osallistu. Näin hän saa enemmän lukijoita ja voi seurata ikään kuin sivusta keskustelua. Minulta ainakin jää lukematta ne blogit joissa ei keskustelulle anneta mahdollisuutta.
Tulisi muistaa, että journalistikkaa tai viestintää opiskelevista suurin osa on naisia, vieläpä nuoria naisia, joista enin osa ylipäänsä äänestää punavihreitä puolueita. Tämä selittänee osaltaan Vasemmistoliiton miltei 35% kannatuksen. Samoin kuin se, että Vasemmistoliitto yliopistokaupungeissa huomattavasti eduskuntavaalitulostaan suositumpi puolue.
Jorman nostamat asiat on varmaan tulossa pöydälle eduskuntaan ensi kaudella ja niille tarvisi tehdä kyllä toimia oikeudenmukaisesti .
Toimittaja kysymys , ajattelen että nuori muuttuu tai pikemmin herää ajattelu opiskelun kautta , kun moni nuori ei ole niin poliittisesti suuntautunut . voi maanviljelijän kepu perheestä oleva tyttö löytää poliittisen suunnan kun kotona alkioista aatetta ei ole jaksettu pitää esillä tai pankinjohtajan kokoomus nuori herää maailman vääristymiin ja löytää suunnan ja kanavan vaikuttaa maailmaa parantaa . Kysymys on oppilaitoksen opettajista lähinnä kysymys . Ja uskon että tämä tulee monien ns sivuaineiden kautta se poliittinen kanta . Esimerkiksi ilmastomuutos ja nykymalliset tasa- arvot asiat jotka opetetaan ajan hengen mukaan ja lopulta katsotaan puoluekarttaa mihin nämä ajatukset istuvat parhaiten ja kuka niitä eniten pitää esillä . Onhan se ihan tutkittua faktaa että oppilaitoksissa vallitsee myös marxilaiset ajatukset jotka ovat lähempänä vasemmistolaisuutta . Ainoa on se liike-elämä ja jossa ei yliopistotasolla marxilaiset ajatukset ole saaneet jalansijaa Euroopassa , muissa opinahjoissa Marxismin jäljet näkyvät .
Timo: Kysyin Pekalta, mutta ilmeisesti vastauksesi loppuosa oli tarkoitettu minulle. Arvelet siis, että esim HEO:n, Paasikivi-opiston, Jyväskylän kristillisen opiston, Alkio-opiston jne. opettajat ovat kaikki tyynni marxilaisia. Rohkenen epäillä.
Mielenkiintoista olisi, jos tutkittaisiin myös syitä sille, miksi vasemmistolaiset olisivat kiinnostuneempia yleisesti mm. toimittaja-opintoihin. Ovatko ne opinnot sitten jotenkin ”erityisen raskaita” muihin opintoihin verrattuna, en osaa arvioida. Käsittääkseni monellakin opiskelualalla opiskelijoiden ”väsähtäminen” ei ole mitenkään tavatonta. Eri alojen opiskelijat mielellään luonnehtivat omaa alaansa ”vaativaksi”.
Yhteiskunnallisesti suuntautuneissa opinnoissa on käsittääkseni ollut merkittävässä asemassa ns. kriittisen teorian tai koulukunnan perinne, jonka tausta on vasemmistolaistaustaisessa (ja mm. Marxin ajattelusta vaikutteita saaneessa), alkuaan ns, Frankfurtin koulukunnan piiristä.
Voisin olettaa, että poliittisesti eri taustaiset hakeutuvat erilaisiin tehtäviin yleisesti. Voi olla myöskin, että toimittajissakin on eroja siinä, millaisiin ja minkä tyyppisiin toimittajan tehtäviin sitten päätyvät: kuka Hesariin, YLE:lle tai muihin ”päämedioihin”; kuka pienilevikkisempiin ”erityismedioihin”. Veikkaisin, että esim. kristillispohjaisten opiskelupaikkojen toimittajat eivät pääsääntöisesti päädy ns. valtamedian leipiin vaan johonkin ”erikoismediaan”. Tampereen yliopistosta taas ei ehkä pääsääntöisesti päädytä esim. kristillisten järjestöjen tai medioiden palvelukseen. Osa toimittajista taas päätyy eri ammattialojen omien medioiden tehtäviin, usein (erityis)asiantuntijuutensa kautta.
Voisihan joku tätäkin tutkia?
