Liberaaliteologia vie harhaan

Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa.  Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.

”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11

Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8

Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12

Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!

Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41

Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.

Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.

Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.

Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/

”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).

Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu.  Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”

…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.

Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille.  Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”

Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.

456 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, kerro miksi minun pitäisi lukea jotain sellaista, jonka selvästi näen olevan väärää Jumalan sanan, Raamatun valossa? Itse en löydä yhtään hyvää syytä. Onneksi meillä on vielä luvallista omistaa Raamattu ja lukea sitä. Minulla on myös hyviä hengellisiä kirjoja, joita en vielä ole kaikkia ehtinyt lukea. Keskityn nyt eläkepäivinäni niihin, en mihinkään sellaiseen, joka tuottaa minulle vain pahaa mieltä.

    Sinä teet niin kuin itse parhaaksi näet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Ei tarvitse lukea tietenkään, jos se pahaa mieltä tuottaa. Joskus on vain hyvä tutustua asioihin hieman laajemminkin kuin vain yhden herätysliikkeen näkökulmasta esimerkiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, kun teen pahaa tahallani murehdutan Jumalan ja Pyhän Hengen, joka minussa asuu. Teen varmasti myös paljon tahatonta pahaa. Laiminlyönnit, pahat ajatukset jne. Tärkeintä mielestäni on pyytää syntejään anteeksi Jumalalta sekä myös ihmisiltä, joita vastaan on rikkonut (mikäli se on mahdollista). Kristittyhän elää yhteydessä Kristukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Sami,

    Ymmärrän kyllä Idän kirkon pelastuskäsityksen, että ”ihminen ei ole perinyt Adamin syntiä – vain synnin seurauksen eli kuoleman. Ihminen voi pelastua Pyhän Hengen avulla, jos hän vapaasta tahdosta alkaa pelastusta etsiä.” Vaikeasti tuo on kuitenkin mielestäni sovitettavissa siihen mitä Paavali toteaa (Ro3:20-12) Vapaa tahto ei istu tuohon Paavalin tekstiin muutoin kuin pakosta. Meillä on tästä eri näkemys, joka on lisäksi aivan oleelllinen.

    Niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, menetänkö uskon. En menetä uskoa, jos tulen aina uudestaan Kristuksen ristin juurelle ja pyydän anteeksi syntejäni. Pysymällä Kristuksessa, pysyn uskossa. Vaikuttaako teot uskoon? Jos kääntää selkänsä Jumalalle, luopuu uskosta, joten se teko vaikuttaa uskoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    En ymmärrä miksi tuota Lutherin orjuutettua tahtoa ei ymmärretä. Minusta se on täysin looginen asia. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei enää ole vapaa, vaan synnin orja. Jeesuskin sanoo näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Lutherin sidottu tahto on yksi suurin harhaoppi mitä maa kantaa päällänsä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kirjoittiko Luther tahdosta? Eikö teos ole nimeltään Sidottu ratkaisuvalta? Paavalikin taisi käsitellä asiaa: En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami,

      ”Ihminen pelastuu armosta, mutta ei ilman tekoja. Kristus on kaiken tehnyt valmiiksi huolimatta siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä”

      Tekstisi vaikuttaa loogisesti ristiriitaiselta. Armo ja teot ovat toisensa poissulkevia, kun on kysymys pelastuksesta. Mutta Paavali ei opeta suinkaan hedelmätöntä uskoa. Näitä kahta asiaa ei liene syytä sekoittaa keskenään. Kysymys on kahdesta eri asiasta. Mikäli ihminen on pohjimmiltaan hyvä, niin tässä herää välttämättä kysymys, miksi sitten Kristuksen täytyi kärsiä kova ristinkuolema meidän edestämme. Tuo ”pohjimmainen hyvyys”, loogisesti ajateltuna vie käsitykseen Kristuksesta ”puolilunastajana”, joka huonosti sopii Paavalin ajatuskuvioon. Hän kuitenkin pitää kaikkia kelvottomina ja poispoikenneina.

