Mari Teinilä, miksi Johanna Korhosen pitäisi lakata puuttumasta havaitsemiinsa epäkohtiin?
Luin hämmentyneenä Kotimaa-lehden päätoimittajan Mari Teinilän jutun "Kommentti: Johanna Korhonen, Kiitos, mutta nyt saa riittää!"
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kommentti-johanna-korhonen-kiitos-mutta-nyt-alkaa-riittaa/
Taustalla on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja Johanna Korhosen tekemä tutkintapyyntö Helsingin piispa Teemu Laajasalon asumisjärjestelyistä. Tässä linkki tutkintapyyntöön:
https://www.kotimaa.fi/blogit/piispa-ja-asuntoetu-miksi-epaselvyydet-on-syyta-selvittaa/
Kysyisin muutamaa asiaa päätoimittaja Mari Teinilältä liittyen hänen julkaisemaansa juttuun.
Kirjoitatte seuraavasti:
"Kun Johanna Korhosen selvitysten kohteena on jatkuvasti sama henkilö, se on epäuskottavaa ja heikentää samalla hänen aiempien talousasioihin liittyvien selvitystensä arvoa.”
Tarkoitatko mahdollisesti, että oikeastaan Laajasalo ei käyttänytkään luottokorttia väärin tai hukannutkaan kuitteja, ja että Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttien ja laskujen valvonnassa ei tosiasiassa ollutkaan ongelmia? Jos näin on niin silloinhan Helsingin srk-yhtymä on ihan turhaan tarkistanut menettelytapojaan em. asioissa. Ja tarkoitatko mahdollisesti, että Laajasalon yritykseen ei liitykään ongelmia? Korhonen nosti esiin samoja ongelmia jotka ovat johtaneet syytteeseen talousrikoksesta.
Kysyisin vielä, että kuinka monta kertaa demokraattisesti valittu kirkkokansanedustaja, kunnanvaltuuston valittu kunnanvaltuutettu tai eduskuntaan valittu kansanedustaja (joiden tehtäviin kuuluu mm. valvoa johtajien toiminnan ja hallinnon asianmukaisuutta) saa mielestäsi puuttua jonkun saman henkilön toiminnassa havaitsemiinsa epäkohtiin – vaikkapa kaupungin- tai kunnanjohtajan, valtionhallinnon korkean virkamiehen, piispan jne. ? Jos kansanedustaja havaitsee vaikkapa kolmannen kerran epäkohdan saman johtajan toiminnassa niin pitääkö hänen pidättäytyä nostamasta sitä esiin koska kolmannella kerralla olisi kyse jatkuvasta samaan henkilöön kohdistuvasta “ajojahdista”?
Entä uskonnollisissa yhteisöissä ja kirkoissa? Kuinka monta kertaa saa puuttua vaikkapa kardinaalin toimintaan jos näkee siinä epäkohtia? Jos näkee kardinaalin kavaltamassa rahaa Vatikaanin kassasta kolmannen kerran niin eikö siihen saa puuttua (esim. ilmoittaa poliisille) koska silloin kyse olisi saman henkilön toimintaan jatkuvasta puuttumisesta, ja siispä ajojahdista?
Itse näen, että Johanna Korhosella on perusteltu syy epäillä väärinkäytöstä Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon asumisjärjestelyissä. Kyseessä on loppupelissä kirkollisveronmaksajien rahat eli julkiset rahat, ja niiden asianmukaisen käytön valvonta ja epäkohtien esiinnostaminen kuuluu nimenomaan Helsingin hiippakunnan demokraattisessa elimessä toimivan kirkkokansanedustajan tehtäviin.
Jos kirkossa ei niin paljon paheksuttaisi demokraattisia toimintatapoja eikä kutsuttaisi niitä "epäreiluksi vainoamiseksi" (kuten Helsingin piispa kutsuu Johanna Korhosen toimintaa Helsingin hiippakunnan virallista tiedotuskanavaa käyttäen) niin ehkäpä muutkin kirkkokansanedustajat rohkenisivat nostaa epäkohtia esiin, eikä niiden esiinnostaminen olisi niin ennen kuulumatonta.
55 kommenttia
Sari Weckroth,
Kyselet Johanna Korhosen motiiveja. Luulisin että ne ovat samoja kuin esimerkiksi kansanedustajilla jotka saattavat toistamiseen kysyä jonkun johtajan tekemisistä, esimerkiksi, että onko hän käyttänyt julkisia verovaroja asiallisesti. Kansanedustajat kysyvät näitä asioita julkisesti ja niistä käydään julkista keskustelua lehtien palstoilla, esim. Iltalehdessä. Niistä saatetaan aivan hyvin tehdä tutkintapyyntöjä viranomaisille jne. Mutta tämäntyyppinen tavanomainen demokraattinen toiminta on monien mielestä osoitus ilkeistä ja alhaisista motiiveista, silloin kun se tapahtuu kirkossa.
Nopeasti katsoen on ihailtavaa, että joku asettuu ja antautuu ehdoitta ja kritiikittä tukemaan lähimmäistään. Jopa niin pitkälle, että on valmis asettamaan oman arvostelukykynsä julkisesti kyseenalaiseen valoon. Tällaisissa tilanteissa henkilö ampuu itseään jalkaan ja tekee samalla autettavalleen karhunpalveluksen – ollen itse asiasta tietämätön.
Johanna Korhosen pitäisi ottaa yksin vastuu päivän selvistä ylilyönneistään. Kun jo enemmistö näkee, että mopo keulii. Tuolla tyylillä mennään ympäri ja loukataan.
Sari hei, kiitos blogissa esittämistäsi kysymyksistä, ohessa vastauksia. Ensimmäiseen kysymykseen vastaan, että kommentissani kiitän Johannaa siitä työstä mitä hän on tehnyt selvittääkseen epäselviä talousasioita sekä kuittikäytäntöjä. Luottamushenkilö voi puuttua niin monta kertaa kuin tahtoo saman henkilön toimintaan, mutta kun se toistuu moneen kertaan, niin se voi alkaa näyttää yhteen henkilöön kohdistuneelta ajojahdilta. Kuten kuvainnollisesti kirjoitit, jos huomaa kardinaalin kavaltavan rahoja vaikka kolmannen kerran, niin tietysti siihen pitää puuttua. Mutta miksi aikanaan ei puututtu edellisen kardinaalin vastaavaan rahankavallukseen eli asumisjärjestelyyn? On muuten ollut jännittävää seurata, kuinka kommenttiani osa on lukenut niin, ettei ole nähnyt siinä heti alussa ollutta kiitosta Johanna Korhoselle. Kannustan omalta kohdaltani kaikkia kirkkokansanedustajia nostamaan epäkohtia esille. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että kaikki heidän toimensa olisivat arvostelun yläpuolella.
Ilmoita asiaton kommentti