Kunpa mikään ei muuttuisi
Viestintäteknologian kiihkeän muutoksen keskellä eräässä työyhteisössä minulle esitettiin toivomus, että emmekö voisi olla koko ajan muuttamatta kaikkea?
Vain muutos on pysyvää, sanotaan, mutta samalla sitä tuskaillaan. Moni sisimmässään toivoo, että kunpa mikään ei muuttuisi. Varsinkin, jos oma elämä on raiteillaan.
Aikoinaan suorastaan vallankumouksellisena uudistusliikkeenä aloittanut kristillinen kirkkokin mielletään nykyään muutoksen vastustajaksi. Maailmanlaajuisessa kirkossa on tässä toki eroja, tiellä kuljetaan vähän eri tahtiin.
Suomenkin kirkossa jäsenistö on tässä mielessä varsin heterogeeninen, mutta varsinkin valtaa pitävien enemmistö suhtautuu muutoksiin pidättyvästi. Muutokset koetaan uhaksi.
Niinpä sillä suunnalla on tervehditty tyydytyksellä äsken käydyn arkkipiispanvaalin tulosta. Uuden arkkipiispan Tapio Luoman toivotaan kykenevän ainakin jarruttamaan muutosta ja uudistuksia. Hän on kuitenkin kuvannut itseään keskitien kulkijaksi, jolle uudistuksetkin ovat mahdollisia.
Muutosvastarinta lienee inhimillinen ominaisuus, jota esiintyy keskuudessamme ja yhteiskunnassa laajasti. Onneksi nuoret ovat ennakkoluulottomampia.
****
Olen ollut kirkolliskokouksen jäsenenä kuusi vuotta ja ollut mukana esittämässä ja kannattamassa useita uudistuksia. Vaaleissa olen kannattanut uudistusmielisiä ehdokkaita.
Pääsääntöisesti olen ollut hävinneellä puolella tai uudistuksia on tehty pienen pieninä askeleina. Joskus enemmistö on kannattunut uudistusta, mutta se on kaatunut määräenemmistön puuttumiseen.
Uudistusesitykset ovat koskeneet kirkon taloutta, hallintoa ja demokratiaa tai tasa-arvon toteutumista. Usein on ollut kyse varsin maallisista käytännöistä, mutta joskus myös kristillisen Sanoman soveltamisesta nykyaikana. Hengellisissä asioissa on kyse siitä, miten Raamattua meidän aikanamme tulisi tulkita.
Jos haluaa olla todennäköisimmin voittavalla puolella (luottamushenkilö toivoo tietysti oman kantansa voittavan), kannattaa vastustaa varsinkin isoja uudistuksia. Ideana niihin vielä saatetaan suhtautua varovaisen myönteisesti, mutta kun tulee lopullisen päätöksen aika, koetaan turvallisemmaksi olla vastaan.
****
Muutosta sinällään on vaikea vastustaa. Ihmisten arki, elämänpiiri ja yhteiskunta muuttuvat, haluamme sitä tai emme. Tiede tuottaa uutta tietoa ihmisestä ja maailmasta. Elinkeinot, tavat ja kieli, jopa arvot ja ajattelutavat muuttuvat. Kyse onkin siitä, miten kirkko (kokonaisuutena, mielikuvana, järjestyksensä puolesta) siihen suhtautuu.
Ymmärrän, että jatkuva muutos voi ahdistaa. Joka päivä tulee jotain uutta, johon pitäisi taipua ja osaa ottaa se huomioon. Pysyisipä siis edes kirkko vanhalla kannalla?
Kirkko on turvan, mutta myös tulevaisuuden ja toivon antaja. Kirkossa olemme tiellä eteenpäin, emme voi palata entiseen.
Kristinusko perustuu käsitykseemme Jumalasta ja Hänen ilmoitukseensa, Raamattuun ja pitkään traditioon (maallikon sanoitus). Eri aikoina ja eri yhteiskunnissa niitä on kuitenkin tulkittava eri tavoin, jotta ydin säilyisi samana.
Ellei uusia tulkintoja tehdä, kasvaa kirkon ja ihmisten arjen välille juopa, joka johtaa kirkon merkityksen vähenemiseen. Kirkko ajautuu periferiaan, jossa sen tarkoitus ei toteudu.
