Kaikki uusi voi pelottaa tai ainakin hämmentää ihmisiä, sehän tiedetään. Tulevana syksynä Helsingin Kirjamessuilla (sic!) julkaistava Uuden testamentin mobiiliversio on jo nyt vienyt monilta ihmisiltä mielenrauhan. Heidän mielestään Raamatun rikas kieli köyhtyy. Tähän ennakkotuomioon vastarannan kiisket ovat päätyneet vain tutustumalla median tarjoamiin maistiaisiin.
On ymmärrettävää, että henkilö, joka on lukenut hyvin Raamattunsa, voi helposti saada sätkyn, jos ja kun monet hänelle itselleen tutut ja turvalliset sanat eivät enää löydykään tästä uudesta ”väännöksestä”. Kuka on käskenyt addiktoitua tiettyihin sanakäänteisiin? Tuskin tällainen ihminen pystyy iloitsemaan siitäkään, että Perkele on tehnyt comebackin, kun taas seimi on kadonnut.
Ennen kuin liian moni ennenaikaisesti manaa uuden version alimpaan kattilaan, on syytä muistaa / ottaa huomioon / oivaltaa joitakin käännöstyön perusideoita:
Uusi testamentti 2020
- käännetään alkukielestä mobiilikäyttäjille, ei paineta
- välittää alkukielen merkitykset rikkaalla, ymmärrettävällä suomen kielellä
- kääntämisen fokuksessa on vastaanottaja
- tarkoitettu kaikenikäisille, mutta kääntämistä ohjaa 15-25-vuotiaiden kielentaju
- ekumeeninen ohjausryhmä antaa palautetta koko käännösprosessin ajan
- jokainen käännösjakso testataan lukijoilla / käyttäjillä
- julkaistaan syksyllä 2020, myös audiona
Älypuhelimen käyttäjille suunnattu teksti ei siis tavoittele Virallisen Kirkkoraamatunkäännöksen Statusta. Se sopii hyvin riparilaisille, älykännykkärahvaalle ja meikäläisille vanhuudenhöperöille.
Käännösperiaatteissa puhutaan rikkaasta, ymmärrettävästä suomen kielestä. Kyse ei siis ole nk. selkokielestä, jossa miltei kaikki mutkat on vedetty suoriksi. Jos tartutaan tuohon vanhaan hokemaan, että käännös käännökseltä kieli köyhtyy, niin siihen sanon, että totta on ainakin se, että kieli muuttuu ja käännös likiarvona hukkaa aina yhtä jos toistakin alkuperäisestä tekstistä. Parasta olisikin opetella lukemaan alkukielistä tekstiä!
Kumpi loppujen lopuksi on tärkeämpää, sekö, että Raamatun kieli on korkealentoista ja ylevää, juhlallista ja paatoksellista vai että lukija (tässä tapauksessa myös kuulija) ymmärtää lukemansa tahi kuulemansa tekstin?
Toki meitä Sananselittäjiä tarvitaan vielä tämänkin jälkeen, sillä ymmärryksen ylitettävänä on vielä mm. historiallisia ja kulttuurisia eroja sekä rouskuteltavina monenlaisia jumaluusopillisia pähkinöitä. Teologisen tiedekunnan kannattaa edelleenkin kouluttaa pappeja, sillä – kuten apostoli Paavali roomalaisille kirjoittaa – usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (Rm. 10:17). Luterilaisessa kirkossa toivoisin yhä enemmän korostettavan Sanan ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) yhteyttä, messun merkitystä, myös saarnatun Sanan tärkeyttä.
Kauhistuneita lukijoita tahdon tyynnytellä ihan omatekemälläni runolla:
Älä sinä turhaan suutu:
Ei Sanoma tästä miksikään muutu.
Eikä sulta mitään vieläkään puutu.
Edelleenkin voit kiittää Taivaan Isää,
ei hän ota pois vaan antaa näin vain lisää.
Jumalan Sanaa ei saa Kirjan kansien väliin jäykäksi kangistaa,
vaan kansoille kaikille ja sukupolville uusille tulee ilosanoma jakaa.
Jos aivan rehellisiä ollaan, niin Ruttopuiston rovastin on pakko myöntää, että parhaiten hallitsen Uuden testamentin vuoden 1938 kielen. Vuoden 1992 versio jaksaa hämmästyttää minua vieläkin tyyliin: Ai, noinkos se-ja-se nykyään meneekin. Hups!
Vaan ilmeisesti olen tässä vuosikymmenien aikana jo niin paatunut, että vuoden 2020 mobiiliversio ei tunnu järkyttävän mielenrauhaani lainkaan. Päinvastoin, olen kuulevinani sisältäni jonkinlaista tyytyväistä hyrinää. Vai olisiko se sittenkin vanhan miehen tyhjässä vatsassa kiertävää nälkäistä kurinaa?
Toivottavasti tämä tuntemani isoaminen ja janoaminen olisi luonteeltaan hengellistä eli Jumalan Sanan nälkää. Nam. Maiskis. Milloinkas saadaan pötyä pöytään?
Ilta-Sanomat tiedottaa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006570707.html
Hesarin mielipidesivulta luemme:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006570214.html?share=d4c9d5f011ff9c70fc20f3f9174b36e7
Kuva: Hengellisen kirjallisuuden hyllytila pienenee kirjakaupoissa kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. Onko niin, että vain Raamattu, jossa on risti kannessa, luetaan enää kristilliseksi kirjaksi?
PS: Puolustuksen puheenvuoro. Suomen Pipliaseura tahtoo tehdä seuraavanlaisen oikaisun:
Olin Pipliaseuran konsulenttina Helsingin Kirjamessuilla v. 1992, jolloin uusi virallinen Raamatunkäännös lanseerattiin. Ständillamme kävi melkoinen kuhina, kiinnostuneita oli paljon, hyviä keskusteluja syntyi. Ihmiset ihmettelivät esimerkiksi taskuallakan ulkomuodon saanutta Uutta testamenttia.
Näinköhän pitäisi kysyä Pipliaseuralta, josko minulle löytyisi käyttöä myös tänä syksynä. Jonkinlainen ympyrä sulkeutuisi konsulentintyössäni. Nykyään näen paljon huonommin kuin v. 1992, mutta eiväthän messuvieraatkaan UT Kaksnollakaksnollaa näe, jos ja kun sitä ei paineta. 😉
Monen muun lailla kyselen tuon seimi-sanan perään. Onko ihan välttämätöntä aliarvioida ihmisten ymmärryskykyä muuttamalla jouluevankeliumin keskeisin kapistus eläinten heiniksi? Miten ihmeessä tämä on mennyt testiryhmiltä ohi tai läpi?
Suomessa pienten lasten kristillinen kasvatus aloitetaan usein seimen ääreltä, niin kuvakirjojen kuin konkreettisten seimiasetelmienkin katselulla. Seimi on eläinten syöttökaukalo, joka on korkeammalla kuin maalattia, eikö niin? Ja sellaiseen Jeesus siis tallissa kapaloitiin, OK? Jos seimi katoaa kuvioista, seimikuvaelmasta tulee pelkkä seimikuvitelma! Voisiko Jeesus-vauva jatkossa maata siis pelkillä heinillä, maassa,ihmisten ja eläinten jaloissa? No way!
Eihän pienikään ihminen nyt sentään ihan Tabula rasa ole! Seimi takaisin jouluevankeliumiin, kiitos!
Mitä mieltä muut ovat?
Kiitos mainiosta blogitekstistä! Se pitää osaltaan elossa rikasta kieltä, eikö vain?
Kysymys seimestä on mielenkiintoinen. Veikkaan, että seimi, jouluseimi, seimikuvaelma yms. käsitteet jäisivät elämään, vaikka virallisestakin käännöksestä seimi poistuisi. Joku Star Wars -fani selitti joskus, että suurta osaa saagan keskeisistä henkilöistä ei nimetä elokuvissa. Nimet ovat käyneet ilmi oheismarkkinoinnin tuotteissa. Kulttuuri kaanonin ympärillä synnyttää ja pitää yllä oman käsitteistönsä.
