Kunnon kristitty
Miten hyvä kirkon jäsen olet?
Hurskas vastaus olisi, että enhän minä ole mitään, Herra sen tietää, hän yksin tutkii sydämet, armosta tässä käpistellän.
Hallinnollisempi vastaus löytyy kirkkojärjestyksen pykälästä 1:5. Sen mukaan ”Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteutumista.”
Toisen momentin mukaan ”Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliitto säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.”
No huh huh, johan tuossa on. Vaan mitenkäs tuon noudattamista valvotaan?
No eipä juuri mitenkään. Enemmän se on ihannepykälä. Hyvää ja kaunista toivotaan ja odotetaan, mutta ei valvota, miten sujuu, eikä räpsähdä rangaistus, jos antaa piut paut.
Viime aikoina pykälää on paremman puutteessa käytetty arvioitaessa papiston elämäntapoja ja sopivuutta työhön, vaikka lakikirja selvästi sanoo tämän koskevan kaikkia seurakuntalaisia.
Mutta eipä tuo haitanne, vaikka joskus miettisi, miten itse kukin kirkon jäsenen tehtävän täyttää.
Milloin kävit viimeksi kirkossa? Onko tullut luettua Jumalan sanaa? Onko lapsille opetettu edes iltarukous?
17 kommenttia
Tuo on pykälä jota ei ole tarkoitettukaan valvottavaksi. Ei oleedes keinoa miten sitä valvottaisiin. Papin käytöksestä säädetään kokonaan eri pykälissä mitä et voi olla tietömättä.
Miksi minun pitäisi vastata hänen kysymyksiinsä? Kukin ottaa kantaa siihen mihin haluaa. Tulkinta kirkkojärjestyksen kohdasta oli niin Outo.
Olen ymmärtänyt että olet jo naimisissa. Ei avioliittoa Suomessa tarvitse eikä edes voi uudestaan solmia. Ennen 1.3.16 liittoa ei voi Suomessa merkitä avioliitoksi. Näin siis mikäli pariskunta muuttaa Suomeen.
Kirkossa kävin viimeksi kesäkuussa. Muutaman kerran olen osunut kuuntelemaan radiojumista heinäkuun puolella.
Raamattua luin viimeksi tänään. (Ei ole kuitenkaan ihan jokapäiväinen harrastus, mutta satuitpa kysymään sopivana päivänä)
Isän äiti, Mummu, opetti iltarukouksen. Kuusivuotiaana vastustelin sitä, ”jos äiti suuttuu”…
Viimemmäksi kävin messussa Kallion kirkossa Pride-viikolla, sitä ennen toukokuun lopussa Alppilan kirkon sateenkaarimessussa, jossa olin ”töissä”, kirkkoväärtinä.
Raamattua luin viime torstaina Lapinlahden sairaalan rantakalliolla, jonne Malkuksen raamattupiiri oli kokoontunut ”kesäraamikseen”. Jokapäiväistä ei minunkaan lukemiseni ole, mutta usein selailen Vanhan testamentin profeettoja, kuten Jesajaa. On kuin puhuisivat tästä ajasta. Olen siteerannut esirukoustekstissä sateenkaarimessussa.
Toinen hyvä on Aamos… Pelottavan ajankohtainen tai ajaton. Köyhä myydään yhä kenkäparista samaan aikaan kun eliitti loikoo kirjosilkkisillä leposohvillaan antamatta yhtyeiskunnallisten epäkohtien häiritä rauhaansa.
Kirkkojärjestyksen ohjeet ovat armollisen väljät. Kuinka usein pitäisi osallistua jumalanpalvelukseen? Joka viikkoko vai peräti useasti viikossa, kuten kaupungeissa on mahdollista? On harhakuva, että suomalaiset olisivat koskaan olleet erityisen aktiivisia kirkossa kävijöitä. Muutama kerta vuodessa on riittänyt vuosisatoja myös kirkkokurin näkökulmasta, prosentit ovat olleet pitkää samaa suuruusluokkaa kuin nykyisin. Raamattua luetaan kun kohdalle osuu. Muutama vuosikymmen sitten käytiin ehtoollisella ehkä kerran vuodessa. Liian paljosta käytöstä varoitettiin ja ehtoolliskirkkojakin järjestettiin ehkä kerran kuussa. Milloin kävin viimeksi kirkossa. Kaksi ja puoli viikkoa sitten tuttujen konfirmaatiossa. Milloin luin Raamattua? Eilen ensi pyhän tekstejä selailin lauantain sukujuhlien hartautta varten. Lapsille on opetettu iltarukous ja lapsenlasten kanssa sama yritetään. Pääseekö näillä ansioilla taivaaseen tai edes hyvän kristityn rekisteriin?
Mitä ihmeen virkaa on semmoisella lailla tai järjestyksellä jota ei kukaan eikä mikään valvo ja jonka rikkomisesta kukaan eikä mikään instanssi voi ketään rangaista?
Ylivoimaisesti suurin osa vielä kirkkoon kuuluvista kansalaisista on ns. kulttuuri- tai tapakristittyjä, joille kirkko tai uskonto ei merkitse hengellisessä mielessä enää tänä päivänä yhtään mitään. Useimmille sana ”kirkko” tuo mieleen vain sinänsä komeita, jotkut jopa kulttuurihistoriallisesti arvokkaitakin ja kalliisti kirkon jäsenmaksutuloilla ylläpidettäviä pytinkejä.
Jaa, että milloinka kävin viimeksi kirkossa. Ellei kauneimpia joululauluja lasketa – joita käyn kirkkoon kuulumattomanakin – laulamassa, taisi olla 70- ja 80- luvuilla poikieni konfirmaatioissa (eivät hekään tosin ole enää aikoihin kuuluneet kirkkoon).
Juhani Ketomäki tulkitsee väärin luulojani. Nimenomaan kirjoitin, että tätä pykälää ei valvota.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Kirkossa kävin kaksi viikkoa sitten ja ensi pyhänä on taas tarkoitus messuun mennä. Sanaa luin tänä aamuna.
Ilmoita asiaton kommentti