Leipä ja viini
Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.
Leipä ja viini paneutuu, oleutuu, muuttuu ja muodostuu ehtoolliseksi.
Ihminen saattaa miettiä mitä leivälle ja viinille käy. Ne kuitenkin näyttävät ja maistuvat koko ajan leivältä ja viiniltä. Ehtoollisleipä voi jopa homehtua.
Teologia on usein varovainen tässä kohdin. Yksi esimerkki riittänee: "Kun leipä ja viini ovat pyhitetyt, eivät ne enää ole leipä ja viini, vaan Herran ruumis ja veri leivän ja viinin muodossa ja näössä."
Annetaan ymmärtää, että aineellisuus on onttoa tai vain pintaa. Kyse on toisinaan eräänlaisesta teologisesta käänteispsykologiasta. Vähättelemällä yhtä halutaan korostaa toista.
Tosiasia on kuitenkin se, että leipä ja viini ovat ihan entisellään. Tämän ei tarvitse olla ongelma, eikä syy hätääntymiseen.
Ortodoksinen opetus ehtoollisesta korostaa, että on kyse mysteeriosta, salaisuudesta. Ei fysiikkaa. Mysteeri on muuten perinteinen nimi kaikille sakramenteille.
Ortodoksinen öylättien vierastaminen voidaan nähdä oikean leivän puolustuksena. Happamaton leipä ei oikein ole leipää, ainakaan tavallisessa mielessä. Sitä pidetään jotenkin liiankin aineettomana.
Sergei Bulgakov yritti muistuttaa, että yhtä vähän kuin jumalallinen Jeesuksessa tyrmää inhimillisen, niin sama koskee ehtoollisaineita. Hän piti transubstantiaatio-opetusta erityisen epäonnistuneena.
Yksi vertaus on kaunis. Hehkuva hiili ei ole pelkkää puuta, vaan tulessa. Ehtoollinen ei ole pelkkää leipää tai viiniä, vaan jumaluuteen yhdistynyttä.
Esimerkki on 1700-luvulta ja otettu N. Malinovskin kirjasta Ortodoksinen dogmaattinen jumaluusoppi. Sergei Bulgakov pohtii ehtoollista kirjassa The Holy Grail and the Eucharist. Vertaus on Johannes Damaskolaisen kirjassa Ortodoksisen uskon tarkka esitys.
18 kommenttia
” Joka minun leipääni syö, se on kääntänyt kantapäänsä minua vastaan. ” Jeesus
Ilmestyskirjassa sanotaan.
” Verta te saitte juodaksenne ja sen te olette ansainneet ”
Mielestäni keskeinen asia on, mikä blogissa tulee ilmi ”ettei ehtoollinen ole pelkää leipää tai viiniä, vaan jumaluuteen yhdistynyttä.” Sanan liittyessä aineeseen siitä tulee sakramentti. Ehtoollinen on verrattavissa siten kasteeseen. Ilman sanaa vesi on pelkää vettä. Jumala on täten läsnä ehtoollisaineissa leivän ja viinin luonnollisen olemuksen muuttumatta toisin kuin tomismi asian käsittää.
Henki, myös Jumalan henki, on täysin todellinen vain silloin, kun sen ei käsitetä olevan olemassa jossain abstraktisen sisäisyyden tai spirituaalisuuden sfäärissä, vaan konkreettisessa ja aineellisessa todellisuudessa. Toki sana ”mysteeri” kuvaa hyvin tätä tapahtumaa. Olleellista on sen ymmärtäminen ja uskominen, että ehtoollisessa itse Kristus on ruumiillisesti läsnä.
Kosti Vasumäki08.05.2020 12:29
Terve Kosti, ”Olleellista on sen ymmärtäminen ja uskominen, että ehtoollisessa itse Kristus on ruumiillisesti läsnä. ” Mysteeriin kuuluu aina se ulottuvuus, että meidän ymmärrys loppuu aika nopeasti mysteerin edessä, myös meidän aikuisten. Siksi ja muutenkin ortodoksi kirkossa lapset, vauvat ja kaikki saavat ehtoollisen.
”Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.”
Melkoista kannibalismia tuo Jeesuksen ruumiilla ja verellä mässäily.
Lars
Kiitos blogistasi
Kiitosta, lähditte katsomaan asiaa mistä liiemmin emme halua keskustella.
Useimmat kirkkomme totuuksista dokmeina ovat mysteereitä. Aiemmin olen halukkaasti asiaa katsonut.. Kuitenkin aiemmin Jeesuksen Uhrin aina uudelleen uhraamista olen iän myötä alkanut katsoa uudella tavalla.
Kun kirkkomme usko on Jeesuksessa, Jeesuksen ristillä vuotaneessa vedessä ja veressä, en voi olla uskossamme yksi oikea ihminen moittimaan kausalisaatiota kasteen ja ehtoollisen huomaamisessa.
Elämämme on kuitenkin kovin lyhyt henkäys ja uskoa Kristuksen kertakaikkisen Uhrin merkityksestä en halua kadottaa.
Onhan meillä käytännöissä erivaluatiivista huomaamista katolisen kanssa, mutta huomatakseni asia ei haittaa Ihmisten arjen toimintaa.
Ehtoollisessa kirkossamme voimme ylentää sydämemme Jumalan puoleen, ja sen enempää kirkon jäsen, kuin ulkopuolella oleva, ei voi tehdäkään.
Kiitoksia hyvästä blogistanne.
Ilmoita asiaton kommentti