Leipä ja viini

Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.

Leipä ja viini paneutuu, oleutuu, muuttuu ja muodostuu ehtoolliseksi.

Ihminen saattaa miettiä mitä leivälle ja viinille käy. Ne kuitenkin näyttävät ja maistuvat koko ajan leivältä ja viiniltä. Ehtoollisleipä voi jopa homehtua.

Teologia on usein varovainen tässä kohdin. Yksi esimerkki riittänee: "Kun leipä ja viini ovat pyhitetyt, eivät ne enää ole leipä ja viini, vaan Herran ruumis ja veri leivän ja viinin muodossa ja näössä."

Annetaan ymmärtää, että aineellisuus on onttoa tai vain pintaa. Kyse on toisinaan eräänlaisesta teologisesta käänteispsykologiasta. Vähättelemällä yhtä halutaan korostaa toista.

Tosiasia on kuitenkin se, että leipä ja viini ovat ihan entisellään. Tämän ei tarvitse olla ongelma, eikä syy hätääntymiseen.

Ortodoksinen opetus ehtoollisesta korostaa, että on kyse mysteeriosta, salaisuudesta. Ei fysiikkaa. Mysteeri on muuten perinteinen nimi kaikille sakramenteille.

Ortodoksinen öylättien vierastaminen voidaan nähdä oikean leivän puolustuksena. Happamaton leipä ei oikein ole leipää, ainakaan tavallisessa mielessä. Sitä pidetään jotenkin liiankin aineettomana.

Sergei Bulgakov yritti muistuttaa, että yhtä vähän kuin jumalallinen Jeesuksessa tyrmää inhimillisen, niin sama koskee ehtoollisaineita. Hän piti transubstantiaatio-opetusta erityisen epäonnistuneena.

Yksi vertaus on kaunis. Hehkuva hiili ei ole pelkkää puuta, vaan tulessa. Ehtoollinen ei ole pelkkää leipää tai viiniä, vaan jumaluuteen yhdistynyttä.


Esimerkki on 1700-luvulta ja otettu N. Malinovskin kirjasta Ortodoksinen dogmaattinen jumaluusoppi. Sergei Bulgakov pohtii ehtoollista kirjassa The Holy Grail and the Eucharist. Vertaus on Johannes Damaskolaisen kirjassa Ortodoksisen uskon tarkka esitys.

18 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitosta, lähditte katsomaan asiaa mistä liiemmin emme halua keskustella.

    Useimmat kirkkomme totuuksista dokmeina ovat mysteereitä. Aiemmin olen halukkaasti asiaa katsonut.. Kuitenkin aiemmin Jeesuksen Uhrin aina uudelleen uhraamista olen iän myötä alkanut katsoa uudella tavalla.

    Kun kirkkomme usko on Jeesuksessa, Jeesuksen ristillä vuotaneessa vedessä ja veressä, en voi olla uskossamme yksi oikea ihminen moittimaan kausalisaatiota kasteen ja ehtoollisen huomaamisessa.

    Elämämme on kuitenkin kovin lyhyt henkäys ja uskoa Kristuksen kertakaikkisen Uhrin merkityksestä en halua kadottaa.

    Onhan meillä käytännöissä erivaluatiivista huomaamista katolisen kanssa, mutta huomatakseni asia ei haittaa Ihmisten arjen toimintaa.

    Ehtoollisessa kirkossamme voimme ylentää sydämemme Jumalan puoleen, ja sen enempää kirkon jäsen, kuin ulkopuolella oleva, ei voi tehdäkään.

    Kiitoksia hyvästä blogistanne.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Ettekö te ymmärrä,ettei liha mitään hyödytä,van ne sanat jotka minä tyeile sanon,niissä on henki ja elämä'”

      Näin Jeesus selittää lihansa ja ruumiinsa syömisen merkitystä Johanneksen evankeliumissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Joka minun leipääni syö, se on kääntänyt kantapäänsä minua vastaan. ” Jeesus

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Ilmestyskirjassa sanotaan.

