Saarnaaja Niilo Ylivainion näky Alajärvellä vuonna 1956
Nämä tapahtumat selvisivät minulle tavallaan jo vuonna 1956 Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin sairas jo, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, ”pääni näky”, ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä!
Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion. Seisoin sen reunassa. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta vainio oli vihreä.
Kuva katosi niin kuin filmi katoaa.
Sitten ilmestyi sama vainio taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolaa. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ruveta leikkaamaan.
Mutta tämäkin kuva katosi.
Sitten tuli kolmas kerta. Pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi. Sellaiseksi kuin pellon pitää leikkuuaikana olla.
Taas kuva katosi ja tuli sitten neljännen kerran. Tuuli nousi, idästä, toi synkkiä pilviä, isoja lonkoja, ne laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.
Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla.
Siihen päättyi näky.
Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jona Jumalan viljaa kootaan kiireesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin aikaisemmin, kuin alkuseurakunnan aikana.
Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ajattelin, että herätys alkaa myöhään, niin että pelto on ja vilja on jo kasvanut ja ollut, leikkuuta on mietitty. Ja kun herätys alkaa, se alkaa nopeasti, ihmein, merkein ja tunnusteoin. Sen vuoksi se etenee niin, että kuuroille ei tarvitse huutaa. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja, ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vankkureilla, ei tarvitse kuin vain julistaa evankeliumia Jeesuksesta. (Ote Mauno Saaren kirjasta Saarnaaja, WSOY 1983)
Sittemmin näyssä mainitut ”vanhanaikaiset vankkurit” on myöhemmin tulkittu kuvaavan Suomen luterilaista kirkkoa erotuksena Ylivainion omasta Helluntailiikkeestä.
Myös vapaakirkollinen runoilija ja vaikuttaja Hilja Aaltonen odotti ennen kuolemaansa lyhyttä herätystä, joka saisi alkunsa luterilaisesta kirkosta.
Minä odotan nyt sellaista vanhanaikaista herätystä. Minulle on näytetty kaksi miestä – en ole nähnyt kasvoja, vaan niskat – jotka Jumala ottaa huutavan ääneksi Suomessa. Se on ihana aika, ei pitkä mutta väkevä ja raitis. Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästä. Ei hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan sanan mukaisena. Sairas paranee kesken evankeliumin saarnan pyhässä vakavuudessa ja me näemme ihmeitä. (Hilja Aaltonen)
Ylivainion näyssä kuvataan tilannetta siten, että idästä on nousemassa synkkä myrsky. Idässä on Suomesta katsoen Venäjä. Asia on tullut ajankohtaiseksi Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vuoksi. Sota ei ole sujunut Venäjän kannalta kovinkaan hyvin ja historia on osoittanut, että maassa on usein valta vaihtunut huonosti sujuneen sodan seurauksena. Viimeksi, kun näin kävi oli vuonna 1917, eivätkä asiat silloin menneet suinkaan parempaan päin. Venäjä on ydinase suurvalta ja siksi on merkittävää kuka sitä johtaa.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Entäs sitten, kun nämä profetiat eivät toteudukaan? Oliko kyseessä väärä profeetta vai yli-innokas tulkitsija? Miten asia selitellään?
Kaikki profetiat on vajavaista ja siksi ne pitääkin tarkoin tutkia. Tähän velvoittaa Raamattu.
Profetian tulee olla rohkaiseva. Jos jokin profetia sen sijaan aiheuttaa vain pelkoa ja hämmennystä, niin en korvaani sille lotkauta. Melko varmasti kyseessä on silloin vain jonkin omia pelkoja, jotka tulee esiin siinä.
Pekka,
Profetia annetaan yleensä varoitukseksi nk.”rauha, rauha”-profetioista, vt. Jer. 6:
13 Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.
14 He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.
Harri sekä Antero, koskien mitä Raamattu sanoo profetian alkuperän perusteluista.
5.Moos.18:
22 kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.”
Näitä profeettoja on ollut koko Vanhan Liiton ajan aina meidän päiviimme asti.
Jo pelkästään Patrick Tiais-kohun aikana profetoitiin suuria tapahtuvaksi ja ne oli sata prosenttisesti vääriä. Tapahtui aivan päinvastaista eli herätys alhaalta ja sen jälkimaininkeina tänään profetoinnin kohde on perustanut toiminnan omien lankeemuksiensa ja valheittensa päälle.
Jotkut profetiat, näyt odottavat omaa toteutumisaikaansa, vt. Hab. 2:
3 Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.
Jumala on antanut tiedon oikeasta, joka tieto on johdonmukaista, Kirjoituksista ja jotka Kirjoitukset sulautuvat, avautuvat Jeesuksen seuraajille. Näitä seuraajia on ollut evlut kirkossakin.