      Idän kirkon näkemys langenneisuudesta tulee esille aika selkeästi John Meyendorffin tekstistä: ”Kirkko siis kastaa lapset, ei ”antaakseen anteeksi” heidän vielä tekemättömät syntinsä, vaan antaakseen heille uuden, kuolemattoman elämän, jota heidän kuolevaiset vanhempansa eivät pysty heille antamaan…”

      Lapset syntyvät täten perisynnistä vapaina, jotka eivät näinollen tarvitse syntien anteeksiantamusta, koska eivät ole vielä syntiä tehneet. ”Vastasyntynyt ei ole syntiä tehnyt, eikä tee pitkiin aikoihin”, kuten ort-sivustolla todetaan. ”…Eikä tee pitkiin aikoihin..” on niin hämärä ilmaisu, että siihen on mahdotonta saada minkäänlaista otetta. Minulle jää edelleen epäselväksi se, miten ort.kirkko ylipäätään ymmärtää Paavalin opetuksen kaikkien ihmisten kelvottomuudesta syntiinlankeemuksen jälkeen. Ellei sitten ole kysymys traditiosta, joka ei ole alisteinen Paavalin tekstille (Ro3). Mutta nämä taitavat olla lähinnä ns. ”ikuisuuskysymyksiä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti,

      Erikoinen ajattelukuvio, armo ja teot ovat toistensa poissulkevia. Miten niin ovat? Ja sitten jatkat, ”jos ihminen on pohjimmiltaan hyvä miksi Kristus kuoli? ” Miksi ei olisi kuollut?

      John Meyendorffin teksti on ihan partristisen tekstien mukainen, vastaavia löytyy muualta. Alkukirkossa edes kaikki kristityt eivät kastaneet lapsiansa. Jotkut piispat kastattivat itsensä vasta vähän ennen kuolemaansa.

      Lapset eivät peri perisyntiä, he ovat synnittömiä ja himottomia. Kasteen ainut funktio ei ole syntien anteeksiantamus, kuten ei ehtoollisenkaan. Ortodoksisessa kasteessa tosin käsketään perkelettä lähtemään kastetusta lapsesta ( ei ole kaikissa kaavoissa). Ei tee pitkään aikaan, ehkä ei ole haluttu laittaa mitään aikarajaa, joten tämän voi nähdä positiivisena.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Karille, Anteeksi nyt taas kerran. Etkö lukenut blogiani? Kirjoitin siinä historiaani ja kokemuksiani juuri harhaanvievistä opeista. Miten monta kertaa tämä pitää sanoa. Uskomatonta! En olisi koko blogia voinut kirjoittaa, jos en olisi vuosia etsinyt oikeaa evankeliumia, kristinuskon ydintä. Ja vielä kerran: En ole kasvanut minkään herätysliikkeen parissa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Kari, kirjoitit myös aiemmin ettet ymmärrä mihin blogillani pyrin. Siis mihin pyrin? Eikö se käy ilmi blogistani mihin pyrin? Omasta mielestäni ja monien muidenkin mielestä se käy selvästi ilmi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Martti Pentti, Lutherin teos on latinaksi nimeltään ”De servo arbitrio” . Jotkut ovat suomentaneet sen ”Orjallinen tahto”. Justus Joonas käyttää saksannoksensa nimessä Wille-sanaa arbitrium-sanan vastineena; samoin Tunnustuskirjat. Luther itse ratkaisee kysymyksen teoksessaan: hän erottaa arbitrium- ja voluntas- käsitteet toisistaan niin, että arbitrium (ratkaisu) on kokonaiskäsite, voluntas (tahto) on ala- ja osakäsite; ne siis on jos mahdollista, ilmaistava eri sanoilla.

    Tämän ed. selityksen kirjoitin kirjan ”Lukijalle” -kohdan perusteella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, teoilla on merkitystä lähimmäiselle. Ne lähtevät uskosta Kristukseen. Teot eivät pelasta. Mielestäni Matt. 25 on pääpointti se, että kumpikaan ryhmä ei tiennyt tekevänsä tai jättänyt tekemättä lähimmäisille hyvää. Varmasti lampaatkin jättivät tekemättä. Emmehän me kaikkea huomaa tai kaikkeen edes pysty. Se kuitenkin annettiin heille anteeksi, koska he olivat Kristuksessa ja olivat hänessä vanhurskaita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta, teoilla on merkitystä ensisijaisesti Jumalalle, en osaa pilkkoa tekojen kohdetta kuten sinä. Lähimmäisessä palvelen Jumalaa kuten Mt 25 kertoo. Teoilla on merkitystä pelastukseen, kuten itse totesit pahat teot karkottavat Jumalan yhteydestä.

      ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään… ( 1 Tim 6) ”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, niin juuri. Palvelen lähimmäistä hyvillä teoilla ja siinä ilmenee että kunnioitan Jumalaa ja haluan tehdä hänelle mieluisia tekoja. Teot eivöt silti lisää mitää Jeesuksen täydelliseen tekoon. En pilko mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti