Kun elämä on liian varhain ohi...

Kaksi järkyttävää kolaria, joissa kummassakin kuoli kaksi nuorta:

Helmikuussa itsemurhakandidaatti ajoi tahallaan päin mopoautoa.

Varhain tänä aamuna (8.6.17)  päihtyneinä (?) Finnoontiellä kaahanneet nuoret kuvasivat oman elämänsä traagisen lopun livenä nettiin.

 

Herra, armahda!

 

En tahdo kauhistella, en ollla sensaatiohakuinen tai mässäillä traumatisoivilla tapahtumilla. En odota ylemmältä taholta tulevia valistuksen sanoja nuorille tienkäyttäjille. Haluan vain käyttää tätä blogimahdollisuutta kehottaakseni näiden rivien lukijoita rukoilemaan näitten nuorten omaisten, läheisten ja ystävien puolesta. Etenkin tämä Espoon tapaus on niin tuore, että rukous on enemmän kuin paikallaan. Liity siis sinäkin yhteiseen rukousrintamaan!

Varmasti on rusentavan raskas kokemus, kun vanhemmat joutuvat siunaamaan omia lapsiaan. Tuntuu, että marssijärjestys on aivan väärä: Vanhempien kuuluisi lähteä täältä ennen omia  jälkeläisiään. Nuorissahan pitäisi olla tämän maan tulevaisuus ja toivo. 17-vuotiailla nuorilla olisi voinut olla vielä 60-70 vuotta edessään. Mutta näin vain kävi...

Toisaalta: Eihän missään ole sanottu, että elämä olisi oikeudenmukaista. Sen sijaan elämä on suostumista monenlaiseen kipuun ja vaivaan, epäonnistumiseen ja myös kuolemaan.

Voidaksesi rukoilla et tarvitse tämän enempää taustatietoja. Sinun ei siis välttämättä tarvitse tutustua  allaolevien linkkien sisältöihin voidaksesi harjoittaa kristittyjen yhteistä käsityötä laittamalla kätesi ristiin, hiljentymällä ja kenties vain huokaisemalla Jumalan puoleen.

Sanallisten rukousten muodostamisessa voisi olla apua ajatuksista, joita kirkkokäsikirjan eri siunausrukouksista tähän kokosin:

Jumala, me emme käsitä, miksi näitten nuorten elämä jäi näin lyhyeksi.

Elämän katoavaisuus on pysäyttänyt meidät.

Surun keskellä tahdomme luottaa sinuun ja rukoilla: Ole läsnä läheisten kaipauksessa.

Sinä tunnet nekin kysymykset, jotka ovat jääneet vastausta vaille.

Ainoastaan sinä tunnet näitten nuorten elämän ja kuoleman.

Sinä tunnet meidän sisimpämme ja ajatuksemme.

Uskomme nämä nuoret sinun haltuusi.

Ole lähellä vanhempia, perheitä, isovanhempia ja kaikkia omaisia sekä ystäviä heidän surussaan.

Ota vastaan kaikki se tuska ja ahdistus, katkeruus ja kärsimys, joka näihin yhtäkkisiin menetyksiin liittyy.

Kanna rakkaansa menettäneitä heidän surussaan ja anne heille rauhasi, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Aamen.

* * * * * * * *

Aamulehti mopoautoturmasta:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/mene-varovasti-aiti-viestitti-samalla-hetkella-kun-tytar-kuoli-mopoautoturmassa-sastamalassa-24333952/

Länsiväylä Espoon tragediasta:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/528576-nuorten-traaginen-kuolonkolari-jarkyttaa-poliisi-epailee-etta-uhri-kuvasi

Heli Kajo: Jos mä kuolen nuorena (laulu, joka oli mopoautoturmassa menehtyneelle tytölle rakas)

https://youtu.be/D-tV3Q0g5iM

 

20 kommenttia

  • PS: Näihin erilaisiin tieliikennekuolemiin liittyen: Leevi and the Leavingsin kappale Pimeä tie, mukavaa matkaa on mielestäni yksi Suomi-popin julmimmista tarinoista: Taloudelliseen epätoivoon joutunut perhe päättää ratkaista kaikki ongelmansa kertaheitolla ja peruuttamattomalla tavalla:

    https://youtu.be/3JTFVz2dGQ4

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hiljaiseksi vetää ja muistot eräästä nuoresta on aina mielessä, kun näitä kuulee…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Mitä Jeesus vastasi kun Hänelle kerrottiin kuina torni oli kaatunut ihmisten päälle?