Ylivainion profetia on vahvistunut muilla Jumalan ilmoituksilla, esimerkiksi Hilja Aaltoselle sekä nk. Oulun profeetalle. Näiden ilmoitusten ydin on ollut terve, Kirjoitusten mukainen. Silti aina löydetään ”astian makua”, eli omaa innostusta, sielullisuutta. Kuitenkin ilmoitusten ydin liittyy Raamattuun ja Jumalan Hengen toimintaan muissa uskovissa.
Eli se mikä ei ole ylhäältä ei toteudu ja kysymyksessä on ihmisen omien sielullisten kuvitelmien tulos joka on johdattamassa pois Totuudesta.
Putinin heikentyvä asema ja sellaiset nimet kuin Dimitri Medvedev ja Jevgeni Prigozhin ovat antaneet näille profetioille juuri nyt aivan uuden ulottuvuuden.
Näissä ”hengen ilmoituksissa” on kertojasta riippumatta se ongelma, että niiden ”aitoutta” eli varsinaista lähdettä on vaikea ellei mahdotonta varmistaa. Voi myös kysyä, millä tavoin ”ydin” ja ”astian maku” eli oikea ja väärä lopultakin voidaan erottaa toisistaan. Ja tätä ei siis voida mielestäni ratkaista vain vetoamalla ”hengelliseen kypsyyteen”, ”arviointiin” jne. Anonyymit kertomukset tyyliin ”eräs vilpitön uskova on kertonut saaneensa näyn….” eivät valitettavasti riitä.
Aivan ensiksi olisi tarpeen saada kunnollinen ja lähdekritiikillä (=kenen saama näky, milloin, missä ja missä hengellisessä viitekehyksessä) varmennettu luettelo tätä tulevaa herätystä koskevista profetioista. 1958 oli muuten Suomen idänsuhteissa ns. yöpakkasten aika joitakin vuosia kestäneen kansainvälisen ja Suomeenkin heijastuneen ”suojasään” jälkeen. Idän uhka oli taas ilmassa. Suomeen ei muuten ole hyökätty lännestä varhaiskeskiajan jälkeen ellei lasketa mukaan muutamia ylimysten välienselvittelyjä, muutamaa 1800-luvun pienimuotoista maihinnousuoperaatiota ja Suursaaren taistelua 1944 lukuun ottamatta. Joten idästä tuleva uhka on suomalaisten alitajuntaan vankasti juurtunut. Kyllä kai Niilo Yli-Vainio jo sotaveteraanin ominaisuudessa oli herkkä vaistoamaan idän uhan?
On aika lailla selvää, että me, jotka olemme panneet toivomme Kristukseen, kuka milläkin tavalla uskoon tulleina, toivomme ja rukoilemme herätyksen aikoja. Ihan maailmanpolitiikan kysymyksistä riippumatta.
Profetian arvostelu voi olla myös sen sanoman kertaus yhdessä seurakunnan kanssa.
Käydään yhdessä läpi se kohta kohdalta keskustellen. Onko siinä Raamatun paikkoja ja miten kukin on sen kokenut. Onko jotain koettu omakohtaisesti. Miten kukin kohta on käsitetty ym. Näin toimien syntyy kokonaiskuva, eikä profetian erilaiset selitykset ota valtaa.
Helposti selityksistä muodostuu varsinainen sanoma ja alkuperäiset sanat ja niiden merkitykset jää sivuun.
Eräässä seurakunnassa joku näki unen käärmeestä ja se käsitettiin niin, että eräs henkilö seurakunnassa olisi tämä käärme. Se oikeutti hengellisen väkivallan ko. henkilöä kohtaan ja savustamisen pois koko seurakunnasta.
Kyllä näissä arvosteluissa saa olla myös järki mukana, ettei lähdetä omien tunteiden mukana profetioita selittämään.
Juuri näin. Minä puolestani kyselen, miksi ihmeessä tuollaisia käärmeunia ja -näkyjä pitää seurakuntiin tuoda ja siellä pohtia?
Tietynlaista karismaattisuutta olen oppinut vierastamaan. Siinä ei puhuta omista synneistä ja jatkuvasta parannuksesta, vaan vain uudesta elämästä Jumalan voimassa. Siinä käy niin, että kun oma paha sydän ei ole enää kontrollissa, niin se voi syöttää mitä tahansa pajunköyttä. Kaikki tekemiset ovat silloin kaiken arvostelun ulkopuolella. Onhan ne suoraan Jumalalta saatua. Joka arvostelee sitä syytetään Jumalan arvostelijaksi. Kukapa sellaiseen rohkenee ryhtyä. Silloin nämä karismaatikot voivat syyllistyä millaiseen hengelliseen väkivaltaan tahansa. Joten oikea oppi on hyvin tärkeä tässäkin asiassa.