Se, että jokin tietty puoluesuunta korostuu toimittajaopiskelijoissa on sikäli huolestuttava, että se osaltan voi syventää myös polarisaatiota tai luottamiusta yleisen ja laajalevikkisen median neutraalisuuteen yleisemmin. Esim. puoluemediat tai esim. kristilliset mediat ovat olemuksellisesti tietystä perspektiivistä maailmaa kommentoivia. Hesari, Yle ym. taas antavat ymmärtää olevansa neutraalista perspektiivistä maailmaa kommentoivia.
Yllä oleva on tietenkin vain pohdintaa.
Niin, siis alkuperäinen kysymyksenihän kuului: Miksi oikeistolaiset eivät halua opiskella media-alaa?
Timon ja sinun vastauksesi lähtivät viemään keskustelua vähän toiseen suuntaan.
Edelleen haluaisin kuulla Pekan mielipiteen ( hänellehän kysymykseni esitinkin).
Noin ylipäänsä ihmettelen Pekan, Timon ja Jukan epäluottamusta suomalaiseen mediaan. Oxfordin yliopiston teettämässä kansainvälisessä (84 maata) suomalaisten luottamus ”valtamediaa ” on aivan maailman huippua. 76% suomalaisista pitää YLEä totuudenmukaisten uutisten välittäjänä. Olisiko tässä nyt käynyt niin, että kun ”valtamedia” julkaisee sellaisia uutisia, joiden sisällöstä te herrat ette pidä, niin olette sitten päättäneet ampua viestin tuojaa?
Ja palatakseni vielä tuohon, että media-alan opiskelijoiden joukosta ei löydy paljon oikeistolaisia, niin oma olettamukseni on tosiaan, että he hakeutuvat erilaisille nettipalstoille ja pyrkivät levittämään omaa aattettaan sieltä käsin.
Siitä olen Pekan kanssa eri mieltä, että media olisi vaiennut Suomen velkaantumisesta. Itse ainakin olen median avulla hyvinkin pysynyt kärryillä siitä, missä mennään.
En voi sanoa, että yleisesti en luottaisi suomalaiseen mediaan. Joissain asioissa kuitenkin se on käsittääkseni ollut yksipuolinen.
Yleisesti suomalaiseen mediaan kaiketi luotetaan. Epäluottamus ilmennee uskoakseni lähinnä tietyissä kysymyksissä ja kysymyksenasetteluissa. Osa suomalsista taitaa kuitenkin yhä vähemmän luottaa ns. valtamediaan. Kyllä sen tulisi olla merkki siitä, että median itsekritiikkiäkin tarvitaan. Sen toistaminen, että ”suomalaiset luottavat mediaan” saattaa jopa kääntyä itseään vastaan, riippumatta siitä, kuinka ”epäluotettava” tai ”luotettava” media on.
Kyllähän mediassa velkaantumistkin on päivitelty.
Huolta se ei kuitenkaan tunnu mediassa herättävän siinä määrin kuin monet yksittäiset leikkaukset, jotka toki ovat kiusallisia. Mitä tahansa leikkausta on kovin helppo kritisoida: se osuu valitettavasti aina joihinkin enemmän kuin toisiin. Siihen on vaikea olla reagoimatta tunteellakin. Tasan eivät käy sopeutusten kokemiset.
Velan massiivisuus ei synnytä samanlaisia tunnevaikutuksia kuin esimerkit leikkausten esimerkkivaikutuksista tai ”narratiiveista”. Mediassa tunne ”myy” paremmin kuin ”kuivakka data” ja ennuste.
Lienee niin, että vasemmistossa velka ei yleisesti huolestuta niin paljon kuin oikeistossa. Tässä mielessä ”päämedian” painotus näyttäisi olevan enemmän velan ”hyväksyvän ymmärtämisen” kannalla, joten ei päämedia aivan ”ideologiavapaata” näkemystä edusta. Uskoakseni ilmiö saa synnyttämään muita ”pienempiä” medioita, joissa asiaa ja asioita tarkastellaan erilaisesta perspektiivista: siitä puhe, mistä puute.
Aatetta voidaan leivttää niin ”erikoismediassa” kuin ”valtamediassakin”. Jos nyt välttämättä halutaan käyttää termiä ”levittää”. Itse puhuisin pieluummin erilaisita katsantoperspektiiveistä kuin ”aatteiden levittämisestä”. Propagandajulkaisut tai -artikkelit ovat asia erikseen. Niitäkin taitaa olla…
Neutraali media on utopia. Suomalaiset luottavat mediaan, mutta se ei tietenkään merkitse, että media olisi kaikin puolin neutraali. Jos toimittajakunta yksipuolistuu, se tietenkin vääristää yleistä asenneilmapiiriä. Riskinä on tietenkin se, että siirrymme kohti ”kaksinapaista” yhteiskuntaa, joka lienee nyky-USA:n eräs suuri ongelma: eletään yhä enemmän omissa kuplissaan.
Siksi olen huolissani suuntauksesta, joka tuntuu olevan vallalla.
Ja olen hyvin huolissani velkaantumisesta, joka väistämättä johtaa ikäviinkin ”supistuksiin”. Mitä pidemmälle ”toiveikkasti vetkutellaan”, sitä suurempi kuisaus on välttäää yhä vaikeampia poliittisa toimia – kunnes muuta ei enää voi; ja silloin seuraukset voivat olla todella vaikeita. Tai ehkäpä jatkossa velkojat meille antavat ymmärtää poliitikoillemme, mitä pitää tehdä?
Jukka: ETL:n (jota et kai mitenkään voi pitää vasemmistolaisena) luottamus kotimaiseen mediaan on kasvanut: https://yle.fi/a/74-20151440 .
Sinulla ei nyt ole oikein mitään tosiasiallista näyttöä median yksipuolistumisesta tai mistään muustakaan väittämiesi tueksi. Joten tämä tästä. Ei huvita haahuilla joidenkin mielikuvitusjuttujen perässä.
Blogisti vaikenee. Sekin kertoo jotakin.
olen seisonut talvipakkasessa ruokajonossa joka odotti ovien avautumista. Oli silmiä avaava kokemus.
Leikata pitää, mutta on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys mistä leikataan. Tämän hallituksen miltei kaikki säästöt ovat kohdistuneet yhteiskunnan kaikkein heikompiin. Vastaavasti tämä hallitus on veronkevennyksillä suosinut erityisesti yhteiskunnan kaikkein suurituloisimpia. Puhtaasti uusliberalistista talouspolitiikkaa. Jos haluaa olla yhtään raamatullinen, syytä pysyä tästä loitolla.
Kenttäpiispa emeritus ei varmaan koskaan ole seissyt muutaman sadan metrin pituisessa leipäjonossa.
Kannattaisi käydä. Piispalan ikkunasta näkyy jonkinlainen velkaantumisaste, siellä näkyy se todellinen.
Lisään vielä, että keskustelussa näyttää vallitsevan ajatus, että yhteiskuntatieteellisessä opetuksessa ja tutkimuksessa olisi merkittävässä asemassa ”marxilaisuus”, tai oikeistokristillisissä piireissä miltei myyttisen aseman saavuttanut Frankfurtin koulukunta.
Ei ole. Edes silloin kun yliopistoissa vasemmistolaisuus oli kaikkein vallitsevin eli 1970-luvun ensi vuosina ja edes kaikkein vasemmistolaisimmassa tieteenalassa eli sosiologiassa ei marxilaista tutkimusta tehty tai opetusta annettu kaikesta tehdystä tutkimuksesta tai annetusta opetuksesta kuin murto-osa. Nyt vielä vähemmän.
Nyt on perinteisesti itseään kaikkein isänmaallisimpina pitävien syytä hengittää syvään ja huokaista helpotuksesta ja nukkua levollisesti. . Vallankumous ei ole ovella. Maassamme on sotien jälkeisen ajan oikeistolaisin hallitus, joka tekee itsenäisen Suomen historian oikeistolaisinta talouspolitiikkaa. Kurittaa minkä ehtii köyhiä ja muukalaisia, ihan niin kuin Raamattu sanoo tai no..
Aika tiheällä täikammalla saa harjata, että löytää kaikki Suomen marxilaiset.
Minua nauratti makeasti tuo Timon kommentti, että viattomat kepulais- ja kokoomuslaistytöt hakeutuvat media-alan opintoihin ja sitten hirveät marxilaisopettajat kääntävät heidän maailmankatsomuksensa päälaelleen.
Kysymys ns. Frankfurtin koulukunnan vaikutuksesta ei tarkoita, että se tekisi kaikki marxilaisiksi, tai että tutkimus olisi ”marxilaista”. On ns. kristillisissäkin piireissä ko. koulukunnasta hyviäkin piirteitä löydetty. Paljon se kuitenkin on ollut tietyissä piireissä esillä ja taustalla, ja paljon on siihen viitattu. Ja tietty ideologis-näkemyksellinen pohjavire siinä on, joka ajassammekin näkyy. Kylmän sodan aikainen ”vasemmistobuumi” on tietenkin ollut oma lukunsa, ja silloinhan oltiin avoimestikin marxilaisia ja vallankumouksellisikin – tai ne, jotka olivat. Nythän harva tunnustautuu marxilaiseksi saati vallankumoukselliseksi. Eipä meillä vallankumousta nyt pelätä – toisin kuin ehkä vuosikymmenia sitten, jolloin jopa jotkut muuttivat USA:han em. syistä.
