Piispainkokous ehdottaa kirkolliskokoukselle kirkkojärjestyksen (657/2021) avioliittosääntelyn muutosta, joka on luonteeltaan opillinen. Sellaisena se edellyttää 3/4 enemmistöä kirkolliskokouksessa.
Piispat määrittelevät: ”Avioliittokäsityksellä tarkoitetaan tässä teologisesti perusteltua vakaumusta tai opetusta siitä, mikä avioliitto on (oppi).” He toteavat, että ”yksimielisyyttä on vaikea löytää ennen kaikkea siinä, millaisin teologisin näkökohdin” asia tulisi ratkaista.
Vaikka kahden erilaisen avioliittomallin säännösehdotus on opillinen, piispainkokous ei anna sille opillisia perusteluja, jotka perustuisivat ev.-lut. kirkon kirkkojärjestyksen mukaisiin kristillisen opin lähteisiin.
Piispat mainitsevat teologisia perusteita perinteisen kristillisen avioliittokäsityksen sekä kirkon ykseyden puolustamisen tueksi. Mutta he eivät onnistu löytämään kirkon normatiivisista opin lähteistä riittäviä teologisia perusteita, joiden nojalla sukupuolineutraali avioliitto voitaisiin hyväksyä kristinuskon mukaiseksi malliksi perinteisen mallin rinnalle.
Siksi he joutuvat turvautumaan ei-opillisiin argumentteihin.
Perusteina tilastot, tiede ja yhteiskuntapoliittiset arvot
Tilastot
Ensimmäinen perustelu, jonka varassa sukupuolineutraali avioliitto tulisi hyväksyä avioliiton vaihtoehtoiseksi malliksi, nojaa ”avioliittolain muutoksen jälkeiseen tosiasialliseen tilanteeseen kirkossa”. ”Rinnakkaisten avioliittokäsitysten olemassaolo merkitsisi tosiasiallisen erimielisyyden tunnustamista, mutta kuitenkin sillä tavoin, ettei se hajota kirkon ykseyttä.”
Piispojen ehdotus vetoaa tilastoihin: Kyselyjen mukaan kaksi kolmasosaa papeista ja puolet kanttoreista kannattaa homoparien kristillistä vihkimistä. Suuri määrä pappeja on valmis vihkimään, ja monet seurakunnat ovat avanneet sakraalitilansa tällaisille vihkimyksille.
Kirkon ykseyden varjeleminen on hyvä tavoite. Mutta rinnakkaista avioliittokäsitystä ei voi perustella vain tilastoihin nojautuvalla käytännöllisellä argumentilla. Pragmaattinen argumentaatio ei kirkkojärjestyksen mukaan riitä opillisen ratkaisun perusteluksi. Siihen tarvitaan teologiset perusteet.
Tiede
Toiseksi, piispojen perustelu vetoaa tieteeseen: ”Tieteellisen tutkimuksen perusteella ymmärryksemme ihmisen psykososiaalisesta ja seksuaalisesta kehityksestä on lisääntynyt ja sen vuoksi tiedämme, että homoseksuaalisuus ei ole seurausta moraalittomista valinnoista tai ympäristön vääristävästä vaikutuksesta – – homoseksuaalisuus ei ole ihmisen valitsema toimintatapa, vaan syvästi olemuksellinen asia.”
Viittaamalla tieteeseen piispat tulevat teologiseen johtopäätökseen: ”Teologisesti tarkastellen homoseksuaaliset ihmiset ovat Jumalan luomia eikä heidän seksuaalista identiteettiänsä tule arvioida syntinä.”
Tämä teologinen johtopäätös voidaan toki tehdä, mutta tämä ei vielä ole opillisesti spesifi perustelu homoparien vihkimiselle Kolmiyhteisen Jumalan nimessä.
Yhteiskuntapoliittiset arvot
Aatehistoriallisesti ajatellen sukupuolineutraali malli on tullut länsimaisiin yhteiskuntiin ja kirkkoihin kristinuskon ulkopuolelta, lähinnä uskontokriittisen humanismin vaikutuksesta. Piispainkokouksen perustelut nojaavat tällä hetkellä vallitseviin yhteiskuntapoliittisiin arvoihin:
”Jos hyväksytään, että on homoja ja lesboja, joilla on seksuaalisia tarpeita, kuten muillakin ihmisillä, mutta ei naimattomuuden kutsumusta ja lahjaa, on luonnollista ajatella, että heillekin avioliitto on oikeus.”
Piispat otaksuvat, että kirkon ykseyden säilyttäminen edellyttää modernin yhteiskuntapoliittisen näkemyksen omaksumista kristinuskon omaksi näkemykseksi perinteisen mallin rinnalle.
