Kotiehtoollinen ei synny kirkon statuksesta olla samalla kertaa hallinnoimiensa substanssien käyttäjä ja kaitsija.
Piispat eivät asiassa sooloile luvassa kun varmasti yhteistä kollegiaalista näkyä tarvittaisiin.
Voisiko ehtoollisen kuitenkin Jumalaan uskova kotona viettää. Asiaa ei tarvitsisi hoitaa striimattuun, vaan omaan tahtiin.
Paavali sakramentalisoi kasteen mikä tähän aikaan katsottuna tarkoittaa Paavalin pitäneen kastetta ensimmäisenä askeleena pyhityksen ja vanhurskauttamisen tiellä.
Näin kotiehtoollinen kävisi seuraavasti: Isä Meidän rukous, syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen, ja huomioiden, leivän murtaminen ja nauttiminen, kiitosrukous vaikkapa lainaamallani rukouksella toisesta blogista, ja päätökseksi Herran Siunaus.
Kiitosrukouksen yhteydessä voi asiaa laajentaa muistamalla läheisiä ja kauempanakin olevia kuin muuta sydämellä olevaa. Toki syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen vaati hiukka totuttelua mutta kyllä onnistuu kun jonku kerran asiaa koettaa.
Tässä käyttöön sopiva rukous: Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.
Edelliseen sopii myös virsikirjamme käyttäminen. Alkuun, loppuun, ja välille löytyy hakemistosta hyviä ja sopivia lauluja oman harkinnan mukaan, ja näitä voi käyttää säkeistöjä lukemalla. Laulaa ei siis tarvitse osata.
Blogia on luettu tarkasti.
Odottelin milloin tarkkaavainen lukija kysyy Uskontunnustuksen puuttumisesta. Vastaus on tietysti blogin ensimmäisessä kappaleessa.
Saahan sitä iltapalaa syödä! Ehtoollinen on kuitenkin seurakunnan ateria ja tällaisella yksityisaterialla on sen kanssa yhtä paljon yhteistä kuin nettipornolla rakkauden kanssa.
Timo Pöyhösella näkyy olevan omanlainen ajatus syömisestä.
Timo Pöyhösen kommentin ymmärrän hyvin, ja häntä en moiti vaan kiitän.
Kuitenkin enTheos malli Jumalayhteyden huolimisessa nyt vaikeana aikana antaisi mahdollisuutta katsoa hengellistä asian hoitamista ilman kirkon statuksen substanssien hallinnointia ja käyttöä.
Aikanaan näissä blogeissa kyseltiin parempaa vastinetta öylätille. Ehdotin hyväksi katsomaani potkista, mikä kyllä on hieman lainattu, muttei kaukaa, ja asian juuri on ehtoolliseen kiinteästi liittyvä syntien tunnustaminen vaikkei katolisessa kirkossa ollakaan.
Meilläkin jossain tilanteissa kirkossa pappi antaa leivän, ja minkä sitten vieras pöydässä kastaa maljaan.
Kommentoija varmasti tietää edellistä joskus kutsuttavan dippaamiseksi, ja maljaa dippimaljaksi.
Miksi kotona ehdottamani mukaan leivän murrettua palaa ei voisi kastaa, ja nauttia jälkeen kun katumusta ja syyllisyyttä on tunnustettu ja kaduttu mikä on parempi kuin kirkkomme katumus mikä syntyy oikeasta uskosta synnintunnossa mikä usein usein unohtuu epäuskon hetkillä.
Ei tässä kirkon varpaille olla astumassa vaan huolitaan Ihmisten hengellisistä tarpeista nyt tilanteessa.
Timo. Kuinka iso joukko mielestäsi pitää olla, että koolla on seurakunta? Vai papin läsnäoloko tekee vasta seurakunnan?
Timo ei näemmä ole vastannut kysymykseeni. Pitänee vastata itse.
Jeesus sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä.” Siellä missä ollaan Jeesuksen nimessä koolla, riittää kaksi tai kolme. Siinä on jo seurakunta, joka voi aterioida yhdessä. Papista hän ei puhu mitään.
Mika Piiparinen kysyy laulussaan: ”Minä en ole kaksi enkä kolme, koskeeko lupauksesi myös minua?”
Ja Jeesus vastaa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, hän ja minä.”
Kukapa selittäisi uskottavasti, mitä tuo yhdessä aterioiminen Jeesuksen kanssa kahdestaan on? Mitä muuta se voi olla kuin ehtoollinen?
Tiedän, että tämä on radikaali näkemys. Mutta olen kirkon käytäntöjen suhteen sellainen vastarannan kiiski, että uskallan tällaista kysyä.
Ihmettelen hiukan, kun tähän blogiin ei tullut tämän enempää ajatuksia. Itseäni ehtoollinen kiinnostaa ja siihen liittyvät käytännöt myös. Kristittyjen elämässä pitäisi olla enemmän vapautta kuin tiukkaan napitetuja seremonioita. Eihän Raamattukaan anna sellaisia, ihmisten keksimiä ne ovat, kuten Lauri L omassa blogissaan toteaa. Riittävän selkeät ohjeet kyllä tarvitaan.
Olen ajatellut noita kotiehtoollisia, että mielestäni niissä ei tarvittaisia ihmisten kehittelemiä sanoja lainkaan. Raamatusta löytyy kaikki tarvittava. Arvelen, että kehiitys tulee kulkemana tähän suuntaan.