Itse pidän siitä, että tuossa uudessa käännöksessä käy ilmi Jeesuksen lepopaikan karuus, ja alleviivaahan se vielä mahdollista yhteyttä laajempiin kokonaisuuksiin: ’Leivän taloon’ syntyvä Pelastaja laitetaan paikkaan, jossa on syötävää.
Timo-Matti: Niin, eihän se seimi tule koskaan meidän alitajunnastamme katoamaan, koska kun kerran tunnemme tuon syöttökaukaloidean. Hätävarjelun liioittelulta kuitenkin tuntuu seimen muuttaminen eläinten heiniksi. Eivätkö lapset aivan yhtä hyvin voi kysellä, että hei, mitä ne eläinten heinät oikein ovat?
Oi, Betlehem, oi, Betlehem!
Totta, ei ole heinienkään merkitys välttämättä ilmeinen. (Pitäisiköhän Eldankajärven jääkin muuten päivittää, siinä kun ovat ne hevosten heinät ja tallin seinät.) Viestintä on aina haastavaa.
Tuosta köyhtymisestä muuten vielä, jouluevankeliumin yksi ulottuvuus on köyhyys. Kaikkivaltias syntyy köyhiin oloihin, jotta me voisimme rikastua hänen köyhyydestään (vrt. 2. Kor. 8:9) Mitä lopulta on kielen rikkaus ja köyhyys suhteessa ilmaisuvoimaan, merkitysten välittämiseen yms.? Käännös, joka kykenee välittämään evankeliumin, tekee rikkaaksi.
Timo-Matti: Kun F1-kuskeilla on aina kisaa siitä, kuka edustaa mitäkin tallia, niin onkohan kukaan kuljettajista mahtanut koskaan tunnustaa kuuluvansa Jeesuksen talliin?
Köyhyys on aivan silmiinpistävä piirre evankeliumeissa. Oliko se Pasolinin ohjaama Matteuksen evankeliumi, jossa tämä puutteellisuus haluttiin tuoda konkreettisesti esiin nälkäisyytenä ja rääsyläisyytenä…?
Heinillä härkien kaukalon.
Ranskalaisen joululaulun alkusäkeessä taitaa raamatullista olla vain ne heinät.
Joulun kerronnassa on paljon epäraamatullista, kuten majatalonpitäjien ynseys ja tietäjien määrä.
Mitä siellä alkutekstissä lukee? Seimi? Vai mitä? Sepä minua kiinnostaa.
Kiitos, Hannu, hyvästä blogitekstistä!
On hyvä, että käännetään kielelle, joka soveltuu mobiililaitteelle. Paperille printattava teksti ei suoraan taivu verkkotekstiksi. Tai taipuu huonosti.
Ja hienoa on, että käännetään kielelle, jota nuori, Raamattua tuntematon lukijakunta ymmärtää. Pedagogisesti perusteltu ratkaisu tehdä tämä mobiilikäännös. Sille on opetuksessa käyttöä.
Kimmo: Jep, tämä pedagoginen puoli minullekin tässä käännöksessä valkeni ihan kättelyssä. Siksi halusinkin blogissa tuoda esiin tämänkertaisen käännöstyön perusperiaatteet: Kyseessä on ennen muuta nuorisolle ja nuorille aikuisille suunnattu kännykkäversio. Turhaan siitä ovat monet tahot förskottiin vetäneet herneenpalkoja nenäänsä.
Täällä yksi pöyristyjä, huomenta!
Niin, mediatietojenhan varassa tässä kommentoidaan. Luulisi, että haastateltavat toisivat julki hankkeen parhaat palat. Sitten kun ne palat tuntuvat vähän köykäisiltä, niin herää epäilyksiä.