    1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. 2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? 3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. 4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? 5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”(Luuk.13)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari, sinä sitten päädyit siihen lopputulemaan, että juuri nämä Uuden testamentin sanat sopivat parhaiten

      – sureville ja ahdistuneille ihmisille,

      – niille, joiden hätä ja epätoivo on mittaamattoman suuri,

      – jotka tarvitsisivat lohdutusta ja rohkaisua enemmän kuin koskaan:

      Sinun viestisi heille on: Ellette tee parannusta, niin te kaikki hukutte!?!

      Uskallan olla eri mieltä kanssasi.

      Asenteessasi on jotakin todella julmaa ja säälimätöntä, kylmää ja armotonta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Jeesus ei tässä puhunut sureville omaisille vaan niille, jotka hakivat vääriä selityksiä nautiskellessaan toisten kärsimyksillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Hannu Kiuru Sanat ovat evankelimista ja sinulle, loukkaako Jeesuksen Sanat sinua?

    Mitä sinä lupaat sureville, että kaikki pääsee taivaaseen?

    Varjeleeko Jumala lapsiaan? Mistä tunnistaa Jumalan lapset, teoistako?

    Kuinka minun olisi käynyt jos nuorena autolla kaahatessani olisin menehtynyt (olin luterilainen konfirmoitu, mutta en kuullut Jeesusta ja tekoni sen todistivat)?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kovan koulun läpi olet sinä Arikin joutunut kulkemaan. Muistuu mieleen harras kanttori, joka joskus sanoi, että ”Jumala on silittänyt hänen päätään niin kovasti, että pääluu paistaa”.

      Jumala on kuitenkin rakkaus [agape] ja ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” (1. Kor. 13)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Miten sinun olisi käynyt sen tietää vain Jumala. Mutta eihän Jumalan varjelus kaikkien kohdalla ilmene ruumiilliselta kuolemalta välttymisenä. Kuolema on tämän elämän luonnollinen päätös, kuolinhetken ja kuolintavan Jumala päättää. Kristukseen turvautuvat saavat osakseen viimeisellä tuomiolla laupeuden, itseensä turvautuvat saavat oikeudenmukaisen tuomion.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ari, eiköhän me olla kaikki kuoleman edessä samalla viivalla, Jumalan yksin on Tuomio, ehkä olisi parempi, ettet kovin helposti vaadi muiden syntejä paraneltaviksi, ikään kuin olisit itse tehnyt riittävän parannuksen niin, että voit ruveta lain tuomariksi ja lain noudattamisen mestariksi. Puheista meidät laitetaan myös tilille.

    Kun kuulemme tällaisia uutisia nuorten ihmisten menehtymisistä, niin eikö meillä tulisi olla sydän vereslihalla ja tuskasta turta? Ja eikö meiltä pääse itku, kun näemme, että ihmiset, itsemme kaltaiset joutuvat kärsimään synnin seurauksista, joka maailmassa vaikuttaa kaikkea pahaa ja onnettomuutta? Maailma on kova ja armoton paikka, olemmeko me myös Kristittyinä kovia ja armottomia?

    Kun Jeesus kulki opetuslapsineen alas Öljymäen rinnettä ja ennusti jälkeensä tulevan Jerusalemin luhistumisen ja rappion, niin ei Jeesus iloinnut, vaan: ”Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä” (Luuk.19:41)

    Sanoohan Jeesus myös meille kaikille: ”Jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” Matt.12:36-37

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Ari Pasanen ja Ruttopuiston Rovasti. Ymmärrän teidän molempien kommentteja. Olen joskus neljännesvuosisata sitten kuullut erään opiskelijan henkilökohtaisen todistuspuheenvuoron. Ytimenä oli, kuinka traaginen onnettomuus, johon liittyi myös läheisten kuolema ja oma vammautuminen, oli johtanut hänen elämänsä uudelleenarviointiin ja elävän omakohtaisen uskon löytymiseen (erään kirkkomme herätysliikkeen piirissä). Ari on mielestäni kyllä oikeilla jäljillä siinä, että meidän tulisi selkeämmin pitää esillä parannuksenteon tarpeellisuutta. Ruttopuiston Rovasti on mielestäni oikeassa siinä, että parannussaarnan paikka EI ole silloin, kun omaiset ovat surun ja murheen murtamia. Muutoin komppaan Ismo Malista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen lausut seuraavasti:”Ari, eiköhän me olla kaikki kuoleman edessä samalla viivalla, Jumalan yksin on Tuomio, ehkä olisi parempi, ettet kovin helposti vaadi muiden syntejä paraneltaviksi, ikään kuin olisit itse tehnyt riittävän parannuksen niin, että voit ruveta lain tuomariksi ja lain noudattamisen mestariksi.”

    Siis kun Jeesus parantaa sokean niin eikö siitä ilosta tule kertoa toisille, siis minä olin ”sokea” ja kaahasin nuoruuden innolla ja uholla autolla ymmärtämättä kuinka vaaransin toistenkin elämää, nytkö kun olen löytänyt parantajan niin siitäkö en saisi kertoa toisille?

    En tuomitse ketään enkä mistään synnistä, siis todellinen parannus on kääntymistä elävän Jumalan puoleen.

    Minä ohjaan parantajan luo Hänen käskynsä mukaisesti:

    Luuk. 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

    Jeesus muuten Sanoo:

    1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. 3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? 4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? 5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)

    Siis kun Jeesus on parantanut paatuneen sydämen niin voi ohjata toisia Hänen luo parannettaviksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Ari, olen tavannut ja tuntenut monta näitä parannuksen tehneitä. Se tapahtui silloin ja silloin ja kello oli… ja sitten eletään sen oman parannuksenteon hurmassa koko loppuelämä muista ihmisistä välittämättä. Hehän joutuvat kadotukseen, kun eivät ole tehneet parannusta.

    Mielestäni parannus on tehtävä joka aamu. Yhtenäkään iltana ei saa painaa päätään tyynyyn jos on jotain sovittavaa jonkun kanssa. Ja mitä sinä näiden kolariperheiden nuorten ja vanhempien parannuksista tiedät. Et niin mitään. Jumala yksin tietää.

    Tunnen suurta surua elämänsä kesken lopettamaan joutuneiden nuorten puolesta ja myös sen henkilön puolesta, joka halusi päättää päivänsä vahingoittamalla muita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kiitos, May, väkevästä todistuksestasi. Todellakin, kristityn elämä on jokapäiväistä parannuksen tekemistä. Joka päivä halolla päähän meissä loisivaa Vanhaa Aatamia.

      Lainatkaamme tässä yhteydessä Laestadiusta, joka lainaa Lutherusta: ”Mitä kaste merkitsee? Että vanha aatami pitää jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettaman ja kuoletettaman. Tämä Lutheruksen selitys on myös kristityille juuri tarpeellinen muistaa, sillä vanha aatami tahtoo myös kristityillä tulla ulos valvomattomuuden kautta. Jos vanha aatami ei tule upotetuksi ja kuoletetuksi Jordanin virrassa jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta, tulee hän pian herraksi. Moni on vanhan aatamin tähden kadottanut uskonsa ja mennyt helvettiin.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    May Roth-Edelmann, huomaa etten puhunut omiani vaan evankeliumista Jeesuksen Sanoja kun Hänenen luo tultiin ihmettelemään tapahtunutta kauheutta.

    Mitä on todellisen parannuksen seuraus, uudestisyntyminen Jumalan hengestä Jumalan lapseksi. Kyllä sen huomaa kuka ei tätä ole tehnyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari, hei, blogisti valitsee keskustelunaiheen. Kommentoijien tulee tätä valintaa kunnioittaa pysymällä annetussa aiheessa eikä ole sopivaa mennä sitä oman korvasyyhynsä perusteella itselleen mieluisammaksi muuttamaan. Näillä säännöillä sinunkin tulee pelata, eiköstä vain?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ari ilmeisesti käsittää evankeliumikirjoissa olevan lain myös ilosanomaksi, jota tulee kaikille julistaa.Eli syyllistyy kirkon kanssa samaan yleiseen virheeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121