Puolustusvoimissa on siirrytty ”hyödyntämään” joogaa ja mindfullnessiä asevelvollisten mielen kohentamiseksi, kertoo Suomen Kuvalehti viimeisimmässä numerossaan. Armeija perustaa ”Lepola-toimintaa” eri puolille maatamme, joissa toimintakyvyn menettäneet sotilaat saavat ”rentoutusharjoituksia, mindfullness-meditaatiota, traumasensitiivistä joogaa, musiikkia, ohjattua liikuntaa, lepoa ja saunaa”.
Tällainen ”self-help” eli itseapuhoito on kuulemma rauhoittavaa ja palauttaa taistelukyvyn. Sodankylässä sitä testattiin, jolloin kesken rankan harjoituksen yksi ryhmä sai kolmen vuorokauden hoidon, ollen siis pois taisteluharjoituksesta, ja kas kummaa, heidän loppuaikansa olikin aktiivisempaa kuin niillä, jotka taistelivat tauoitta!
Viime sotien kokemukset Jumalan läsnäolosta rintamalla ovat niin rohkaisevia, että täytyy ihmetellä tällaista jooga-ryntäystä ja itseapujuttua! Isäni toimi divisioonan pappina 9.6.1944 Valkeasaaressa 1/JR1:ssä kun Neuvostoliiton tykistökeskitys murskasi kaikki korsut ja miehet joutuivat lähes pakokauhun vallassa vetäytymään ja henkiin jäi vain kolmasosa rykmentistä. Jotkut ehdottivat saman tien juoksemista aina Oulun kautta Ruotsiin saakka. Pappia tarvittiin rauhoittamaan! Mikään itseapu ei silloin auttanut eikä jalan taivutus oman niskan taakse. Musiikkina soi tykkien jylinä. Ainoastaan luja taistelutahto auttoi miehiä, ja Jumalan varjelus.
Siihen aikaan papit pitivät hartauksia ja jakoivat ehtoollista johon lähes kaikki sotilaat osallistuivat. Henkilökohtaiset keskustelut pappien ja sotilaiden välillä olivat mahtava apu järkkyneille mielille.
Tänä päivänä Jumalaa kammetaan suomalaisesta yhteiskunnasta oikein puskutraktorin kanssa. Päiväkodeissa ja kouluissa ei pappi saa rukoilla lasten puolesta eikä edes siunata heitä! Partio vaihtoi Jumalan ”katsomukseen” melkein niin kuin natsit 1930-luvulla vaihtoivat Jumalan ”kaitselmukseen”! Ja nyt armeija alkaa luottamaan joogaan ja itseapuun ja jättää Jumalan johdatuksen toisarvoiseksi.
Olen täysin vakuuttunut, että ensimmäisen rysäyksen ja pommitusten jälkeen jokaisen sotilaan kädet menevät automaattisesti ristiin ja mielet kohoavat sinne, mistä ainoastaan voi apua saada: Jumalalta!
Miten kauan tätä vierotushoitoa Jumalasta joutuu Suomen kärsivä kansa vielä kestämään?
Onko tämän uutisen pihvi ministeriön nimen muutos vai Päivi Räsänen, joka vastaa kirkollisista asioista?
Minun mielestäni ministeriön nimenmuutos. En näe uutisessa mitään viitteitä siitä, että sitä pitäisi tulkita jotenkin toisin.
Miksi Räsänen pitää tässäkin väkipakolla tunkea keskusteluun.
Odotan jo seuraavaa hallitusta ja jLs niin KD on oletettavasti siellä, vaikka en ole KD:n jäsen.
Kuitenkin toivoisin että silloin sisäministerinä olisi toisen puolueen edustaja. Päivi voisi olla vaikka peruspalveluministeri….
Hei,
Uutisen pihvistä. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä kertoa, koska Päivi Räsänen on kirkollisista asioista vastaava ministeri ja nyt hänen tittelinsä muuttuu. Jos esimerkiksi kirkon työntekijät ovat nyt Räsäseen yhteydessä, he voivat uutisen luettuaan kohteliaasti käyttää hänen oikeaa titteliään. Tässä oli siis tarkoitus välittää informaatiota ja auttaa sekä palvella lukijoita.
Ystävällisesti, Johannes Ijäs
Joo, en minä Johanneksen motiiveja epäile. Muuten on ollut melkein maan tapa, että kun lausutaan tai kirjoitetaan nimi Päivi Räsänen, niin haukkupartio alkaa haukkumaan. Hyvä, että näin joulun aikaan on jo tyvenempää.
Rauhallista Joulua!
Puolustusvoimien pitää luopua jumalasta samaalla systeemillä kuin valtion 1923. Jokainen ihminen itse katsoo elämälleen jumalan. Ei yrityksillä eikä puolueilla ole jumalaa, pappeja, sisällä toiminnassaan.
Mitä enemmän yhteiskunta moniarvoistuu, mitä enemmän meillä on eri uskontokuntiin kuuluvia ja uskonnottomia, sitä vähemmän on perusteltua, että puolustusvoimat sitoisivat toimintaansa johonkin tiettyyn Jumalaan tai uskomusjärjestelmään.
Uskonnon harjoittaminen on kunkin yksilön ja uskontokunnan asia. Valtion ja valtionhallinnon tehtävä ei ole jonkin yksittäisen uskonnon edistäminen. Valtion tehtävä on huolehtia siitä, että yksilöillä ja uskontokunnilla on vapaus oman uskontonsa harjoittamiseen samoin kuin vapaus olla harjoittamatta mitään uskontoa. Tätä tehtävää valtioneuvoston kansliassa hoitaa ns. ”kirkkoministeri”.
Suomessa yli 80% kansasta on kristittyjä. Miten toimii yleissitovuus?
Yleissitovuus liitty työehtosopimusten soveltamiseen, ei siihen että uskontoa pakkosyötettäisiin joukkovoimalla.
Sanotaan, että sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa siitä, miten se kohtelee vähemmistöjään. Tässä tapauksessa vähemmistöuskontoja.
Auranen: ”Suomessa yli 80% kansasta on kristittyjä.”
Joista 90% on ns. ”tapakristittyjä”, jotka on vauvana kastettu uskoon, jota eivät ikinä harjoita, jotka eivät vain joko laiskuuttan tai huomaamattomuuttaan ole (vielä) kirkosta eronneet ja jotka eivät käytännössä osallistu mitenkään uskonnolliseen toimintaan seurakunnissa, kirkoissa tai missään muuallakaan.
”Ainoastaan luja taistelutahto auttoi miehiä, ja Jumalan varjelus.”
Mites Jumala varjeli niitä kymmeniä tuhansia miehiä jotka kaatuivat tai haavoittuivat tai tulivat hulluiksi? Tekisi ehkä EA:llekin hyvää mennä logiikan peruskursseille.
Otti uskovat kaatuneet luokseen!
Ja lähetti ei-uskovat kaatuneet helvetiin. Että semmpoista rakkautta. Tuplarangaistus: ensin useinhirveän tuskallinen kuolema taistelussa ja lisäksi ikuinen tulikidutus helvetissä. Ja moitteettomasti eläneen ei-uskovan kaverin suurin synti oli perisynti, johon ei ollut itse voinut vaikuttaa…
Juhain Rekola toimi sotilaspappina ja on kirjoittanut Jumalan varjeluksesta sodassa. Hän oli sitä mieltä että ketään ei varjeltu mutta se ei ole mikään syy olla uskomatta Jumalaan ja jättäytyä hänen armoonsa.
Eihän meille ole mitään erityistä suojelua maallisesta kärsimyksestä ole luvattu. Mutta se mikä on luvattu , on Kristuksen seuralaisuus aina kuolemaan asti kaiken maallisen vaelluksen keskellä. Meidäthän on kutsuttu jakamaan Kristuksen kärsimys ,rukoilemaan yhdessä hänen kanssaan ahdistuksen keskellä kuolemaan vievien vainoojien tullessa vangitsemaan häntä ja meitä.
Hyvin todettu: ”Eihän meille ole mitään erityistä suojelua maallisesta kärsimyksestä ole luvattu.” Jeesus taisi toistaa tuon saman sekä opetuksessaan että omalla esimerkillään.
