Kun keisarilla ei ole vaatteita
Tulisikohan avioliittolakia koskeva keskustelu selkeämmäksi, jos jaksettaisiin muistaa yksi keskeinen asia: se, että kristillistä avioliittoa tai kirkollista avioliittoa oikeudellisena käsitteenä ei ole olemassa. Kirkollisessa vihkimyksessä - niin aviolittolain kuin kirkon omien säännösten mukaan - vihitään nimenomaan avioliittolain tarkoittamaan avioliittoon. Ei edes kirkkokäsikirjassa (eikä myöskään kirkkohallituksen juridisessa selvityksessä) puhuta kristillisestä tai kirkollisesta avioliitosta. Se, mitä mikäkin kirkkokunta tai uskonnollinen yhteisö pitää kristillisenä avioliittona, on sen sisäinen asia, eikä kristillisellä avioliitolla ole mitään oikeudellista sisältöä, oikeuksia tai velvollisuuksia. Teologinen ja moraalinen merkitys toki on sen mukaan kuin eri kirkot ja uskontokunnat ja niiden jäsenet sille antavat.
Kun tämän muistaa, on helpompi huomata myös se, että jos kirkko katsoo, että avioliitolain mukainen avioliittokäsitys ei vastaa sen omaa käsitystä avioliitosta, johdonmukaisinta olisi kokonaan luopua vihkimästä ja vihkimisen sijaan keskittyä kirkon omiin toimituksiin, jotka kohdistuvat avioliiton jo solmineisiin. Suuri erehdys on se väite, että jos kirkko luopuisi vihkimisoikeudestaan ja “vain” siunaisi solmittujen avioliitojen puolisoita, epäselvyys siirtyisi vain vihkimisestä siunaamisiin. Tuo väite on ilmaan huitaistu väistöliike ja myytti, joka ei perustu asian miettimiseen pohjiaan myöten. Vihkimisoikeudesta luopuminen vapauttaisi kirkon luomaan erilaisia toimituksia erilaisia tilanteita varten ja myös palvelemaan jäseniään heidän mitä monimuotoisimmissa elämäntilanteissaan. Eli kirkollista kieltä' käyttäen "olemaan läsnä".
39 kommenttia
Ehkä selkeämpää olisi puhua Raamatussa esiin tulevasta avioliittomallista kuin kristillisestä avioliitosta. Raamatussa on vain miehen ja naisen kesken solmittuja avioliittoja ja se malli on ollut kautta aikain myös kristittyjen käytössä ollut tapa solmia avioliitto.
Kiitos Risto Voipio tästä täsmennyksestä. Toivottavasti mahdollisimman moni sen lukee. Olen kyllä pitkään ihmetellyt, miksi kirkko ei yksinkertaisesti luovu vihkimisestä, mikä päätös selkeyttäisi tilanteen.
Tarja ”Olen kyllä pitkään ihmetellyt, miksi kirkko ei yksinkertaisesti luovu vihkimisestä, mikä päätös selkeyttäisi tilanteen.”
Miksi kirkon pitäisi luopua. Muutamat aallot eivät kaada koko venettä. Siviilivihkimisen voi hoitaa maistraatissa. Kirkossa vihimme normipareja. Hyvin yksinkertaista.
Oikeudellisen epäselvyyden tuo tietenkin poistaisi, mitä tulee vihkimisen pätevyyteen yms. juridiikkaan.
Se ei poistaisi kirkon sisäistä kiistaa siitä, keiden liitto siunataan ja keiden ei. Se ei välttämättä edes estäisi käräjöintiä, jos joku hiippakunta erottaisi väärin siunanneen papin.
Vihkiminen vastoin kirkkojärjestystä on kyllä juridisesti pätevä, mutta pappi joutuu tahallisesta ja tarkoituksellisesta pappisvalansa rikkomisesta ja kirkkojärjestyksen vastaisesta toiminnasta edesvastuuseen tuomiokapitulille.
