Avoimen yliopiston reformaatiokurssilla koin tarvetta selvittää itselleni Lutherin reformaattorin työuran olennaiset vaiheet suhteessa ajan historian muihin tapahtumiin mahdollisimman tiiviisti ja ymmärrettävästi. Kirjaanpa lopputuloksen myös tänne blogiin. Ehkä tästä on iloa vaikkapa peruskoulun ja lukion uskonnon- ja historianopettajille?

Laatiessaan  latinankieliset teesit vuonna 1517 Martti Luther oli 33-vuotias augustinolaismunkki ja Wittenbergin yliopiston eksegetiikan professori, joka osallistui kirjoituksellaan melko tavanomaiseen tiedeyhteisön debattiin. Luther siis  suuntasi teesit aluksi oppineille, ei tavalliselle kansalle. Tämä helposti hämärtyy, kun Lutherista puhutaan eräänlaisena oman aikakautensa Che Guevarana. Andrew Pettegreen mukaan vasta Lutherin päätös kirjoittaa v.1518 kansankielellä maallikoille “Saarnoja armosta ja aneista” oli reformaation ratkaiseva, käänteentekevä hetki.

Lutherin merkittävä tukija oli Saksin pikkuvaltion syvästi uskova vaaliruhtinas Fredrik III eli Fredrik Viisas. Lutherilla meni kuppi nurin, kun alaikäisenä Mainzin arkkipiispan viran itselleen ostanut Albrecht Brandenburgilainen myi aneita Paavi Leo X :n suostumuksella ja rahat jaettiin näiden kahden kesken. Lutherille ripittäytymään tulleet alkoivat sanoa, ettei heidän tarvitse enää katua mitään, koska ovat ostaneet täysaneita. Luther lähetti aneteesinsä myös saksan korkeimmalle kirkolliselle virkamiehelle eli tälle Albrechtille, joka ei niistä pitänyt, vaan toimitti ne paavin virkamiesten tutkittaviksi. Vajaan vuoden päästä Luther sai kutsun tulla selittämään sanomisiaan Roomaan, mutta Fredrik Viisas puuttui peliin ja päätti, että asia hoidetaan Augsburgin valtiopäivillä syksyllä 1518. Kardinaali Cajetanus odotti Lutherilta Augsburgissa katumusta ja anteeksipyyntöä, mutta Luther odotti akateemista keskustelua anekaupan perusteista. Syntyi yhteentörmäys ja asia jäi ratkaisematta. Saksan keisarin Maximilian I :n kuolema vei vähäksi aikaa huomion pois Lutherin asiasta, mutta kesällä 1520 Luther sai paavilta pannauhkauksen - ja poltti sen julkisesti. Luther joutui kirkonkiroukseen. Wormsin valtiopäivillä 1521 Luther totesi, ettei voi peruuttaa sitä, mitä on kirjoittanut, jollei kirjoituksia osoiteta vääräksi pyhällä Raamatulla tai ilmeisillä järkisyillä. Keisari julisti miehen lainsuojattomaksi ja vaaliruhtinaan lähipiiri järjesti hänet piiloon Wartburgin linnaan. Lutherilta julkaistiin vuosina 1518-1525 kaikkiaan 1455 saksankielistä painotuotetta ja uusintapainosta. Hänen hovikuvittajanaan toimi Lukas Granach vanhempi.

Kun talonpojat alkoivat lukea kansankielistä, Lutherin saksaksi kääntämää Raamattua (josta otettiin hänen elinaikanaan yli 400 painosta!) he alkoivat esittää siihen vedoten rajuja uudistusvaatimuksia: maaorjuudesta tuli luopua, metsästys- ja kalastusoikeuksien pitäisi olla vapaita ja veroihin ja päivätöihin tuli saada helpotuksia. Keväällä 1525 talonpoikaiskapinat kärjistyivät sodaksi. Jopa satatuhatta talonpoikaa sai lopulta surmansa. Lutherin alkuperäinen käsitys siitä, että kuka tahansa ymmärtää oikein Raamatun selvää sanaa, ja että puhtaan evankeliumin saarnaaminen tekee ihmisistä automaattisesti moraalisia, osoittautui vääräksi. Luther alkoi kirjoittaa katekismusta, painotti kunnollisen koulutuksen ja kansanopetuksen merkitystä sekä alkoi vaatia esivallan kunnioitusta.

Lähteet:

Pettegree, Andrew. The Book in the Renaissance, Yale University Press, 2010.

Podcast Yle Radio 1: Reformaation historia, osa 1/3 - Luther ja Saksa

Bagchi, D. (2016-08-31). Printing, Propaganda, and Public Opinion in the Age of Martin Luther.