Kutsuttu kauneuden katseluun

Aina silloin tällöin leimahtaa keskustelu katujen roskaisuudesta. Kauhistellaan sitä, kuinka huonosti ihmiset käyttäytyvät ja käyttävät roskakoreja. Joskus näissä keskusteluissa kuulee argumentin: ”Miksi vaivautua, kun kadunlakaisijoille maksetaan siivoamisesta?” Ei ole siis välttämättä selvää, että toisen työskentely ei automaattisesti poista meidän omaa vastuutamme.
Papit kuulevat silloin tällöin kysymyksiä omasta palkastaan ja työajastaan. Minullekin näitä tulee aika ajoin. Näiden kysymysten taustalla on ajatus siitä, että pappi tekee työtä palkalla. Näin, vaikka yleisesti kyllä papintyötä pidetään kutsumusammattina.
Kun minut vihittiin anglikaaniseksi papiksi, kätten päällepanemisen jälkeen piispa voiteli kämmeneni pyhällä krismaöljyllä: pappi siunaa käsillään ihmisiä. Samalla oikeastaan kaikki mitä pappi tekee hän tekee pappina. Pappeus on siis character indelebilis, lähtemätön merkki.
Kaikki kristityt ovat kutsuttuja yleiseen pappeuteen. Joitain yksilöitä Jumala kutsuu erityiseen pappeuteen, vihittyyn papin virkaan. Kun henkilö sitten vihitään tähän virkaan, hänelle annetaan tehtäväksi toimia esikuvana Kristuksen laumalle. Tämän voi helposti tulkita tarkoittavan jotain yli-inhimillisenä moraalinvartijana toimimista. Kuitenkin sen merkitys on kehottaa vihittävää elämään ennen kaikkea kristittynä ja olemaan esimerkkinä muille siinä mihin meitä kaikkia on kutsuttu.
Kirkon järjestyksen ja elämän ylläpitämiseksi piispa määrää pappeja hoitamaan tietyn seurakunnan papin virkaa. Tässä piispalla on ensisijassa hengellinen valta pappeihin nähden. Tuo valta-asema ja tehtävään määräämisoikeus, direktio-oikeus, saa valtuutuksensa nimenomaan piispan hengellisestä asemasta, joka pohjautuu kirkon uskoon siitä, että Kristus itse jätti evankeliumin julistamisen opetuslapsilleen. Arkipäivän puheessa korostuvat herkästi työmaailmasta tutut käsitteet piispasta tai kirkkoherrasta työnantajana tai työnantajan edustajana sekä papista työn suorittajana, työntekijänä.
Tällöin puhe kääntyy helposti työaikaan ja työstä saatavaan palkkaan. Saako pappi palkkaa rukoilemisesta?
Tuossa edellä jo esitin lyhyesti kuinka pappeus on kutsua elää kristittynä sen uskon mukaan mihin kirkko sitoutuu. Tähän uskoon sisältyy myös käsitys erityisestä virasta Jumalan säätämyksenä. Vaikka tuon viran, pappeuden, toiminnalliset muodot ovat hyvin erilaisia, vaikuttaa taustalla kutsu palvelemaan. Tämä Jumalan kutsu erityiseen pappeuteen kutsuu erityiseen kristilliseen elämään. Pappi on työajaton sen vuoksi, että kristittynä elämistä ei voi jättää naulakkoon kellokortin leimaamisen jälkeen. Kristitty on ainan kristitty.
Useimmat papit on kutsuttu hoitamaan virkaa esimerkiksi seurakunnassa. Tällöin voi olla järkevää rajata viranhoitoa eri tavoin, myös ajallisesti. Mutta työajasta puhuminen vääristää kuvan. Pappi on aina pappi, kutsuttu palvelemaan. Mutta hänen ei tarvitse aina olla tavoitettavissa, ihan kuin kuka tahansa kristitty voi olla välillä tavoittamattomissa.
Käsityksellä pappeudesta on myös vaikutusta siihen, miten papille maksetaan. On selvää, että maksutapaan vaikuttaa muun muassa maksajan varallisuus. Pienellä seurakunnalla tai kirkolla ei ole  mahdollisuutta maksaa samaa kuin isolla. Anglikaanisuuden pääkirkossa, Englannin kirkossa, jonka pappi minäkin olen, on maksettu perinteisesti apurahaa, stipendiä. Stipendi ei nimensäkään mukaan ole palkkaa vaan sen on taloudellista tukea, jotta sen saaja voi keskittyä apurahan antajan nimeämän tehtävän hoitamiseen. (Esimerkiksi säätiö voi antaa tutkimusapurahan tieteelliseen työhön). Minä  saan stipendin, joka mahdollistaa elämisen kutsumukseni mukaisesti, kristittynä, joka palvelee pappina. Palvelen seurakuntaa nimenomaan hengellisen kutsumuksen vuoksi, en työsuhteen vuoksi.
Viime aikoina on Suomessa herätelty keskustelua muun muassa siitä, pitäisikö työaikalain maininta hengellisen työn tekijöiden työajattomuudesta poistaa. Tässä keskustelussa on unohtunut täysin tämä pappeuden puoli. Minulle sunnuntain jumalanpalvelukseen osallistuminen on ennen kaikkea osallistumista ja viettämistä – ei jumalanpalveluksen toimittamista tai johtamista. Olen siis jumalanpalveluksessakin läsnä nimenomaan hengellisen kutsun, kristityn velvollisuuden, vuoksi. Olisin siellä vaikka työtuntini olisivat täynnä. En ole siellä, jotta täyttäisin virkavelvollisuuteni.
Lex orandi, lex credendi, rukouksen laki on uskon laki. Tätä lausetta pidetään yhtenä anglikaanisuuden ytimistä. Käytetty tapa papin palkkaamiseen ja työajan määrittelyyn vaikuttaa väistämättä myös käsitykseen pappeudesta ja sitä myöden rukouksesta ja uskosta. Miten ajatus, että pappi saa palkkaa työajalla rukoilemisesta vaikuttaa käsitykseemme kirkosta ja sen uskosta?
Totta on sekin, että pappi ajautuu helposti tekemään liikaa töitä. Suurin ongelma näyttää olevan, että pappeudelle asetetaan samanlaisia tavoitteita kuin mille tahansa työlle. Pappeuden onnistumista ei voi kuitenkaan helposti mitata eikä suoritteiden määrä kerro työssä onnistumisesta. Papit ovat kutsuttuja olemaan. Ordinaatiossani puhuttiin siitä, kuinka papit ovat kutsuttuja iloitsemaan Jumalan kansan kauneudesta. Siinä on tehtävää kyllikseen! Pappien luulisikin olevan downshiftaamisen, elämäntemmon hidastamisen, edelläkävijöitä. Vielä tärkeämmäksi nämä kysymykset tulevat kirkkojen ja seurakuntien taloustilanteen kiristyessä. Pappeudesta tulisi nähdä muutakin kuin houkuttava palkka ja kiinnostavat työsuhde-edut.
Ja pappi ei saa palkkaa työajalla rukoilemisesta.

