Kun raja ohenee ja syntinen kääntyy

"Suurimmat syntiset saattavat useinkin tehdä liian vähän ja liian myöhään. Silti juuri heidän muutosvoimansa voi olla tulevaisuudellemme ratkaisevampaa kuin se, kuinka oikeamielisiä sinä ja minä mahdollisesti olemme."

Vesa Sirén kirjoittaa näin Hesarin kolumnissaan (14.11.) ja muistelee siinä Etelä-Afrikan hiljan kuollutta entistä preseidenttiä Frederik de Klerkiä. Tämä oli aparthaidin eli rotusortojärjestelmän kannattaja, mutta lähti sittemmin purkamaan rotusortolakeja ja vapautti Nelson Mandelan vankeudesta. De Klerk kääntyi vanhasta ja väärästä ajattelustaan. Berliinin muurin murtumisen jälkeen ei ollut enää entisenlaista vaaraa, että Etelä-Afrikkaan syntyisi vapautumisen jälkeen yksi Afrikan kommunistihallinto lisää. Ehkä hän kuuli mustien huokaukset ja näki, ettei rotusorrolle ollut enää sijaa?

_ _ _
Vesa Sirén lainaa Jeesusta ja toteaa, että "Taivaassa iloitaan paljon enemmän yhdestä kääntyneestä syntisestä kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa."
De Klerkin kaltaisia parannuksen tekijöitä tarvitaan lisää tämän päivän maailmassa. Mielessäni on Glasgown ilmastokokouksen viimeinen päivä, jolloin Intian ympäristöministeri vesitti päätöksen hiilen polton lopettamisesta. Isot saastuttajat tarvitsevat aikaa muutoksiin, mutta samalla luomakunta huokaa yhä raskaammin. Kunpa suurten saastuttajamaiden fossiilisen energian käyttöön vaikuttavat ihmiset voisivat kääntää mielipiteensä ja vauhdittaa hiilestä sekä öljystä luopumista. Muuten Intian kaltaisen päiväntasaajan maan tulevaisuus voi olla Tuomiosunnuntain tekstin kaltainen: "Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäjelle juurta eikä vartta." (Mal 3:19).
_ _ _
Olen muuten huomannut ilokseni, että Hesarin pääkirjoitussivulla useampi toimittaja lainaa Raamattua ja osoittaa, että kyse on kulttuurimme ymmärtämisen kannalta peruskirjasta. Samaan aikaan muualla lehdessä Raamattu tuntuu usein varsin kaukaiselta. Miksi Raamatun lainaaminen voi olla osuvaa myös ajankohtaisia ilmiöitä ja päivän politiikkaa kommentoivassa kirjoituksessa? Raamatun teksteihin tiiviistyy koettua viisautta, ikiaikaista pysyvyyttä ja myös ihmisviisauden ylittävää vaikuttavuutta - jota toisessa yhteydessä voidaan kutsua pyhyydeksi. Nämä antavat tekstille arvovaltaa ja syvyyttä.

Raamatun lainaaminen on tänä päivänä yllättävää ja vastakultuurista. Onhan erikoista, että päivälehden artikkeli siteeraa Jeesusta aivan vakavassa mielessä puhuen synnistä ja kääntymisestä, samalla kun nämä kuuluvat yhä harvemmin meidän pappien sanastoon. Toki Raamattua on lainattava oikeassa merkityksessä, ettei sen sanoma vääristy. Pelkäksi pintaväriksi Raamattua ei pidä alentaa. Sen on saatava puhua omalla voimallaan ja äänellään.

_ _ _

Ihminen kykenee käsittelemään vain osaa todellisuudesta. Kaikki ei ole aistiemme eikä ymmärryksemme tavoitettavissa. Joskus raja kuitenkin ohenee ja saamme väläyksiä meille vieraammista asioista. Yksi rajoista kulkee luonnon ja eläinten ymmärtämisessä. Luonnonkansat ja lähellä luontoa elävät ihmiset ovat herkistyneet ymmärtämään edes rajallisesti luonnon viestejä. He kuulevat luonnon huokausta ja toimivat sen mukaan.

Mieleeni tulee tästä muutamia esimerkkejä. Kymmeniä vuosia sitten erään varuskunnan autohallin loistelamppujen päällä oli paljon pääskyjen pesiä. Linnut lensivät raollaan olevista pariovista sisään ja ulos. Päivystäjät tiesivät, ettei ovia saa sulkea, jotta pääskyt pääsevät poikastensa luo.

Erään kerran joku oli kuitenkin sulkenut ovet. Päivystäjä istui kopissaan ja kävi välillä tarkastuskierrokssilla. Hän pani merkille, että ikkunan puitteelle istui ensin yksi pääskynen ja sitten muita. Ne alkoivat naputella nokallaan lasia. Päivystäjän mieleen nousi ajatus: "Eihän vain kukaan ollut sulkenut autohallin pariovia?" Hän meni tarkistamaan tilannetta ja pääskyt lensivät hänen edellään. Päivystäjä avasi ovet ja linnut lensivät sisään halliin. Kuinka ne tiesivät, että juuri tuon ikkunan takana istui ihminen, joka saattoi auttaa niitä?

Toinen tapaus on eräältä sotilaslentokentältä. Kymmeniä vuosia sitten kaksi kuikkaa kaarteli keväällä kiitoradan yläpuolella. Toinen lähti laskeutumaan. Ehkä se tulkitsi korkealta ilmasta kentän märän pinnan järveksi? Laskeutuminen kovalle asvaltille oli kohtalokas ja lintu menehtyi. Toinen lintu kaarteli aikansa kentän päällä ja lähti viimein pois.

Seuraavana keväänä kentän henkilökunta pani merkille lentokentän päällä kaartelevn kuikan. Lentoturvallisuuden vuoksi lintuja tähystettiin. He muistivat edellisenä keväänä tapahtuneen kuikan epäonnistuneen laskun ja yhdistivät yksinäisen kuikan siihen. Sama toistui jälleen seuraavana kesänä ja vielä pitkään sen jälkeen. Kentän henkilökunta tiesi odottaa yksinäistä kuikkaa. Monet seurasivat sen kaartelua vakavina ja liikuttuneina. Etsikö kuikka puolisoaan? Kuikkahan voi elää yli 30-vuotiaaksi ja niillä on elinikäinen parisuhde.
Lintujen uskollisuus puolisolleen saa kysymään omaa pariuskollisuuttamme.

Eräs lintujen rengastaja kertoi valkoposkihanhiparista, joka tulee vuosi vuodelta pesimään samalle rannalle. Pesä on samalla paikalla, mutta pari ei ole jostain syystä saanut jälkeläisiä, vaikka hautominen kestää pitkälle kesään - kauan sen jälkeen, kun muiden parien poikaset olivat kuoriutuneet ja lähteneet pesistä. Rengastaja kävi katsomassa pesää. Maahan oli hautautunut mehukanisteri, jonka valkoinen kulma nousi maan pinnalle. Sitä emo oli siis hautonut. Rengastaja korjasi kanisterin pois maasta.

Minua puhuttelee lintujen toivo poikasista ja sitkeys niiden saamisessa. Minua koskettaa lintujen halu hoivata poikasiaan ja uskollisuus parisuhteessa. Luomakunta saarnaa asioista, jotka ovat muuttuneet meille ihmisille etäisemmiksi.

8 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Liittyikö De Klerkin ”kääntymiseen” jotain uskonnollista vai olivatko syyt käytännönläheisempiä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Pekka Särkiö

    Kristinuskossa kääntyminen tarkoittaa kääntymistä kristinuskoon, mutta minun lukemani perusteella se tarkoittaa, tottakai, kääntymistä pois huonoilta teiltä, jos ne sellaiset ovat. Tässä ei ole mitään puolueellista kuvittelua, että meillä sinusta tulee hyvä ihminen.

    ” Onko minulle mieleen syntisen kuolema, eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja saa elää. ” Tämä on VT:n puolelta, ja tarkoittaa kääntymiistä pois huonoilta teiltä.

    ———————————————- ””Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot – eikä niistä jää jäjelle juurta eikä vartta.” (Mal 3:19).”

    ”Toki Raamattua on lainattava oikeassa merkityksessä, ettei sen sanoma vääristy.”

