Vaikutusvaltaisten henkilöiden vaikutusvaltaa on aina käytetty omien tarkoitusperien ajamiseen. Niinpä myös reformaattori Lutheria on tunnetusti historian saatossa valjastettu milloin minkäkin aatteen takuumieheksi: 1800-luvun nationalisteille hän oli "saksalainen sankari" ja "kulttuuriheeros", DDR:ssä sosialismin esitaistelija ja natsien antisemitismin kuorruttaja jne. Nyt näyttää siltä, että Lutheria vedetään jälleen kulttuuris-uskonnollisen ideologisen muutoksen auktoriteetiksi. Yksi esimerkki tästä on kirkolliskokoukselle tehty avioliittokäsityksen "laajentamiseen" tähtäävä aloite, jonka perusteluissa esitetään, että "...tulkitsemalla avioliitto Lutherin tapaan maalliseksi järjestykseksi. Avioliitto on näin ymmärrettynä rakkauden alaan kuuluva asia". Lisäksi todetaan, että asiaa tulkittaessa "Raamattu, kirkon opillinen kehitys tai Tunnustuskirjat eivät anna vastausta siihen, miten ... avioliitto tulee ymmärtää nykyisessä tasa-arvolle rakentuvassa toimintaympäristössä." Näin ollen asioiden teologisen tulkinnan kannalta ratkaisevilta lähteiltä viedään heti kättelyssä pois arvovalta ja alistetaan johtopäätös relativistis-normatiivisesti tietylle ideologiselle tulkinnalle nykyisestä kontekstista - ottamatta huomioon esimerkiksi kirkon kansainvälistä kontekstia, joka on aivan toinen.

Jostain syystä aloitteessa kuitenkin nostetaan siis Luther esiin, vaikka teologian lähteet työnnetäänkin taka-alalle. Tämä näyttää johtuvan siitä, että "Luther" liitetään tiettyyn tulkintaan, joka on irrotettu historiallisista yhteyksistään. Historialliselle Lutherille ilmaisu "maallinen" tarkoittaa avioliittoa ajatellen, että se on "maallinen sääty". Lutherin teologiaa ajatellen tunnustuksellisesti normatiivisimpana voidaan pitää hänen Isoa Katekismustaan. Siinä Luther toteaa avioliitosta: "Vaikka se on maallinen sääty, sillä on puolellaan Jumalan sana. Se ei ole ihmisten keksimä eikä säätämä. ... Sitäkin varten on avioliiton siunaaminen tarpeen, että nuoriso oppisi suhtautumaan avioliittoon vakavasti ja kunnioittamaan sitä Jumalan käskemänä asiana .... Kun joku pyytää papilta tai piispalta esirukousta ja siunausta, hän osoittaa sillä, vaikkei sitä nimenomaan sanoisikaan, että hän ... tarvitsee kipeästi Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta siihen säätyyn, johon on astumassa." Lutherille ilmaus "aviosääty" merkitsi sitä, että avioliitto on valtion ja kirkon ohella oma säätynsä, joka muodostaa näille kahdelle rinnakkaisen elämän perusrakenteen, luomisjärjestyksen. Kyse ei siis ollut mistään muuttuvasta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Dietrich Bonhoeffer korostikin mandaattiopissaan, että avioliitto, esivalta, kirkko sekä neljäntenä työ ja kulttuurielämä muodostavat omat Jumalan antamat mandaatit, jotka ovat toisiaan varten ja samalla rajaavat toisiaan. Niinpä esimerkiksi valtio ei voi puuttua avioliittoon luomisjärjestyksenä vaan ainoastaan suojella sitä - siinä mielessä avioliitto on "maallinen".

Luther pitää avioliittoa "maallisena säätynä" jumalallisena ja pyhänä sekä hengellisenä säätynä: "Avioliittoa on sata kertaa mieluummin pidettävä hengellisenä säätynä kuin luostarielämää". Ison Katekismuksen avioliittoon vihkimisen ohjeen kuulutus-osiossa todetaan: "Jumalan järjestyksen mukaan astua pyhään aviosäätyyn". Vihkimisen jälkeen viitataan avioliiton pyhyyttä ja jumalallista arvovaltaa viitaten Jeesuksen sanaan: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön kukaan ihminen erottako". Raamatunkohtana Luther käyttää 1 Moos 2, jossa viitataan miehen ja naisen tulemiseen "yhdeksi lihaksi" eli samoin avioliiton elinikäisyyteen, jumalalliseen luomistyöhön sekä luomistyöhön osaa ottamiseen jälkeläisten kautta. Luther käyttää yleisen kristillisen käytännön mukaisesti raamatuntekstinä myös Ef. 5:25-29, jossa avioliitto rinnastetaan Kristuksen ja hänen seurakuntansa väliseen suhteeseen. Kyseessä on siis hengellinen todellisuus, Jumalan lahjat ja armo, vaikka kyse ei olekaan pelastuksen kannalta välttämättömästä sakramentista kuten kaste ja ehtoollinen. Tämä tulee hyvin selkeästi esiin myös Lutherin rukouksessa: "Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen."

Kuten jo Ahti Hakamies on tutkimuksessaan "Eigengesetzlickkeit" der natürlichen Ordnungen als Grundproblem der neueren Lutherdeutung (1971) osoittanut, tulkinta, jonka mukaan Luther olisi ymmärtänyt "maallisen" nykyisen Valistuksen jälkeisen ihmisen absoluuttisen autonomian mallin mukaan, ei tee oikeutta Lutherin lähtökohdille ja intentioille. Aatehistoriallisesti ajatellen etenkin Ernst Troeltschin (1865-1923) tulkinta Lutherin autonomia-käsitteestä teki siitä riippuvaisen modernista autonomiakäsitteestä. Luther itse edusti relatiivisen autonomista tulkintaa luonnonoikeudesta. Ihminen on siis "suhteellisen riippumaton", ei "absoluuttisesti riippumaton", jolloin hänestä itsestään ja hänen järjestään tulisi asioiden mitta. Lutherin mukaan luonnossa on niiden langenneesta luonteesta johtuen välttämättömiä maallisia järjestyksiä, jotka ovat välttämättömiä ja sitovia kaikille. Myös järki on vain "suhteellisen" itsenäinen. Sen, mikä on pysyvää, Luther arvioi Raamatun, kristillisen tradition ja järjen pohjalta, ei pelkästään järjen päätelmien pohjalta. Niinpä kirkon, valtion ja avioliiton lisäksi muuttumattoman rakkauden alaan kuuluvat esimerkiksi niin 10 käskyä kuin Vuorisaarnakin. Kirkkomme Katekismus (1999) toteaa: "Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. .... Avioliitto on perheen perusta".