En ole niinkään ärsyyntynyt siitä, että nyt tehdään Raamatulle jotain ikävää, kuin siitä, että käännös laaditaan oletetun lukijakunnan kielitaidon jonkin pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.
Jotkut muutokset tuntuivat ihan perustelluilta. Oppilas on ymmärrettävämpi kuin opetuslapsi, ja miksipä Jeesus ei voisi olla Pelastaja siinä missä Vapahtajakin.
Mutta sitten oli näitä kohtia, jotka tuntuvat siltä että tekstiä on turhaan tyhmistetty, kuten blogistinkin mainitsema seimen muuttaminen heiniksi. Heinäthän voisivat olla vaikka missä navetan lattialla. Miksei vaikka kaukalo, tai syöttöastia tai jotain sellaista?
Kapalointi oli muutettu ”kankaaseen käärimiseksi”. Hyvänen aika, vastasyntyneen vauvan käärimisestä kankaaseen tulee lähinnä makaaberi mielikuva! Eikö kapalointi muka ole nykysuomea? Jos joku ei sitä tunne, niin sanan voi opettaa. Mobiilikäyttöliittymähän tarjoaisi mainion alustan juuri sellaiseen, että oudon sanan merkitys tulee hetkessä näkösälle.
Tai sitten se, että kynttilää ei panna enää vakan vaan ruukun alle, koska vakka oli testiryhmälle vieras sana. Myönnän etten tunne alkutekstiä, mutta jäin miettimään valittiinko käännökseen ruukku vain siksi, että se oli ”tuttu”?
Toisaalta joitain arkisia sanoja oli muutettu harvinaisemmiksi, kuten koira > piski tai rikas > äveriäs.
(Osa em. huomioista koskee hankkeen aikaisempaa tekstiversiota Digi-Markusta ja sen kommentteja.)
Selkosuomalaiset raamatuntekstit ovat minusta oikein kauniisti tiivistettyjä sikäli kuin olen lukenut, mutta tässä uudessa käännöksessä on kankeutta ja kökköyttä, ja alentuvuuttakin.
Ystäväni kysyi 14-vuotiaan kummilapsensa mielipidettä jutussa olleesta muutoslistasta. Nuori oli huvittunut ja kommentoi, että melkein kaikki uuden laitoksen sanathan tarkoittavat eri asiaa kuin vanhat. Ja että kaikki Harry Potteria lukeneet tuntevat kyllä ne vanhatkin sanat.
No, hän oli vain yksi, lukenut nuori. Mutta ei mikään poikkeustapaus kuitenkaan.
Tenka: Joo, jouluevankeliumissa näyttäisi olevan kaksikin hätävarjelua liioittelevaa keskeistä sanaa hukassa: Kapaloida ja seimi. Käärinliina kuuluu sinne Jeesuksen maanpäällisen elämän toiseen luolaan, hautaan, jossa Jeesus tosin ei kovin kauan viipynytkään. Ei kyllä siinä seimessäkään.
Jostakin lapsuudesta kumpuaa mieleeni hauska kömmähdys. Isäni luki jostakin kiinnostavan tulkinnan, jonka oli hätäpäissään ussantunnilla esittänyt muuan pieni poika: ”Paimenet löysivät Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä Marian sekä Joosefin, joka makasi seimessä kapaloituna”.
Marian tavoin minäkin painoin mieleeni sanasi, Tenka, ja tutkiskelen niitä sydämessäni, tykkäsin näet kommentistasi kovasti.
Hyvä kommentti, Tenka!
Vaan kun kaikki eivät ole Harry Potteria lukeneet. Raamatusta puhumattakaan. Osa ei edes Aku Ankkaa.
En tiedä onko kyse samasta projektista kuin linkissä
https://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/uutiset/digiut_julkaistaan_syksylla_2020/?numero=35/2018
josta poimin Mar.16:16.
”Kaikki, jotka uskovat sanomanne ja kastetaan, pelastuvat. Muut saavat tuomion.”