    Niinpä, ja tässä lainauksessa se nyt vääristyy jopa hulppeasti, koska tuosta tulee mieleen holokausti uuneineen, ja ikäänkuin usko siihen, että tuhotut olivat röyhkeitä ja pahantekojöitä, ja ennustus toteutui ja se oli jumalan tahto.

    Voi jopa olla, että herra Hitler piti tuota jaetta osviittana, ja hän lähti sitä toteuttamaan mielessään ajatus, että heistä ei saa jäädä juurta, eikä vartta, ja hän itse tässä on ennusmerkin miehiä. Mutta samalla hän tekikin itsestään sen röyhkeän pahantekijän, eikä hänestä jäänyt juurta, eikä vartta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Tarja pohdinnoista. Kääntyminen yleisessä merkityksessä tarkoittaa luopumista väärästä menettelystä, siis teoista, jotka aiheuttavat onnettomuutta itselle ja muille.

      Vanhassa testamentissa kääntyminen synneistä merkitsee paluuta Jumalan yhteyteen ja lain noudattamiseen, mikä on ihmisen ja Jumalan välisen liiton ehtona.

      Uudessa testamentissa ja kristinuskossa kääntyminen sisältää edelliset merkitykset, mutta lisäksi siihen kuuluu evankeliumin uskominen: Jumala armahtaa syntisen Jeesuksen sovitustyön tähden. Siksi kadottavat synnit tai omat hyvät teot eivät ratkaise ihmisen pelastusta vaan Jumalan armo Jeesuksessa, johon ihminen saa turvautua uskolla.

      Toimittaja Vesa Siren puhuu kolumnissaan kääntymisestä lähinnä ensimmäisessä, yleisessä merkityksessä. Sillä on painoarvoa yhteiskuntien tasolla, vaikka ei sisälläkkään kaikkia kristinuskon parannukseen sisällyttämiä merkityksiä.

      Mitä tulee Malakian kirjan kohtaan polttavasta uunista, jota siteeraan, sisältyy ajatus tekojen seurauksista. Joidenkin ratkaisujen tai tekojen lopputuloksena voi olla huonoja asioita, jotka seuraavat loogisesti teoista – kuten ilmaston vaarallinen kuumeneminen liian pitkään jatkuneesta hiilen ja öljyn poltosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Särkiö

    Tarkoitin juuri sitä mitä ensimmäisessä kappaleessa sanot, että kääntyminen tarkoittaa kääntymista pois huonoilta teiltä, jos ne sellaiset ovat. Sen voi tietysti ilmaista myös toisin sanakääntein, mutta periaate on sama. Ei tarvitse kääntyä mihinkään uskontoon, vaan pois huonoilta teiltä.

    Saastuttaminen on tietysti huono tie, se vie meiltä elinmahdollisuudet. Usko ei tehnyt ihmisistä täydellisiä, siksi pitää palata laatimaan lakeja, jos ihmiset niitä noudattaisivat yhteisestä sopimuksesta, ja korjautumista tapahtuisi tätä kautta.

    ” Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iänkaikkisen liiton, sentähden kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystänsä kärsivät ; sen tähden asukkaat kuumuudesta korventuvat ja vähän jää ihmisiä jäljelle. ” Jesaja 24:5-6

    Noin sanotaan Jesajassa, en tiedä mitä aikakautta tuo koskee, tai ketä tarkoittaa, mutta sopiihan tuo meidänkin aikaan. Me oikein kerskumme sillä, että laki ei meitä koske.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Varmaankin tuo lainaamasi Jesajan kohta puhuttelee monia niillä alueilla, missä kuumuus ja metsäpalot vaivaavat ihmisiä ja luontoa. Vaikka tekstillä on yhteys omaan kirjoittamisaikaansa, on sillä samalla yleinen merkitys yhä edelleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Linnut ovat ihmeellisiä. Eräänä kesänä lintu oli pudonnut hankalaan paikkaan, eikä päässyt pois. Mies pelasti sen ahdingosta. Kun seurasimme sen lentoa, se tulikin istumaan miehen kämmenelle. Se oli siinä niin kauan, että ehdin hakea kännykän ja ottaa kuvan. Pyypariskunta on tullut jo kymmenenä kesänä peimään lähelle. Kun poikaset ovat kuoriutuneet ja osaavat lentää, koko perhe tulee pihalle näyttäytymään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.