Kirjoittaja

Tuomas Mäkipää
Tuomas Mäkipää

Olen Helsingin St Nicholas'n anglikaanisen seurakunnan pappi, apulaislääninrovasti sekä Englannin kirkon kirkolliskokousedustaja. Vastaan Englannin kirkon työn kehittämisestä Suomessa (Suomen Anglikaanisen kirkon kautta) ja kansallisella tasolla Porvoon sopimuksen mukaisista suhteista Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Olen myös hiippakuntasynodin jäsen ja hiippakunnan papiston puheenjohtaja. Tässä ominaisuudessa edustan papistoa piispan neuvostossa (vastaa lähinnä tuomiokapitulin istuntoa). Suomen Anglikaaninen kirkko on osa Englannin kirkkoa ja seurakuntana olemme inklusiivinen sanan ja sakramentin yhteisö. Ilolla saamme seurata, kuinka Jumala kutsuu yhteyteensä ja ylösnousseen Kristuksen seuraajiksi. Seurakuntamme ovat hyvin erilaisia, korkeakirkollisesta Helsingin St Nicholaksesta hyvin yksinkertaiseen jumalanpalvelukseen Espoon Tapiolassa. Tampereen Christ the King on jotain tältä väliltä. Käytetyimmät kielet ovat tällä hetkellä arabia, englanti, swahili, Nigerian kansalliset kielet ja suomi