Hyvää on se, että kirkon virallisiin käännöksiin väkisin lisätty sana kadotus puuttuu, kuten alkuteksteistäkin. Kieliasultaan käännösteksti on kökköä ja lukijaa aliarviovaa. Nuorilla saattaa olla kehittyneempi kielikorva kuin niillä, jotka ovat olleet kökkökäännöstä tekemässä. Jotenkin lukiessa tulee tunne ylhäältä annetusta, jossa ylhäältä antajat ei pysty millään tasolla samaistumaan sen ryhmän kanssa, jolle sanoittavat. Väkisintekemisestä tulee väkisintekemistä.
Hyvää on se, jos uusi käännös pystyy suodattamaan pois virallisten käännösten tekstimanipuulaation eli johdattelun katolisluterilaiseen uskonoppiin.
Blogisti kysyy: Kunnostautuuko UT 2020-mobiilikäännös suomen kielen köyhdyttäjänä?
En julkaisisi, jos tarjottaisiin. Jotain rajaa suomen kielen köyhdyttämiselle!
Tapio: Mihin käännökseen vertaat sanoessasi, että tämä mobiilikieli on kökköä? Muistathan, että tässä on mukana sekä ekumeeninen ohjausryhmä ja että tekstiä on koko ajan luetutettu tulevilla käyttäjillä eli kännykkäkansalla? Eikä tämä versio tule minkään tilalle vaan rinnalle.
Kun kirjoitin ”Kieliasultaan käännösteksti on kökköä”, niin vertasin sitä kaunokirjallisuuteen laajemmin.
Mutta jatkeraan siitä, mikä on hyvää ja mikä luo toivoa muutoksesta.
-38 virallinen käännös, Mar.3:19 ”ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.”
Digimarkuksen käännös on parempi, vaikka siinä selitetään ummet ja lammet: ”sekä Juudas Iskariot, joka myöhemmin petti Jeesuksen ja luovutti hänet juutalaisten johtajien käsiin.”
Itse olen kääntänyt mahdollisimman teksiuskollisesti:
”ja Juudas Iskariotin, joka hänet luovutti…”
Luovutti on merkityseroltaan eri asia kuin kavaltaminen. Lisäksi luovuttaminen liittää Juudas Iskariotin Vt:n esikuviin.
Mielenkiintoista nähdä, miten uusi käännös pystyy irtaantumaan kirkon hellimästä kadotusopista, joka perustuu systemaattiseen pyhien tekstien väärentämiseen. Vai ohjaako inkivisition perillisten tarkastuslautakunta työtä, kun mukana on ”ekumeeninen ohjausryhmä”? Toivottavasti nuoria ei lähdetä aivopesemään vanhalla kirkkoteologialla, jossa uutta on vain tapa kertoa.
Uusiin leileihin ei sovi laskea vanhaa kirkkoviiniä.
Tekstiuskollisin suomennos Ut:sta-
http://www.parakustannus.fi/421679457
jonka lyttyyn lyömiseksi ei pystytä keksimään mitään muuta kuin huono suomi. Se on totta, koska tarkoitus ei ole esitellä kääntäjän kirjailijan tai runoillijan kykyjä, vaan kääntää sanatarkasti sanapäätteitä ja pilkkuja myöten. Kreikka ja suomi ei mene yksi yhteen, ja jos jonkun pitää asiasta kärsiä, niin olkoon se kääntäjän kirjailijaego.
Käännösvirheitä ei kukaan ole Rauhan julistuksesta pystynyt vielä osoittamaan, mutta minä pystyn näyttämään toteen niin paljon kirkon virallisten Ut:ien virheitä, että niistä saisi väsättyä opuksen. Opuksesta saisi tiiliskiven, kun lisäksi syventyisi sanaväärennösten teologiseen ulottuvuuteen, joka on kuin pohjaton kuilu. Reunalla alkaa huimata, kun pohtii kuilun syvyyttä.
