Luukkaan mukaan

Luukkaan nimissä on neljäsosa koko Uudesta testamentista.

Evankeliumia Luukkaan mukaan ja Apostolien tekoja pidetään laajalti yhden ja saman henkilön kirjoittamina.

Perinne tuntee monta erilaista ja jopa vastakkaista näkemystä Luukkaan elämästä.

Yksi perinne 700-luvulta on kuitenkin silkkaa sepitettä. Luukas ei maalannut maailman ensimmäistä ikonia Mariasta ja Jeesus-lapsesta.

Hän ei ollut juutalainen, eikä tuntenut Jeesusta. Sen verran hän mokaa juutalaisuuden ja maantiedon tuntemuksessa.

Luukas oli todennäköisesti Paavalin työtoveri. Tämän näkemyksen mukaan he olisivat tutustuneet Antiokiassa.

Luukas jää kaikesta huolimatta tuntemattomaksi. Jos siis oikein kriittisiä ollaan.

Se on vain hyväksyttävä, eikä tämä tuntemattomuus ole mitenkään poikkeuksellista. Harvasta muinaisesta ihmisestä tiedetään kovinkaan paljon.

Evankeliumissa Luukkaan mukaan on jo riittämiin.

Perinne tähdentää tärkeitä seikkoja Luukkaan kirjoituksista.

Luukas korostaa [...] Jeesuksen rakkautta köyhiin ja yhteiskunnan laitapuolen kulkijoihin. Luukas on myös ainoana evankelistana tallentanut vertaukset kadonneesta lampaasta, laupiaasta samarialaisesta, fariseuksesta ja publikaanista sekä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Luukas korostaa Kristuksen rakkautta ja sääliä ihmiskuntaa kohtaan...

Jeesus on Luukkaalla sukua koko ihmiskunnalle, Aadamiin saakka.

Apostolien teot on kertomus ilosanomasta viennistä ulos maailmaan. Kaikkialle ja kaikille.

Luukkaan tyyli kertoa onkin kaikista evankeliumeista vähiten lahkomainen, kuten Luke Timothy Johnson on arvioinut.

Ilosanoma, evankeliumi, on yksi. Jeesus on ydin.

Yhden evankeliumin kertomiseen tarvittiin neljä omanlaista evankeliumia.

Niillä kaikilla on oma äänensä.


Blogikirjoituksen taustalla on saarna Myllypuron ortodoksisessa kappelissa 18.10.2020. Lainaus on Luukkaan elämänkerrasta. Luke Timothy Johnsonin huomio on kirjasta Sacra Pagina - The Gospel of Luke.

13 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Luukas on hyvin kreikkalainen hän kehoittaa lainaamaan sinne misä ei saa takaisin, ja sitähän me olemme joutuneet tekemään, eli lainaamaan kreikkalaisille, josta emme saa takaisin.

    Luukkaan mielestä Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille, kannattaa siis olla kiittämätön ja paha, ja kysyä, kannattaako kenenkään olla kiitollinen ja hyvä.

    Jos siis uskomme Luukasta, ja miksi emme uskoisi onhan hän evankelista, julistamme sen koko maailmalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Tarja,

      Pyydan sinulta anteeksi. Väitin toisaalla, että Raamattu on juutalaisten kirjoittama, mutta eipäs olekaan kokonaan, Luukas siis taitaa olla poikkeus. En tiedä, onko sillä varsinaisesti merkitystä kristittyjen suhtautumisessa juutalaisiin, mutta se on mahdollista. Itse en kuitenkaan näe kenenkään syyttämiseen mitään perusteita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Jaroslav Pelikan huomautti aiheesta: “According to tradition, only one of the writers of the New Testament, Luke, was not a Jew. As far as we know, none of the church fathers was a Jew, although both Hermas and Hegesippus, for example, may have been; Justin Martyr was born in Samaria but was a Gentile. The transition represented by this contrast had the most far-reaching of consequences for the entire development of Christian doctrine.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Tässä on siis yksi esimerkki siitä, ettei Raamattua voida tulkita sanatarkasti pitäen jokaista sanaa jumalallisena. Siellä on paljon inhimillistä mukana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Niin missä löydät sellaisen syyn, lääkäri Luukkaan tekemässä ja kokoamassa tosipohjaisessa kirjoitustyössäkö? Neljä evankelistaa vahvistaa vaan sen totuuden, että Kristus Jeesus on Jumalan Poika, syntiemme sovittaja. Kelpaako se meillekin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Kari

      Raamatun tekstein inhimillisyyttä ja jumaluutta ei voi panna toistensa vastakohdiksi.

