Lupaavia merkkejä perinteisten arvojen ja perinteisen kristillisen uskonymmärryksen heräämisestä

 

Vuonna 2018 erästä Harvardin arvostetun yliopiston tutkimusta uutisoitiin Lehdessä nimeltä the Federalist seuraavalla otsikolla:
Christianity Is Not Shrinking, But Growing Stronger

 

Tämän uutisen mukaan kristinusko ei ole kutistumassa pois, vaan pikemminkin vahvistumassa. Tämä kehitys näyttää kuitenkin edellä mainitun tutkimuksen mukaan pätevän vain konservatiivikristittyihin, mutta liberaalikristittyjen puolella usko on muuttumassa yhä harvinaisemmaksi. Em. uutinen summaa tämän ilmiön kutakuinkin seuraavasti: Kun niin sanotut "progressiiviset" kirkot kyseenalaistavat Jeesuksen historiallisuuden, kieltävät synnin todellisuuden, tukevat aborttia, ordinoivat papeiksi saman sukupuolisten parisuhteessa olevia henkilöitä ja esittelevät heidän parisuhteitaan, todellista kristinuskoa haluavat ihmiset suuntaavat muualle. Siitä seuraa tosiasia: evankeliset kirkot saavat viisi uutta seurakuntaa, jotka ovat siirtyneet pois liberaaleista kirkoista, jokaisesta, jonka he näin menettävät. He (konservatiivit) myös tekevät parempaa työtä säilyttääkseen uskovansa lapsuudesta aikuisuuteen...

Näin kristinuskon tulevaisuus näyttää muotoutuvan ns. suuressa maailmassa. - Miten asioiden laita on meillä?

 

Kotoinen Suomi seuraa yleensä kansainvälisiä asioita hieman perässä (niin hyvässä kuin pahassakin). Viime keväänä uutisoitiin kuitenkin Ylen uutisissa seuraava asia:

Usko pääsiäisen kristilliseen sanomaan on tutkijoiden yllätykseksi lisääntynyt alle 30-vuotiailla miehillä – "Poikkeuksellinen uusi nousu"
Tarkemmin tämän otsikon taustalla oli seuraavia havaintoja:

 

”Samaan aikaan, kun suomalaisten nuorten naisten uskonnollisuus vähenee kovaa vauhtia, nuorilla miehillä se näyttää vahvistuvan.
Tutkijoiden ja kirkkoväen hämmästykseksi alle 30-vuotiaiden miesten usko esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemukseen on yleisestä trendistä poiketen viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt.
15–29-vuotiaista miehistä 14 prosenttia uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen vuonna 2011. Vuonna 2015 ylösnousemukseen uskovia nuoria miehiä oli 24 prosenttia ja vuonna 2019 jo 30 prosenttia.
– Nuoret miehet ovat ainakin 20 vuotta olleet korostuneesti sellainen ryhmä, josta on oltu kirkon taholta tosi huolissaan. He eivät käy uskonnollisissa tilaisuuksissa eikä heihin ole saatu minkään työmuodon kautta laajasti kontaktia. Ja nyt nuorilla miehillä näyttää olevan poikkeuksellinen uusi nousu ja heiltä löytyy kiinnostusta uskontoa ja kirkkoa kohtaan.” (Ylen teksti Hanna Salomäen haastettaluun viitaten)

Huomaamme, että prosenttilukujen nousu on varsin suurta!

 

Samasta konservatiivisemman uskonymmärryksen renesanssia viestivästä asiasta kertonee myös se, että Latvian luterilainen kirkko päätti (suurella ääntenenemmistöllä) siirtyä konservatiivisten luterilaisten kirkkojen kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (International Lutheran Council, ILC). - Ja vastaavanlaista kehitystä on nähty myös muualla maailmassa...

Tuulet ovat siis kääntymässä.

 

Itse näen nämä edellä kuvaamani ilmiöt osana suurempaa käännettä, jossa läntisten kulttuurien ihmiset alkavat väsyä arvoliberaaliin puheeseen, jossa jokaisella on oma totuutensa, eli kenenkään ei tarvitse olla vastuussa kenellekään! Nyt tämä utopia alkaa tympiä yhä useampia ihmisiä. Maallisella sektorilla emme ole voineet olla huomaamatta, että arvoliberaalit puolueet ovat toistuvasti epäonnistuneet vaientamaan perinteisemmän linjan ääniä poliittisessa argumentaatiossa, ja nyt jopa nekin ryhmät, jotka aiemmin horjuivat oikean ja vasemman välillä, alkavat liputtaa yhä konservatiivisempaan suuntaan. Kulttuurimme on siis jälleen murroksessa, ja tällä kertaa takaisin perinteisempään suuntaan. Selvää on, että aiemmin suosittu arvoliberaali epämääräisyys ja tyhjyys turhauttaa yhä useampia. Tilalle halutaan jotakin selkeämpää ja pysyvämpää, mutta emme vielä tiedä, mitkä arvokonservatiivisuuden muodot nousevat valtaan. Kaikki perinteinen/konservatiivinen ei ole näet välttämättä pelkästään hyvää, osa siitä voi olla myös hyviinkin uudistuksiin nähden vihamielistä...

 

Raamatun arvovaltaa kunnioittava kristitty toivoo luonnollisesti, että tuleva muutos ankkroituisi Jumalan sanaan, joka on ikuinen ja pysyvä, ja lopulta ainoa säilyttämisen arvoinen suunnannäyttäjä. Rukoilkaamme, ettei arvoliberaaliin luopumukseen pettynyt turhautuma heittäisi sellaiseen äärilaitaan, joka näyttäytyy rasismina tai nationalismina. Pyytäkäämme virvoituksen aikoja, jotka palauttaisivat meidät siihen isiemme uskoon, joka säilyttää uskon Raamatun sanaan ja Jumalan ja kanssaihmistemme kunnioitukseen, mutta kriittisen tietoisena myös omasta syntisyydestämme (myös konservatiiveina)...

 

Kirjoittaja

Manu Ryösö

Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.