Lohduttavaa on se, ettei ole syvyyttä eikä korkeutta, jossa Jumala ei Kristukssa olisi ottamassa vastaan. Joko tässä elämässä tai tulevassa, sillä Kristuksessa tehdään eläviksi myös ne, jotka kirkkotelogia on työntämässä helvettiin.
Tapio: Kerrohan, mikä tekee sinusta oikeaoppisen mestarikääntäjän ja kaikista muista huijareita?
Mottoni on aina ollut, että työ puhuu puolestaan, niin rakentamisessa kuin kääntämisessä. Mieluummin rakentaisin päivät pitkät, mutta kun kunto ei enää kestä, niin pitää tehdä sohvaperunan hommia, joista ei edes saa kahvikuppiin rahaa 🙂
Toista se on niillä, joille maksetaan kelvottomasta käänös työstä. Ei onnistuisi raksahommissa.
Kun kukaan ei uskalla ryhtyä vertaamaan alkutekstejä kirkon Ut:n käännöksiin, niin ainoa keino on nostaa itse kissa pöydälle. Siitä blogi, mistä puute. Ehkä blogista saa opuksen, jonka voi painaa kirjaksi. Mikä lapselle nimeksi? Kirkon perushuijaus. Perus viittaa osuvasti kirkon perusharhaan eli Augustinuksen perisyntiin, kaikkien katolista teologiaa jakavien lahkojen emävalheeseen, josta sikiävät pienemmät valheet.
Palaan asiaan, kun saan nykyisen raksahomman päätökseen. Viimeistelyä vaille valmis, joten pitkään ei tarvitse odottaa.
tse olen kääntänyt mahdollisimman teksiuskollisesti:
“ja Juudas Iskariotin, joka hänet luovutti…”
Juurikin näin kuinTapio kääntää, kreikan paradidomai ei merkitse kavaltaa eikä pettää vaan siis luovuttaa. Ko luovuttaminen perustui Jeeuksen ja Juudaksen tekemään diiliin, jonka sisällön Jeesus oli sanellut. (Näkyy mm.Juudaksen evankeliumista) Periaate nousi tästä: (David Flusserilta)
”Se kreikan kielen verbi paradidomi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita ”kavaltaa“, kuten Klassen huomioi oikein kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57.) vaan ’antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Juudas ”luovutti” Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Kuitenkin jo Luukkaan 6:16 (vrt. Ap.t. 7:52) Juudasta kutsuttiin ”kavaltajaksi”. Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta: ”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille:
’ Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.” (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ’Teaching of the Pietists’, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: ”Juudas, aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?”
On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caifas ja hänen pappinsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: ”Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi. Caifas ilmeisesti tunsi olevansa pakotettu näin oikeuttamaan päätöksensä.
Luulenpa, että ym. Viisaitten kertomassa tavassa luovuttaa yksi sijaiskärsijä viholliselle on selitys myös Jeesuksen lavastetun tuntuiselle nimen omaan luovuttamiselle.
Hyvä RR,
Nyt on ”veljin” lisätty ”sisaret”, ehkä seuraavassa versiossa on ”Hyvät veljet, sisaret ja muut”?
Pipliaseuran ”oikaisu” ei ole uskottava. Kyseessä on väännös ei käännös, koska on alettu yhä enemmän tulkita esim. mitä kääntäjien mielestä Paavalin olisi pitänyt kirjoittaa eikä kääntää mitä hän oikeasti kirjoitti.
Juuri näin.
Vaikka käännöstäni ivataan, pelkään Jumalaa enkä uskalla muokata pilkunkaan vertaa pyhiä kirjoituksia oman mieleni mukaisiksi. Sanapäätteetkin ovat minulle pyhiä. Tuomiopäivänä annetaan loppulausunto.
Jari: olen kuullut, että monet ortodoksiveljet (ja varmaan jokunen sisarkin) ovat hikeentyneet tästä projektista ihan maan perusteellisesti, mitä seikkaa isosti ihmettelen. Media meni vielä työntämään soppaan omat lusikkansa julistamalla, että hei, kuulkaa kaikki, nyt onkin tulossa ihan sukupuolineutraali Raamatunkäännös! Eikös neutraliteetti pyri häivyttämään sukupuolet silleen, että ei miestä eikä naista vaan vain henkilöt? Kun mainitaan veljet ja sisaret, on termin nimi tasa-arvo.
