Paasto lähenee huipennustaan.
Tämän paaston aikana minua ovat ravinneet erityisesti Katolisen rukouskirjan ruokarukous paastonajalle sekä seattlelaisen pastorin Paul E. Hoffmanin puheet kasteesta Jaetut eväät -päivillä Helsingissä.
Ruokarukouksessa pyydetään luopumista tarpeettomasta, Jumalan sanan nälkää ja hänen oikeudenmukaisuutensa halua.
Hoffman totesi kasteen rikkovan perinteisen tarinan kaaren, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Kasteessa loppu tulee ensin: ihminen kuolee yhdessä Kristuksen kanssa. Loppua seuraa alku, kun ihminen nostetaan elämään uutta elämää Kristuksessa. Tämän jälkeen seuraa tarinan keskikohta, kun ihminen lähetetään eukaristian ravitsemana palvelemaan Jumalan maailmaa.
Ruokarukous on kasteen muistamista ja todeksi elämistä. Luopuminen tarpeettomasta on itsekeskeisten halujeni loppu, pieni kuolema. Jumalan sana herättää minussa sen, mikä on kuivaa ja piilossa. Halu oikeudenmukaisuuteen ohjaa minua rakastamaan lähimmäistä ja näkemään Kristuksen hänessä.
Elämä ympärilläni tarjoaa kontekstin, jossa kasteen synnyttämä identiteetti – taistelu itsekeskeisyyttä vastaan, Kristuksen herättämä lähimmäisenrakkaus ja halu oikeudenmukaisuuteen – on enemmän kuin mielekäs.
Paasto muokkaa, koska kaste muokkaa. Kaste muokkaa, koska Jumala tekee työtään. Hän lopettaa, aloittaa ja lähettää.
Toivotan Kotimaa24:n lukijoille hyvää ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.
Eikö se tosi lohdutus ole siinä että Kristus ensisijaisesti kuolee ihmisen kanssa , eikä päinvastoin ? Kristus on isän hylkäämä ja matkalla kadotukseen ihmisten kanssa ja heidän takiansa.Ihmisen lohdutus on juuri tämä .Kadotuksessakin Kristus on hänen kanssaan.
Kyllä. Kristus on kuollut ennen meitä ja herätetty kuolleista ennen meitä. Tähän meidät liitetään. Kuten Paavali kirjoittaa: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4.)