Sama johtopäätös voidaan kyllä vetää tuosta blogin järkyttävästä kokemuksesta. Nimittäin: ”henkiin jäi vain kolmasosa rykmentistä” ja ”ainoastaan luja taistelutahto auttoi miehiä, ja Jumalan varjelus”.
Juu,Jumala jätti siis 2/3 osaa varjelematta.
Seppo:”Juu,Jumala jätti siis 2/3 osaa varjelematta.”
Jumalan puuhastelulta voisi odottaa parempaakin hyötysuhdetta.
Planeettamme on täällä olevien olentojen hallinnassa ollit olemassaolon ajan noin 4-4,5 miljardia vuotta. Me ihmiset noin 300 000 vuotta . Ymmärtäen että luonnonvoimilee emme voi mitään.
Auranen: ”Tänä päivänä Jumalaa kammetaan suomalaisesta yhteiskunnasta oikein puskutraktorin kanssa. Päiväkodeissa ja kouluissa ei pappi saa rukoilla lasten puolesta eikä edes siunata heitä! Partio vaihtoi Jumalan ”katsomukseen” melkein niin kuin natsit 1930-luvulla vaihtoivat Jumalan ”kaitselmukseen”! Ja nyt armeija alkaa luottamaan joogaan ja itseapuun ja jättää Jumalan johdatuksen toisarvoiseksi.”
Niin se vaan kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy suloisessa Suomessammekin.
Pikkkuhiljaa, mutta vääjäämättä.
Kaksi enoani ja yksi tätini kaatui sodassa. Kun vankileiripappina toiminut isoisäni oli haudannut kolmannen lapsensa, hän kirjoitti ”Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ” Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas ?” Tämä on aina liikuttanut ja järkyttänytkin minua: miten vaarin usko kesti niin lujana näiden koettelemusten jälkeen. Ajattelen samalla tavalla kuin Juhani Rekola: tuskin palavat rukouksetkaan meitä pelastavat ihmisen elämään kuuluvalta kärsimykseltä, mutta kun tuon suruni ja ahdistukseni Jumalalle, voin tuntea, ettei minun tarvitse kulkea yksin pimeydessä.
Armeijassa lienee edelleen sotilaspastoreita, joilta saa apua, jos haluaa. Realiteetti on kuitenkin, että asevelvolliset ja kantahenkilökunta edustavat koko kirjoa maassamme esiintyviä uskontoja ja maailmankatsomuksia. Myös muille kuin kristityille pitää olla tarjolla henkistä ja hengellistä tukea, joka on sopusoinnussa heidän maailmankatsomuksensa kanssa.
Juuri noin. Mikään Raamatussa ei opeta, että Jeesuksen seuraajat eivät kohtaisi onnettomuuksia, joskus jopa ennenaikaista elämän menetystä. Lohtua tilanteeseen voi kuitenkin saada esimerkiksi siitä,lupauksesta, jonka Pietari kirjasi seuraavaan muotoon: ” Voitte heittää kaikki huolenne hänelle, sillä hän välittää teistä”(1.Piet5:6)
Filippiläiskirjeessä on tästä aiheesta myös lohduttava ajatus: ”Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja kiittäkää häntä.
Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.”(Fil4:6,7) On merkille pantavaa, ettei tämäkään kohta Raamatussa lupaa varjelua kaikesta pahasta vaan sen, että ”Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.”
Jos kristitty olisi suojattu kaikelta onnettomuudelta, eikö kyseessä olisi eräänlainen Jumalan harjoittama lahjonta? Eikö ole hienoa, että voimme Jeesuksen mallin mukaan Jumalan voiman avulla kestää sellaisissakin tilanteissa, jotka meitä tässä Saatanan hallitsemassa maailmassa kohtaavat? Eli kuten Luoja Raamatussa pyytää ” Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.”(San27:11)
Armeijalla sekä sotimisella ei ole mitään yhteistä kristinuskon kanssa. Tämä on jos mikä hyvin selvää uskonnon kannalta, joka on niin ehdottomasti tappamista ja väkivaltaa vastaan.