    ” Verta te saitte juodaksenne ja sen te olette ansainneet “

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Mielestäni keskeinen asia on, mikä blogissa tulee ilmi “ettei ehtoollinen ole pelkää leipää tai viiniä, vaan jumaluuteen yhdistynyttä.” Sanan liittyessä aineeseen siitä tulee sakramentti. Ehtoollinen on verrattavissa siten kasteeseen. Ilman sanaa vesi on pelkää vettä. Jumala on täten läsnä ehtoollisaineissa leivän ja viinin luonnollisen olemuksen muuttumatta toisin kuin tomismi asian käsittää.

    Henki, myös Jumalan henki, on täysin todellinen vain silloin, kun sen ei käsitetä olevan olemassa jossain abstraktisen sisäisyyden tai spirituaalisuuden sfäärissä, vaan konkreettisessa ja aineellisessa todellisuudessa. Toki sana “mysteeri” kuvaa hyvin tätä tapahtumaa. Olleellista on sen ymmärtäminen ja uskominen, että ehtoollisessa itse Kristus on ruumiillisesti läsnä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kosti Vasumäki08.05.2020 12:29

    Terve Kosti, “Olleellista on sen ymmärtäminen ja uskominen, että ehtoollisessa itse Kristus on ruumiillisesti läsnä. ” Mysteeriin kuuluu aina se ulottuvuus, että meidän ymmärrys loppuu aika nopeasti mysteerin edessä, myös meidän aikuisten. Siksi ja muutenkin ortodoksi kirkossa lapset, vauvat ja kaikki saavat ehtoollisen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Sami, saisitko ehtoollisen ortodoksi-kirkossa? Entä puolisosi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Juha, luterilaisena minulla ei ole oikeutta ortodoksiseen ehtoolliseen. Puolisoni taas saa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Näin minäkin olen ymmärtänyt. Ortodoksit eivät tule luterilaiseen ehtoolliseen, emmekä me mene heidän ehtoolliselle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Terve vaan Sami. Kuten tiedämme evlut.kirkossa “kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempiensa tai muun aikuisen kanssa. Lapsi voidaan myös vain siunata, jos hän ei halua ottaa vastaan ehtoollista tai ei vielä tunnista ehtoollisen merkitystä.” Onhan ehtoollinen ns. mysteeri ja siihen riittänee, että se otetaan uskoen vastaan.

      Kuten blogisti toteaa “Sergei Bulgakov piti transubstantiaatio-opetusta epäonnistuneena.” Muistaakseni Luther, kun hän joutui ottamaan kantaa tähän katoliseen käsitykseen ei ollut niinkään huolissaan tavallisen seurakuntalaisen käsityksestä ehtoollisesta, koska ottaen ehtoollisessa Kristuksen vastaan hän uskoi siihen, eikä ajatellut asiaa opillisesti. Teologisesti Luther joutui kuitenkin selventämään kantansa katolisen kirkon teologien kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Ortodoksinen kirkko korostaa, ettei asenne, usko tai ymmärrys tee ehtoollista. Leipä ja viini on tätä ennen osallistujan kokemusta siitä. Se on myös sitä riippumatta osallistujan iästä tai saattajista.

      Toki asenne, usko ja ymmärrys vaikuttaa ehtoollisen vaikutukseen osallistujassa. Ääripäät ovat “kuolemattomuuden lääke” ja “tuomioksi” (esim. Paavalin opetuksen mukaisesti).

      Mysteeri on tosiaan vanha nimi (ja yhä käytössä) sakramenteille ortodoksisessa kirkossa.

      On sanottava, että ortodoksisessa kirkossa on myös transubstantiaatio opetusta. Ensimmäisen kerran se taisi ortodoksisessa yhteydessä esiintyä 1400-luvulla. Konsubstantiaatio-opetusta ei kuitenkaan opeteta.

