Liikaa hyviä vaihtoehtoja

Perjantaina valitaan meille uusi kirkkoherra. Ehdokkaat olivat nyt seurakunnan edessä, vastaamassa kysymyksiimme.

Oli rohkaisevaa päästä kuulemaan ehdokkaiden mielipiteitä. Hyviä tyyppejä on seurakuntaamme tulossa. Niinpä ”väärää henkilöä” ei tulla valitsemaan, olipa valinta sitten mikä hyvänsä. Sekin, että näin päteviä henkilöitä on tänne hakemaan saatu, kertoo paikkakunnan ja hengellisen elämän vetovoimaisuudesta.
Joten rohkeutta vain valitsijoille. Ette voi tehdä huonoa valintaa.

Harmi vaan, kun kuulolaitteeni jäi taas kerran pöydälle ja nappasin lähtiessäni tyhjän kotelon mukaan.
Tämän tähden jotkut vastaukset jäivät minulta kuulematta. Jos mikkikin oli vielä puhujan suun edessä, niin en voinut lukea huuliltakaan. Heitin kuitenkin sekaan kysymyksen: Mitä ajattelet Jeesuksen takaisin paluusta?

Luin aamulla Roseniuksen elämän leipää kirjasta, tekstin, joka käsitteli kristittyjen suhdetta Jeesuksen paluun odotukseen. Siksi esitin tuon kysymyksen ehdokkaille. Toivoin ja pyysinkin mielestäni vastausta henkilökohtaisesta suhteesta kysymykseeni. En teologisia näkemyksiä. Taisin saada molempia. Kumpikin kertoo vastaajasta aina jotain.
Mielestäni yksi tulevan kirkkoherran valintaan merkittävästi vaikuttava asia on siinä, mikä on hänen suhteensa Vapahtajaan.

Kaikkeen tekemiseen antaa voimakkaan leiman se, miten rakkaana pitää Jeesusta. Jos suhde häneen on kunnossa ja haluaa pitää siitä kiinni, niin muutkin asiat yleensä sujuvat hyvin.

Sanoohan sana : jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu. Uudempi käännös: mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu. Job22:28

Aika mojova lupaus. Sen toteutumista uudelle kirkkoherrallemme saamme rukoilla.

Kirjoittaja

Pekka Veli Pesonen

En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.