Jos Paavalin puheisiin liitetään veljien lisäksi myös sisaret sillä perusteella, että varmasti kuulijoitten joukossa oli naisiakin, niin kyse on tietysti tulkinnasta. Kyllähän me tiedämme senkin, että 12 miespuolisen oppilaan sisäpiirin lisäksi Jeesuksella oli n. 70 henkilöä käsittänyt ulompi piiri, johon kuului myös naisia. Mutta näistä jälkimmäisistä UT ei puhu, vaan asian ovat meille kertoneet eksegeetit. Mutta mitä Raamatun tekstien kääntämiseen tulee, niin KAIKKI kääntäminen on tulkintaa.
Tapio: En tunne sinua enkä tiedä taustojasi. Koskaan en ole kuullut Tapio Tuomaala-nimisestä eksegeetistä. Haluaisin tietää, mitä teologisia meriittejä sinulla on, millainen on kompetenssisi kääntäjänä. Ja ennen kaikkea: Kuka sinulle on antanut vallan, voiman ja tyhmyyden julistaa kristillinen kirkko, jonka kirja Raamattu on, harhaoppiseksi joukkioksi?
”Ja ennen kaikkea: Kuka sinulle on antanut vallan, voiman ja tyhmyyden julistaa kristillinen kirkko, jonka kirja Raamattu on, harhaoppiseksi joukkioksi?”
Samaa kysyn katoliselta kirkolta ja sen perillisiltä. Apostoli varoitti susista, jotka tulevat hänen jälkeensä. Ut:n kirjeitä lukemalla pystyy lapsikin päättelemään, että sudet voittivat ja hapatus turmeli puhtaat jauhot. Väkivaltaset ryöstivät taivasten valtakunan itselleen. Tuli pitkä yö, jolloin kukaan ei voinut tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Ilmestyskirja kertoo aamun valosta, joka voittaa pimeyden.
”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille,”
Kun kristittyjä on noin kaksi miljardia, niin siitä voi päätellä, että joko Ilmestyskirja tai kirkko- ja herätyskristillisyys on väärässä. Uskon kaiken kirjoitetun. Te uskotte vain sen, joka sopii uskonnolliseen korvasyyhyynne. Siksi te hyväksytte kirkon väärennykset, kun kirkko on synonyymi Jumalalle. Ei sellaista voi olla kuin Kristuksen kirkko, koska apostoli kertoo, että jokainen itse vastaa siitä, miten rakentaa heidän perustukselleen.
Ihmettelen, miksi tästä tällainen poru on noussut. Eikö ole hienoa, että Raamattu saa uusia lukijoita ja luettu tulee vielä ymmärretyksi?
Englanninkielisessä maailmassa on paljon käännöksiä. Tekee ihan hyvää saada suomen kielellekin.
Tuomaala on pelkkä hengellinen individualisti. Yksinäinen puu ei kauaa lämmitä.
Kimmo: Olisikohan kyseessä ajan henki? Tuntuu, että tätä nykyä mitään asiaa ei yhteiskunnassamme voida / osata / haluta kohdata ilman kauheata kohkaamista, mieletöntä mekkalaa, laskelmoitua loukkaantumista ja posketonta pöyristymistä!
”Tuomaala on pelkkä hengellinen individualisti. Yksinäinen puu ei kauaa lämmitä.”
Eikä monta puuta yhdessä sitäkään jos ovat alkaneet lahota ja ovat märkiä. Tuottavat vain häkää päähän…
Voi meitä, jotka emme uutta emmekä vanhaa kreikkaa ymmärrä. Mistä me tiedämme, mikä käännös on ”oikea”, jos sitä sanaa nyt ylipäänsä voi käyttää…
Ihmiset tuomitaan tekojen mukaan, Mat. 25. Ei siinä auta kreikan osaaminen, ei kirkko eikä pappien synninpäästöt. Väärämieliset erotellaan oikeamielisistä. Kirkko pettää vanhurskauksillaan, joka on ollut yksi etappi taivasten valtakunnan varastamisessa maailmalta sisäpiirilleen.
Hienoa, että maahan saadaan uudistettu raamatunkäännös omalla äidinkielellämme. Englanniksi on tarjolla kymmeniä eri käännösversioita, joita voi nykyisin verrata varsin kätevästi vanhoihin alkukielisiin versioihin. Raamatun tutkiminen helpottuu samalla kun teoksen arvovalta kansan keskuudessa ei käsitykseni mukaan ole noususuunnassa. Jospa uusi käännös innostaa mobiilisti Raamattua lukemaan.
Monista käännösvaihtoehdoista voidaan kiistellä. Se, että sisaret lisätään veljien joukkoon joissakin kohdissa ei tuo mitään uutta kohderyhmää. Kyllä Paavali kohdistaa ohjeet koko seurakunnalle jo nykyteksteissä, jos haluaa sen vain itselleen tunnustaa eikä hae ristiriitaisuuksia. Käännösteknisenä menettelynä tuollainen on tietysti hiukan kyseenalaista, mutta ei viene tekstin pääajatusta millään tavalla vinoon.
On merkille pantavaa, että Vuorisaanassa ei Jeesus enää julista ihmistä autuaaksi. Sana autuas ei nykykielessä ole enää ymmärrettävä ilmaus, tai ainakin minä olen autuaan tietämätön sen merkityksestä. Näyttää siltä, että kaikki(?) englanninkieliset käännökset ovat vuosikausia käyttäneet ilmauksia ”blessed” ja ”happy”. Nyt sitten suomeksikin ihmisiä julistetaan onnellisiksi ja Jeesustakin nyt ymmärretään paremmin.
Kreikkalaisessa tekstissä on sana ”makarios”, jonka vanhemmatkin KR-käännökset Vuorisaarnan ulkopuolella kuvailevat onnelliseksi. Ainakin kohdassa Apt26:3, jossa autuas-sana olisi jopa hiukan humoristinen: ” Kuningas Agrippa! Olen todella onnellinen, kun saan tänään juuri sinun edessäsi puolustautua.”
Otsikon kysymykseen vastaisin, ettei kielemme köyhdy siitä, että Raamattua suomalainen ymmärtää helpommin. Toivonkin menestystä uudelle käännökselle ja rakentavia keskusteluja sen käännösratkaisuista myös täällä.
Rauli: Tuohon kommenttisi viimeiseen kappaleeseen liittyen tekisi mieli jesuiittamaisesti lisätä, että Tarkoitus pyhittää keinot. Paitsi että jesuiitat eivät ehkä sittenkään ole sanoneet noin.
Jesuiittoja käsittelevässä Kasva vapaaksi : matka jesuiittojen kasvatusajatteluun -kirjassa esitetään aiheeseen liittyvä Isä Martti Voutilaisen pohdinta aiheesta:
»Ovatko jesuiitat koskaan itse käyttäneet tai virallisesti hyväksyneet lausetta ’Tarkoitus pyhittää keinot’. Sen tulkinta muotoon ’tarkoitus muokkaa keinot’ sivuuttaa tuohon klassiseen muotoon sisältyvän erittäin vakavan ongelman. Olen itse monta kertaa sanonut hiukan liioitellen, että lause on tosi päinvastaiseksi käännettynä. Ongelmahan on yleisen ja ajatellun ja toisaalta konkreettisesti toteutetun välinen ongelma. Hyvällä toiminnalla eli hyvillä keinoilla ei voida toteuttaa pahoja päämääriä, koska hyvä toiminta toteuttaa hyvää, ja siksi sen tuloksetkin pyrkivät olemaan hyviä, tarkoituksesta huolimatta”.
???????