      John Meyendorff kirjoitti hyvin bysanttilaisesta (ja ortodoksisesta) asenteesta: “Eukaristia säilyi [kirkkoisille] aina pohjimmiltaan mysteeriona, joka otetaan vastaan ruokana ja juomana…”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Lähtökohta on tietenkin se, että viranhaltija asettaa ehtoollisen, ennenkuin se voidaan jakaa ehtoollisvieraille. Tämä oli tietenkin kirjoitukseni lähtökohta, enkä sitä erikseen maininnut. Tämä vain selvennykseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti kuten tiedät kastettu sylivauva ei saa meillä ehtoollista, vähän varttuneemmat sen sijaan voivat vanhempien kanssa osallistua ehtoolliselle. Tässä on suuri teologinen ero meidän ja ortodoksien välillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Ok Sami, lapsi on siis heti kasteen jälkeen täysivaltainen seurakunnan jäsen ja voi osallistua ehtoolliselle. Onko kysymys näinollen mysteeriosta ja yhteisöllisyydestä kirkon jäsenenä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Ortodoksinen opetus ehtoollisesta on hyvin kokonaisvaltainen. Kyse ei ole vain leivästä tai viinistä.

      Yksi tapa lähestyä sitä on muistaa Paavalin puhe kirkosta Kristuksen ruumiina, kehona. Arkinen sana jäsen tulee juuri tästä yhteydestä – (ruumiin)jäsen. Toki sanaa käytetään vaikka jäsenyydestä esim. mihin tahansa kerhoon, mutta on hyvä muistaa sanan paavalimainen tausta.

      Perimmäinen mysteerio kaikissa sakramenteissa on itse Kristus ja yhteys häneen.

      Jäseneksi tähän ruumiseen. Ihminen jäsentyy siiheen. Alussa ehtoollinen oli korostuneesti tämän liittymisen huipentuma. Viittaan siis kasteopetukseen ja sen prosessiin alkukirkon aikana ja erityisesti 300-luvulla.

      Ortodoksinen kirkko toivoo yhä, että kastettu mahdollisimman nopeasti tulisi ehtoolliselle (myös sylivauvat). Monen kohdalla tämä vaatii, että joku aikuinen “lainaa jalkojaan” kastetulle, lainatakseni vapaasti Augustinuksen opetusta.

      Oma ulottuvuutensa ehtoollisessa on pappeus ja vaikkapa eskatologia. En jaksa nyt sitä avata. Tärkeä on huomata, että idässä ehtoollisjumalanpalveluksen ei edes saisi toimittaa ilman kansaa. Papilla tai piispalla ei ole (teoriassa) liturgista yksinvaltaa. Voidaan jopa sanoa, ettei pappi voi edes “tuhota” ehtoollisen hölmöilyillään – tämä on yksi ex opere operato -opetuksen ulottuvuus.

      Kyse on siis yhteisöllisyydestä, kirkko-opista, pappeudesta ja kansasta ja paljon muusta. Leipä ja viini ei tulisi eristää asiaksi erillään. Toki 200 sanan blogikirjoitus joutuu niin tekemään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    “Ortodoksinen kirkko opettaa, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi.”

    Melkoista kannibalismia tuo Jeesuksen ruumiilla ja verellä mässäily.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lars Ahlbäck sanoo:

      Syytökset kannibalismista tuttuja kristinuskolle. Yksi syytös – tai siis huhu sen menoista – varhaisina aikoina. Toki paljon muitakin huhuja oli.

      Yksi esimerkki 100-luvulta: “Pahaa-aavistavien pettämiseksi taikinoitu sylilapsi pannaan tarjolle heidän menoihinsa vihittävälle. Lapsen päälle asetetaan jauhoitus vihittävän harhauttamiseksi. Näin hänet pannaan surmaamaan tämä lapsi iskemällä häneen näennäisesti vaarattomia iskuja niin, että haavat jäävät näkymättömiksi. Sitten he – hirvittävää sanoakin – janoissaan nuoleskelevat uhrinsa verta ja repivät kilvan itselleen tämän jäsenet.” (Octavius – kristinuskon puolustus)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lars Ahlbäck

    Ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit