Hae sivustolta

Kun Gazan tapahtumat nostivat taas kristikansan tunteet pintaan

Pitkänen Olli

En ollut varmasti ainoa, joka seurasi päivittäin toukokuussa Gazan mielenosoituksia. Ja taas kerran kristikansa jakaantui rajusti mielipiteissään. Osa joukosta perusteli Israelin oikeutta käyttää väkivaltaa ja tappaa, varsinkin kun selvisi, että monet tapetuista olivat Hamasin väkeä. Samaan aikaan osa kristityistä taas tuomitsi tappamisen ja haki mielipiteissään kaikkia mahdollisia keinoja väkivallattomuuteen ja neuvotteluihin. Samaa keskustelua näytettiin käyvän Israelissakin. Useat tahot, kuten monet entiset sotilaat, tuomitsivat armeijansa toimenpiteet samalla kun enemmistö näytti pitävän tappamista välttämättömänä.

Kun puhutaan Israelista ja profetioista, on meillä suomessa paljon asiantuntijoita. Monet heistä ovat ehdottoman varmoja mielipiteissään ja ihmettelevät miten joku toinen voi ajatella eri tavalla. Samaan aikaan monet ovat hämillään ja kysyivät vilpittömästi; mikä tässä kaikessa on takana ja miten meidän pitäisi kristittyinä suhtautua asiaan? Moni kuitenkin peittää epäilynsä sillä se tulkitaan usein Israel vastaisuudeksi.

Joka tapauksessa yli 60 ihmisen tappaminen ja 3000 haavoittuminen herätti syviä tunteita. Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, väkivallan kierre ei päättynyt tähän. Vihan kierrettä on vaikea katkaista.

Tässä blogissani en ota kantaa puoleen enkä toiseen, joten ei kannata suorilla tuomita mielipiteitäni, sillä en tule esittämään niitä, vaikka kyllä niitäkin minulla on – tuomitsen ne kaikki kuitenkin tällä kertaa. Aion vain kysyä sinun lukijani mielipidettä tapahtumista. Eli, laitan kysymyksiä esille ja voit vastata niihin itsellesi, ystäville tai vaikka puolisollesi. Vastuu vastauksista jää nyt kokonaan sinulle.

Tässäpä nämä kymmenen kysymystä sitten ovat:

  1. Ovatko palestiinalaiset yhtä arvokkaita kuin juutalaiset? Rakastaako Jeesus mielestäsi yhtä paljon palestiinalaisia kuin juutalaisia?
  2. Onko olemassa oikeutettua tappamista? Antaako Jumala esim. oikeuden tappaa lapsia jossakin erityistilanteessa?
  3. Onko tehtävämme kristittyinä osoittaa kaikille kärsiville armoa ja laupeutta, ja etsiä kaikkia mahdollisia tapoja auttaa niin israelilaisia kuin palestiinalaisia heidän hädässään?
  4. Onko tuomitseminen, ylenkatsonta, sarkasmi tai apatia inhimillinen ja/tai jumalallinen tapa vastata palestiinalaisten hätähuutoon?
  5. Siinä missä seisomme Israelin rinnalla, pitäisikö meidän seisoa myös palestiinalaisten rinnalla, ja tukea heitä, kun heidän ihmisoikeuksiaan loukataan?
  6. Onko palestiinalaisilla oikeus asua kodeissaan ja viljellä maitaan, missä he ovat asuneet ehkä jo satoja vuosia. Saako heidät ajaa pois kodeistaan?
  7. Onko tehtävämme tuomita tasapuolisesti kaikki ihmisoikeuksia rikkovat ja niin israelilaisia kuin palestiinalaisia demonisoivat tahot?
  8. Pitäisikö meidän kuunnella molempien osapuolien, niin israelilaisten kuin palestiinalaisten näkemyksiä historiasta, konfliktista ja poliittisesta tilanteesta vai riittääkö meille vain Israelin näkemys?
  9. Tukeeko teologiasi ja asenteesi rauhaa vai kasvattaako ne vihaa ja tukee väkivaltaa?
  10. Onko tehtävämme kristittyinä ensisijaisesti edistää profetioiden täyttymistä vai rakastaa lähimmäistämme?

Olen vastannut kysymyksiini omalta puoleltani ja se on auttanut hahmottamaan omaa lähestymistapaani Israel/Palestiina konfliktiin. Toivon mukaan nämä kysymykset voivat auttaa joitakin muitakin pohdinnassa. Sen uskallan sanoa, että helppoja vastauksia ei ole olemassa ja siksi turvauduin kysymyksiin tällä kertaa.

Edellinen artikkeli
”Armeijassa sain viimein olla yksi muista”
Seuraava artikkeli
Pakko rakastaa.

    • Nettietikettiin kuuluu, ettei valehdella saa. Erityisen tarkkana pitäisi olla toisiin maihin kohdistuvissa loukkauksissa. Nähdäkseni K24 voi jopa joutua vastuuseen siitä, että se tällaisia kommentteja levittää.

    • Näissä vieraita valtioita koskevissa kommenteissa kannatta varmistaa, ettei tule levittäneeksi väärää tietoa.

    • Seija,

      Tarkentaisitko, mikä edellisessä uutisessa on väärää tietoa! Nettikeskusteluissa on myös tärkeää, ettei syytä aiheettomasti ketään väärän tiedon levittämisestä.

  4. Syyllisiä on varmasti molemmissa osapuolissa. Lisäksi Iran vaikuttaa Hamasin takana sitä tukien. Raamatullista profetiaa tulkiten on kuitenkin mielenkiintoista, että lopun aikoja kuvaava Jes. 11:14 kuvaa Juudan hyökkäämässä läntee n filistealaisten, eli tämän päivän palestiinalaisten, niskaan ja siitä alkavat varsinaiset lopulliset välien selvittelyt Lähi-Idässä. Lisäksi siinä kuvataan Juudan hyökkäävän samanaikaisesti myös Itäänpäin, eli nykyiselle Länsi-Rannalle ja Jordaniaan asti (Edom, Moab ja Ammon). Lieneekö tämä lähellä juuri nyt?

    14 Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä (sen kanssa) he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. (Jes. 11:14)

    • Tuota luettiin jo vuonna -67 kuuden päivän sodan profetiana. Israelin ilmavoimat näet lensivät ensin länteen hyökätäkseen yllättävästä suunnasta Egyptiin lentokentille.

  6. Olli Pitkänen tekee teräviä Kysymyksiä. Vasttan omasta näkökulmastani näin: 1. Kylläja kyllä. 2. Ääritilanteessa, esim. puolustussodassa, on oikeutettua pysäyttää hyökkääjä myös ampumalla kohti. Ikärajaa ei ole, lapsisotilaskin on sotilas. 3.Kyllä. 4. Jos hätähuuto ilmenee terroritekoina israelilaisia kohtaan, niin tuomitsen. 5. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. 6.On tehty vakava virhe antamalla Palestiinan arabeille toiveita paluumahdollisuudesta, sillä paluu ei ole mahdollinen muutoin kuin tuhoamalla Israelin valtio. Oikea ratkaisu olisi ollut Palestiinan arabien uudelleenasuttaminen arabinaapurien joukkoon samaan tapaan kuin tehtiin Karjalan evakoille ja Saksan Puolalle luovuttamien alueiden väestölle 2. maailmansodan päätyttyä. 7. Kansainvälisen yhteisön ja sitä myöten myös kristittyjen onpyrittävä luomaan edellytyksiä rauhalle. Se ei tapahdu syyttelemällä eikä tuomitsemalla. 8. Rauhanprosessi edellyttää kaikkien osapuolten kuuntelemista. 9. En oikein ymmärrä kysymystä, mitä tekemistä tässä on teologialla? Kristityn velvollisuus on mahdollisuuksiensa mukaan edistää rauhaa ja sovintoa. 10. Tehtävämme on saattaa kaikki kansat, mukaanluettuina niin israelinlaiset kuin palestiinalaisetkin, Kristuksen opetuslapsiksi. Se olisi varmin tae koston kierteen katkaisemiseksi.

    • Yrjö Sahama :”Kansainvälisen yhteisön ja sitä myöten myös kristittyjen onpyrittävä luomaan edellytyksiä rauhalle. Se ei tapahdu syyttelemällä eikä tuomitsemalla.”

      Kuinka se tapahtuu, kun suurvaltojen vallankäyttö on suurvaltojen vallankäyttäjien käsissä? Tuo poliittinen jargon on jo koettu siinä vaiheessa, kun suurvaltojen ”tieteelliset asiantuntijat todistivat” 70-luvun alussa, että 1980 maailmassa ei enää ole puhdasta vettä ja saivat propagandallaan lopulta aikaan ydinasearsenaalin, jolla Tellus olisi voitu tuhtota viiteen kertaan.

      Kuka jaksaa enää kuunnella Trumpia tai Putinia, kun fakta on se, että he taistelevat ainoastaan Telluksen maa-alueiden ja luonnonvarojen herruudesta?

    • Olen huomannut itsekkin sen, että Lähi-idän kriiseissä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

  9. Meidän tulee viedä evankeliumia ja purkaa kaikki esteet sen tieltä. Toisen puolelle asettuminen, merkitsee muurin rakentamista ja selän kääntämistä. Se ei evankeliumia vie eteenpäin. Silloin kun Jumalan rakkaus saa evankeliumin kautta koskettaa näitä toisiaan vihaavia ihmisiä, niin viha muuttuu rakkaudeksi. Meillä on siinä todellisen rauhan avaimet. Sellaisia ei ole kenelläkään muulla. Olkoonpa kuinka korkeassa asemassa tahansa.

    • Pekka: ”Toisen puolelle asettuminen, merkitsee muurin rakentamista ja selän kääntämistä.”
      Olen vähän hämmennyksissä, mitä tarkoitat. Mutta toivon, että ymmärrän sanasi oikein: Et halua rakentaa muuria vaan asettua toisen puolelle. Jumalan rakkaus koskettaa sinua niin, että hyväksyt toisiaan rakastavat samansukupuoliset lähimmäisesi?

Pitkänen Olli
Pitkänen Olli
Olen maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Etelä- ja Kaakkois-Aasian Aluejohtajana. Kohdemaitani ovat Thaimaa, Myanmar, Kambodza, Laos ja Nepal. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista sitten kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat tiukasti omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä