KUN… (Katainen, Urpilainen ja Niinistö puhuvat median välityksellä Suomen kansalle)

b2ap3_thumbnail_Suomen-leijona_20130815-192012_1.jpg

 

AJATTELEN, VAIKKA OLENKIN PRESIDENTTI

Niinistö totesi torstaina valtiovarainministereiden lounastilaisuudesta poistuessaan, että hän aikoo jatkossakin kertoa mielipiteensä ajankohtaisista asioista.

– Minä en mitään sille voi, että huolimatta valinnasta presidentiksi, minulla edelleenkin on ajatuksia päässäni. Ja jos minulta jotain asioita kysytään, minä ne avoimesti kerron, Niinistö vastasi arvosteluun. (Iltalehti 15.08.13)

Ruttopuiston rovasti: Anna palaa vaan, Sale! Ainakin minä ehdin tottua Urkin aikana maan tavoille: Presidentin on sanottava saatanan tunareille, että he ovat saatanan tunareita. Eiväthän ne saatanan tunarit sitä olisi itse millään hoksanneet. Sisäpaisti: Voisit sinäkin ihan hyvin ruveta lähettelemään yhteiskunnan silmäätekeville kirjeitä myllystäsi.

* * * * * * * * * *

HALULLISET  SIELUT SEEPRARAIDOISSAAN

– Minusta meidän pitäisi nyt päästä tilanteeseen, jossa mukavuudenhalu kohtaa työhalukkuuden. Se on ainoa keino elää tasapainossa, Niinistö pohdiskeli.

Urpilainen hehkutti ja kommentoi humoristisesti lounasta myös Facebook-päivityksessään.

– Mahtava lounas entisten valtiovarainministereiden kanssa. Innostunutta ja terävää keskustelua. Ei seepra raidoistaan pääse. Kerran valtiovarainministeri, aina valtiovarainministeri, hän päivitti hymiön kera. (Ilta-Sanomat)

Ruttopuiston rovasti: Vanhaan hyvään aikaan vangeilla oli raidalliset työhaalarit. Ei niitä kyllä miksikään seeproiksi silloin kutsuttu. Valtionvarainministerien ylle sopivat kyllä liituraidat, jotka voisivat muistuttaa vaikkapa siitä, miten tänäkin päivänä turkasen moni suomalainen elää velkavankeudessa.

* * * * * * * * * *

NOU HÄTÄ?

Suomi ei ole mitenkään ainutkertaisessa ahdingossa, Katainen kuitenkin sanoi.

Hänen havaintojensa mukaan Suomi on ajautunut jokseenkin 20 vuoden välein – 30-luvulla, 50-luvulla, 70-luvulla ja 90-luvulla – koviin taloudellisiin paineisiin, ja niin näyttää käyvän nytkin. (Helsingin Sanomat).

Ruttopuiston rovasti: Suomalaista sisua tarvitaan taas tästäkin lamasta selviytymiseen. Vai onko meillä nyt lama, herra pääministeri? Minä luulen, että se suurin lama ei ole rahakukkaroissamme vaan korviemme välissä. Älkää, arvon päättäjät, aina vedotko siihen, että ei ole rahaa. Kertokaa mieluummin epätoivoisille ihmisille, miten he jaksavat päivästä päivään eteenpäin.

Kirkolla on toki oma vastauksensa siihen, miten ahdingoista selvitään, mutta kuka tänä aikana tahtoo kuulla siitä mitään? Mahtaako lukija tietää, mikä on Jumalan puhelinnumero…?

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Noh, nämä päättäjät puhuvat kansalle. Sitä riittää ja riittää, vaan kyllähän maailmaan ääntä mahtuu.

    Olen pahoillani rovastin kissan kuolemasta. Ison Itkun Päivä on lemmikin kuolema, tiedän.

    Kiitos Eija Moilaselle suloisesta kuvasta. Surullista, että menetit koiraystäväsi.

    Toivottavasti en loukkaa ketään, kun sanon, että nämä lemmikit niin usein ovat parempia ystäviä kuin…. äh, antaa olla.

  2. Edelleenkin, Hebraicani on toisessa osoitteessa (samoin kaikki kommentaarit), joten vähän arvailuksi menee tuon Ps.50 eksegeesi, mutta näin läpilukemalla näyttäisi siltä, että psalmi on kokonaisuudessaan uhripalveluksia vastaan. Eli ei mekaanisia uskonnollisia suorittamisia ikään kuin Jumala niitä tarvitsisi. Jumalan ei tule nälkä, eikä hän tarvitse ihmisen hänelle polttamia lihanpaloja ravinnokseen. Kunnioitus ja rakkaus Jumalaan tulee siitä, kun ihminen huomaa Hänen toimintansa maailmassa. Ukko-Puavo taisi puhua aivu-uskosta; ihminen ei pärjää uskovaisuutta suorittamalla.

    Psalmin profeetallisesta luonteesta en mene sanomaan mitään ilman perusteellisempaa tutustumista. Jostain olen muuten kuullut, että myös Marja-Sisko A. olisi opiskellut VT:n eksegetiikkaa pääaineenaan. Osaisiko hän jakaa meille viisauttaan tästä asiasta?

Kirjoittaja

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121