1970-luku oli monin tavoin kovin erilaista aikaa muutenkin kuin nykyinen aika, jolloin jopa rippikoulun isoiset saattoivat kertoa arvostavansa Maoa.
En hallituksen politiikkaan ota tässä kantaa, saati sille taputa. Liepäjonot ym. murehduttavat, ja ovat häpeäksi maallemme. Velan lisääminen on kuitenkin kuin kuuluisaa peitonreunana leikkaamista ja toiseen päähän ompelemista, vieläpä levein saumoin.
Syvä huoli velkaantumisesta ei ole ristiriidassa leipäjonoista murentimisen kanssa – tai ei ainakaan pitäisi olla.
”Nuo toiset” ovat aina joko syyllisiä velkaan tai sitten niitä jotka haluavat toisia ”riistää”.
En tulkitsisi myöskään niin, että kenttäpiispa emeritius olisi välinpitämätön tai tietämätön leipäjonojen pidentymisestä.
Vasemmiston joskus esittämät velankasvun ”ongelmattomuusviittaukset” ovat joka tapauksessa käsittämättömiä. On toki muistettava, että omat ongelmansa on oikeistosiivessäkin.
Jukka: Muistan oikein hyvin 1970-luvun. Mutta kerropa nyt muutamin esimerkein, ketkä tämän päivän kansanedustajista tai mitkä mediat edustavat Frankfurtin koulukuntaa.
Seija,
en väitä, en ole väittänyt, enkä aio väittääkään, että ”Frankfurtin koulukuntaa” sellaisenaan kjoku tai jotkut suoranaisest ”edustaisi”. Se on vaikuttanut paitsi ”vasemmalla”, myös ”oikealla”, ja sen vaikutuksista löytynee monenlaista sovellusta ja vivahdetta. Tietynlaista ”pohjaviretta” se on kuitenkin merkittävästi tuottanut. Eikä kaikki ole vain ”huonoakaan”. Joten en ole sitä ”demonisoimassa”, enka ole ”Frankfurtinkoluluktafoobikko”. (Vähän tässä huumoriakin…).
Ehkä tämän syvempi analyysi voidaan jättää tutkijoille, jolta varmaankin tulisi kovinkin erilaisia tulkintoja….
Siinä mielessä Frankfurtin koulukunnasta toki aiheellista edelleen puhua, että esim. sen keskeisen edustajan Theodor Adornon muutama vuosi sitten suomeksi julkaistu ”Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin” on edelleen mitä ajankohtaisin. Adorno piti kyseiset luennot 1967.
Kari-Matille:
Viitatessani Frankfurtin koulukunnan vaikutukseen en viittaa vain ”alkuperäisjäsenten” itsensä suoranaisiin näkemyksiin sellaisenaan. Pikemminkin ko. kolukunnan vaikutukseen yleisemmin ja aatehistoriallisesti tarkastellen. Tutkijat ovat ymmärtääkseni havainneet vaikutuksia moniin aikamme tapoihin tarkastella asioita yhteiskunnassa ja koulutuksessakin.
Debatin jätän kuitenkin asiaan syvemmin perehtyneille.
Onhan esim. ns. kehittävän työntutkimuksen perinne ammentanut ajatuksiaan myös Marxin kirjoituksista, eikä ko. tutkimusperinne itsessään ”vallankumous- tai kommunistis”-tavoitteista ole, eikä välttämättä edes ”vasemmistolaista”. Tietty peruslähtökohta siinä joka tapauksessa on, ja se tarkastelee asioita tietynlaisesta ihmiskäsityksestä käsin, jota en sinänsä arvota asteikolla hyvä/paha, mutta siinä on tietty rajoittuneisuus. Ymmärtääkseni tätä ihmiskäsityksen vaikutusta tässä asiassa on tutkittukin. Tämä vain sivujuonteena, joa ei suoranaisesti liity blogiin.
Kommenttejani ei pidä tulkita ”mutkat suoriksi” -tapaan, mitä mainintaani en nyt kohdista Sinuun, Kari-Matti, erityisesti.