Kirkon pitää omaksua sekulaarin yhteiskunnan ns. ”tasa-arvoinen” avioliittonäkemys. Kirkko vastaa yhteiskunnalliseen muutokseen mukautumalla siihen, omaan tunnustukseensa perustuvan luomisteologian kustannuksella.
Ehdotuksen riskit
Piispainkokouksen valitsemaan ratkaisuun kirkon ykseyden säilyttämiseksi sisältyy riskejä: Yhtäältä monet kirkon sanomaan vahvasti sitoutuneet saattavat tuntea valitun yhteiskuntapoliittisen ratkaisun kirkolle vieraaksi. He alkavat vieraantua kirkosta, joka on omaksunut nykyhetken aatevirtaukset opetuksensa keskiöön.
Toisaalta kaikkein voimakkaimmin sukupuolineutraalia mallia puolustavat henkilöt eivät ole tyytyväisiä kahden avioliittomallin ratkaisuun, koska edelleen uuden mallin rinnalle jäävä perinteinen kristillinen malli on heidän mielestään ”syrjivä”.
Heidän mielestään kirkon tulee kokonaan luopua vuosituhantisesta avioliittokäsityksestään, tilalle tulee pelkästään nykyajan yhteiskuntapoliittinen avioliittomalli.
Muutosehdotus kirkkojärjestyksen valossa
Kirkko-oikeudellisesti piispainkokouksen ehdotus kirkkojärjestyksen avioliittoa sääntelevien säännösten muuttamiseksi on ongelmallinen.
Kirkkojärjestyksen 1:1:ssä säädetään kirkon tunnustuksesta (tunnustuspykälä). Säännöksellä identifioidaan oikeudellisesti ev.-lut. kirkko. Säännös on systemaattisessa yhteydessä kaikkiin kirkkojärjestyksen muihin säännöksiin.
Oikeudellisesti virheellinen ehdotus on hylättävä
Jos kirkkojärjestyksen muutosehdotus on vastoin tunnuspykälässä tarkoitettavaa kirkon oikeuslähdettä (Raamattu, uskontunnustukset ja luterilainen tunnustus), ehdotus on oikeudellisesti virheellinen ja hylättävä.
Jotta avioliittoa koskevien säännösten muutokset voitaisiin toteuttaa piispainkokouksen ehdotuksen mukaisesti, kirkon omissa oikeuslähteissä täytyisi olla kohta, jossa avioliitto voidaan käsittää myös samaa sukupuolta olevien ihmisten liitoksi. Tällaista kohtaa ei ole. Siksi kirkkojärjestyksen muutosehdotus on oikeudellisesti perusteeton.
Merkille pantavaa piispojen esityksessä on perustelujen oikeudellinen laatu. Ehdotuksessa esimerkiksi viitataan perustevaliokunnan mietintöön jätettyyn eriävään mielipiteeseen ikään kuin sillä olisi suurempi painoarvo kuin perustevaliokunnan mietinnöllä. Piispat käyttävät perusteluna mielipidettä, joka valiokunnassa ei ole nauttinut merkittävää kannatusta.
Lainmuutosta ei voi perustella oikeudellisesti lainvastaisella toiminnalla
Perusteluksi esitetty kirkossa vallitseva käytäntö eli se, että jotkut papit ovat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, on oikeudellisesti merkityksetön. Käytännössä piispat tukevat kantaansa papin toiminnalla, joka Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (KHO 2020:97) mukaan on vastoin papin virkavelvollisuutta. Lainmuutoksen perusteleminen sillä, että toimitaan vastoin voimassa olevaa lakia, on absurdia.
Lopputulema
Piispainkokouksen esittämä kahden avioliittomallin ratkaisu ei perustu kirkkojärjestyksen edellyttämille opillisille perusteluille. Sukupuolineutraalille mallille ei kyetä antamaan kirkon oppiperustaan nojaavia teologisia perusteita.
Ehdotuksen oikeudelliset ongelmat ovat niin vakavat, että kirkolliskokous ei voi esitystä hyväksyä.
Lisäksi, piispojen esitys todennäköisesti ei kykene estämään kirkon hajaantumista, vaikka sen ylimpänä hyvänä tavoitteena on juuri kirkon yhtenäisyyden säilyttäminen.
Markus Malk, oikeustieteestä väitellyt tekniikan tohtori, teologian maisteri
Miikka Ruokanen, dogmatiikan (opin tutkimuksen) professori emeritus
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kirkon kannalta tärkeätä dogmatiikan ja juridiikan pohdintaa pahemman välttämiseksi.