Luopuminen kirkon vihkioikeudesta lähti tänään äänestyksen jälkeen piispainkoukouksen selvitettäväksi.
Minä luulen, että syy siihen miksi kirkko vihkii eronneita on se, että kirkko on siinäkin asiassa joutunut samanlaisen painostuksen kohteeksi kuin se on nyt spn-avioliiittoon vihkimisen kanssa. Kansa maallistuu eikä Raamatun ohjeita enää tiedetä/kunnioiteta ja kansa vaatii kirkkoa mukautumaan omien korvasyyhyjensä mukaan, Raamatun tekstiä käyttääkseni.
Mutta olisiko nyt aika pysäyttää tällainen kehitys? Se, että aiemminkin on harhauduttu polulta, ei vaadi sitä, että polulta pitäisi tänään mennä yhä kauemmas metsän puolelle.
Sari, Olisitko valmis kampanjoimaan yhtä ponnekkaasti kuin spn-avioliittoon vihkimisen puolesta, sen puolesta että kirkossa lopetettaisiin eronneiden vihkiminen ? Kysyn siksi, kun otat esille täysin relevantit Raamatun jakeet eronneiden vihkimistä koskien, josta päättelen, että asia vaivaa sinua.
”Mutta olisiko nyt aika pysäyttää tällainen kehitys?”
Miksi vain pysäyttää, eikä voitaisi tehdä samantien aloitetta että kirkko lakkaisi vihkimästä eronneita?
Olen kallistunut siihen johtopäätökseen, ettei varsinaisesti ole kyse näkemyseroista avioliitosta tai seksuaalietiikasta. Varsinainen näkemysero lienee siinä, millaiseksi koemme Jumalan alun pitäen luoneen ihmisen osana maailmankaikkeutta.
Kiitos Risto terävistä blogeistasi. Niitä on kiinnostavaa ja avartavaa lukea. Olisi kiintoisaa, jos vielä arvioisit vähän lisää myös näitä ”poliittisia” eli tässä kirkkokontekstissa ”kirkkopoliittisia vaikutuksia”, jos vihkioikeus poistetaan. Oma kokemukseni on, että esimerkiksi tuntemassani Belgiassa ihmisille riittää seremonia kauniissa kaupungintalossa ja sen jälkeen hääjuhlat juhlapaikoissa – kirkollisia vihkimisiä eli avioliiton sakramenttia halutaan enää erittäin vähän – siellähän siviilivihkiminen on pakollista. Kirkon läsnäolo heikkenee jatkuvasti ihmisen juhlissa mm. kastettujen määrä vähenee ja kastetut ovat iältään vanhempia. Suomessa olemme vielä hyvin erilaisessa tilanteessa yhä hyvinkin korkeine kirkkoonkuulumis- ja kirkollisiin toimituksiin osallistumisprosentteinemme verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan.
Kuten on jo useasti todettu, kirkon pappi ei toimita siviilivihkimisiä vaan uskonnollisen seremonian. Oikeastaan asiaa pitäisi pohtia siitä näkökulmasta, onko uskontoon liittyvällä avioliiton solmimisen seremonialla myös juridisia vaikutuksia vai ei.
Nykykäytännöllä uskonnollisessa yhdyskunnassa toimitettu vihkiseremonia korvaa siviilivihkimisen. Tämä koskee luonnollisestikin vain niitä pariskuntia, joiden kohdalla toimitetaan jokin avioliittolain ehdot täyttävä uskonnollinen seremonia ja ko. uskontokunnan edustajalla on laillinen vihkioikeus.
Uskontokunnassa toimitettua seremoniaa määrittelee uskontokunnan uskonkäsitys ja tältä pohjalta seremonialle määritellyt ehdot. Jotta seremonialla on myös juridinen vaikutus, tulee sen täyttää myös avioliittolain mukaiset ehdot.
Avioliittolaki määrittelee avioliiton solmimisen vähimmäisehdot. Avioliittolaki ei ota kantaa kenenkään ihmisen avioliittokäsitykseen.
Ilmoita asiaton kommentti