Jäsenenä hiukan ihmettelen sitä, että muutoksia vastustettaessa usein vedotaan 500 vuoden takaisiin ajatuksiin kristillisen Sanoman soveltamisesta (Luther, Tunnustuskirjat).
Siinä kiinalaisen ajattelijan toteamuksessa, että ”vain se, mikä muuttuu, voi säilyä” (Emmi Itäranta: Teemestarin kirja), on minusta paljon perää.
18 kommenttia
Olisiko Eesaun ja Jaakobin kohtaamisesta toimintamalliksi? Kun veljekset olivat sopineet erimielisyytensä, ehdotti Eesau, että matkataan tästä yhdessä. Johon Jaakob totesi: Mene sinä edellä minä tulen jäljessä hitaammin, kun minun laumassani on sairaita ja kantavia lampaita. Tosin he eivät päätyneet samaan paikkaan.
Matt. 24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.
Yllä Jeesus selkeästi Sanoo mikä on pysyvää eikä muutu.
Kuka rakentaa niiden varaan ei joudu eksyksiin eikä kadotukseen.
Nyt kun ajatellaan esim huoruuden käskyä eli ”älä tee huorin” niin mitä se pitää sisällään, se on että seksuaalinen kanssakäyminen on vain avioliitossa miehen ja vaimon välinen.
Eikö muuten kirkossakin noin joskus opetettu?
Mitä sitten seuraa kun noudattaa ja mitä kun ei tuosta välitä?
Onko siunaus vai ei?
Kun ihan lapsenmielisesti miettii omaakin elämää kun ei kuullut Jumalaa niin mikä oli sen hedelmä?
Siis mitä hedelmää kannetaan kun harjoitetaan huoruutta, sukupuolitaudit, abortit jne…
Siis onko Jeesuksen Sanan mukainen elämä siunauksellista ja vain ainoasteen se?
Hyvin harva osaa tai uskaltaa uudistua tai uudistaa sen suuntaisesti, että joutuisi itsekin omaksumaan jotain uutta. Kirkon uudistajat ovat yleensä vähintään viisissäkymmenissä olevia ihmisiä, jotka haluavat muuttaa kirkkoa omien vanhojen ihanteidensa mukaiseksi. Halutaan muuttaa toisia, ei itseä. Kun toiset eivät ole valmiita minun tahtomaani muottiin, kutsun sitä muutosvastarinnaksi.
Niin, uudistamistakin on monenlaista ja monensuuntaista. Peruuttaminenkin on sitä. Minä tarkoitan uudistamisella päivittämistä: mitä kristinuskon ydinsanoma tarkoittaa nyt ja kerrotaan se kielellä, jonka nykyihminenkin ymmärtää.
Salme Kaikusalo: Sadat papit tekevät – tai ainakin pitäisi tehdä – sitä tänäänkin saarnatuolista käsin, viestijät ja muut kirkon eri alojen ammattilaiset, piispat ja muut vastuunkantajat, luottamushenkilöt eri tehtävissä ja lopulta kirkolliskokous. Toki sitä tekee myös jokainen kristitty.
Taaksepäin katsomisessa on joskus ongelma. Sen olemme kuulleet, että keskimmäisellä ristillä on kaikki jo sovitettu. Näinhän se on, synnintekijän kohdalla, mutta miksi uhrit vieläkin kärsivät, jos syyllinen on syyttömäksi julistettu. Olisiko kuitenkin niin, että Kristuksella on maanpäällä elävä ruumis, joka kärsii niitä samoja kipuja mitä Hän itse aikanaan. Väärinymmärrystä, hyljeksintää kirouksia ja loukkaamista.
Jeesus kieltää taakse katselun:
Luuk. 9:62 Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.
Siis kun kohtaa Jeesuksen ja lähtee Häntä seuraamaan (tekee parannuksen) niin ei voi kääntyä hakemaan mitään eli ei mitään kastetodistustakaan.
Kiitos selkeästä ja valaisevasta blogikirjoituksestasi. Tämä on ollut minulle yksi suurimpia turhautumisen aiheita, kun olen tehnyt työtä kirkossa: Muutosvalmiuden heikkous ja kirkon jäykkä ja kankea organisaatio.
Kuvaat myös realistisesti seuraukset, jos emme kykene kirkossa paremmin muutoksiin. Kirkkomme ajautuu yhä enemmän sivuun ihmisten elämästä, kirkon jäsenmäärä laskee ja vaikutus pienenee!
Ilmoita asiaton kommentti