      Raamattu on kokonaan ihmisen kirjoittama ja kokonaan Jumalan sanaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Luukas eli Lucius ( Vrt lat lux) oli hyvin arvoituksellinen lääkäri. On ihmetelty miksi hänen ja Josefus Flaviuksen teksteissä on niin paljon yhtäläisyyksiä. Tässä Abelaire Reuchlinin selitys asialle: “Flavius Vespasianus luotti Pisoon (Ariukseen) koska tämä oli hänen veljensä T. Flavius Sabinuksen pojanpoika. Flavius Sabinius oli nainut Arria Sr:n, joka oli Pison äidinäiti. Pison henkilöllisyys eräänä Flaviuksena on mahdollista johtaa myös Flaviusten sukulinjan L u c i u s Caesennius Paetusten kautta, sillä tämä oli yksi Pison isän L u c i u s Calpurnius Pison nimistä. Pisoa (Arriusta) itseäänkin mainitaan Caesenius Paetuksena (ko. teos, sivu 20.) Tässä on tosiasiallinen syy siihen, että Piso käyttää itsestään kirjallista pseudonimeä Flavius. Se ei johtunut vain hänen väitetystä tulemisestaan – väärästä ja tarpeettomasta – keisari Flavius Vespaniuksen adoptioimaksi, vaan koska hän tosiasiallisesti oli Flavius. Huumorintajuisesti Piso käytti kolmea juurikonsonanttia SBN flaviniaanisesta nimestä Sabinius joidenkin kirjallisten fiktiohahmojensa tarkistetuissa nimissä: 1) BarNaBaS, joka esiintyy Apostolien teoissa 4:36:ssa , missä Barnabasta kutsutaan myös Josefiksi. (Josefus!) 2) BarNaBazoS Juutalaisten Muinaisuus: XI.2o7 3) BaNnoS, pienoiskuvassa Johannes Kastajasta teoksessa Elämäni (Vita). Sana menetelmä käyttää ja järjestellä kirjaimia uudelleen oli käytössä Afranous Burruksen, Senecan (Tacitus:Annales XIII-IV) ja sitä mukaa myös Pison ystävän jälleenluomisessa. Tämä oli Neron Preatorian Prefekti ja useita vuosia ennen Senecan kuolemaa hänestä tuli itsestään keisarin uhri. Burrus jälleensyntyy nimessä BarraBaS, joka on Matteus 27.16:sta kuvitteellinen ryöväri.” Reuchlinin mukaan Josefus Flavius alias Arrius Calpurnius oli siis evankeliumien ”kirjallinen isä”. Hän oli inspiraatiostaan (”Pyhästä Hengestä”) synnyttänyt fiktiivisen Jeesuksen, jonka kvasi-isän nimikin oli siis Josef, joka on sama kuin Josephus. Tässäkin piillee vielä sanaleikki, sillä Joosefin kreikkalaisessa nimimuodossa Iosep, löytyvät helposti kirjaimet PISO. Evankeliumit antavat tästä lukutavasta vihjeen panemalla Jeesuksen suuhun sanat: ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” Perustelut eivät tietenkään tyhjene tähän, tässä vain pari pientä esimerkkiä. Lisää löytyy myös vaikkapa William Shakespearen näytelmistä Julius Ceasar (omia löytöjäni) ja Cymbeline nimien Calpurnia, Lucius ja Pisanio yhteyksistä ja apostolien teoista luvuista 11 ja 12. Myös vapaamuurari Arthur Conan Doylen Holmes seikkailut antavat lisävihjeitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jeesus oli todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Sana. Raamattu on todellisesti ihmisen kirjoittama ja todellisesti Pyhän Hengen aikaansaama. Niinkuin ihmiset näkivät Jeesuksessa vain ihmisen samoin nykyajan ihminen näkee Raamatussa kirjakokoelman eikä kummastakaan ole ihmiselle mitään hyötyä ilman Jumalan antamaa Jeesuksen uskoa lahjana vastaanotettuna.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      “Jeesus oli todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Sana. Raamattu on todellisesti ihmisen kirjoittama ja todellisesti Pyhän Hengen aikaansaama.”

      Juuri näin, olen samaa mieltä, mutta silti näen, ettei joka sanaa voi pitää jumalallisena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Näen, ettei joka sanaa voi pitää jumalallisena.” Eikä jokaista omaa käsitystä sanasta voi pitää Hengen ilmoittamana; eikä jokaista omasta poikkeavaa voi pitää harhaoppisena.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Pilkutus tekisi tekstistä helppolukuisemman.

    Onhan Raamatusta hyötyä. Paikoin hyvää tekstiä ihmisestä ja hänen käytöksestään. Paikoin kuvottavaa asennetta vaikkapa naisiin. Huolimatta Raamatun “totuuksista”, on menty eteenpäin suhtautumisessa ihmisenä olemiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Koska Raamattu on uskon ja elämän kirja, siinä on myös esimerkein varoitettu asioista. Siinä on rehellisesti kerrottu minkälaista elämää pon eletty, mitä Jumala on niistä asioista tykännyt ja miten on ohjannut kansaansa vitsalla ja sauvalla. Episodi Daavid/Batseba ei ole taivaallinen esimerkki, vaan kertomus lankeemuksesta ja sen seurauksista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lars Ahlbäck

    Ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit