Kuluttajasta varjelijaksi?
Loistavat talouden kasvuprosentit on juuri julkaistu. Samppanjabarometrikin lupaa hienosti kuplivaa kasvua, joka tuo mukanaan etelän lomia, isompia autoja ja väljempiä asuntoja – joka huoneen seinällä jättikokoinen taulutelevisio.
Samassa tapahtuu jotain järkyttävää. Loistava tulevaisuudenkuva alkaa valua taulun alareunaan ja pursuta sen alta silppuna ulos, kuin katutaiteilija Banksyn työ Sothebyn huutokaupassa viime viikolla. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n madonluvut maanantaina käänsivät tulevaisuusvisiot – tai oikeammin tervehdyttivät, sillä olihan käänteen välttämättömyys jo pitkään jokaisen tiedossa.
_ _ _
Lehdet ja ajankohtaisohjelmat ovat olleet viime päivinä täynnä kommentteja IPCC:n raportin seurauksista. Kuinka liikenteen hiilidioksidipäästöt saadaan nollattua parissa vuosikymmenessä? Minne tuhannet sähkön latauspisteet – lyheneekö latausaika puolesta tunnista? Tuleeko letkusta puhdasta tuulisähköä vai sittenkin viherpestyä hiilisähköä?
Mistä akkujen vaatima koboltti – kaivavatko lapset koboltin Kongon demokraattisesta tasavallasta, joka ei varsinaisesti ole demokratia? Nostetaanko Suomen metsien hakkuutavoitetta 20 milj. kuutiota, jotta saadaan tankkeihin biodieseliä – ja samalla suljetaan välttämättömiä hiilinieluja imemästä ilmasta hiilidioksidia? Jatkuuko turpeen poltto, kun se kerran on välttämätöntä?
_ _ _
Tarjosin kuukausi sitten Hesariin mielipidettä, jossa ehdotin bensiini- ja diesel-autojen muuntamista käyttämään myös puhdasta biokaasua. Modifiointi maksaa noin 3000 e. Yhdellä kaasutankillisella auto kulkee noin 300 km. Fossiiliset päästöt putoavat. Näin reagoidaan nopeasti liikennepäästöihin, kun siirtyminen sähköautoihin vielä kestää (vrt. blogini Kaasua, kaasua 3.4.2017).
Hesari ei pitänyt ajatusta ajankohtaisena ja jätti kirjoituksen julkaisematta – ehkä liian maalaisena ratkaisuna? No, Etelä-Suomen Sanomat ja Maaseudun tulevaisuus julkaisivat sen.
_ _ _
Minusta näyttää reaktioiden perusteella siltä, että kasvu- ja kulutusideologiasta pidetään edelleen kynsin hampain kiinni. Kaikki ratkeaa, kun vain saadaan paha Hiilenhenki pulloon. Uusia puhtaita autoja, etelänmatkoja, isoja asuntoja ja taulutelevisioita on entiseen tapaan.
Samalla jätetään myöntämättä se, ettei rajallisten resurssien maailmassa voi olla mitään jatkuvasti kasvavaa. Se on kuin syöpäkasvain, joka syrjäyttää terveen elämän ja vie siltä voiman.
Ongelma on siinä, että jatkuvasta kasvusta on tullut välttämätön edellytys nykyiselle hyvinvoinnille ja elintason nousulle. Kasvua on pidetty yllä luonnonvarojen kiihtyvällä käytöllä samalla kun rajat ovat tulleet vastaan – niin ilman, merien, maaperän ja lähiavaruuden saastumisen, samoin kuin luonnon biotooppien köyhtymisen, lintujen, kalojen, hyönteisten ja nisäkkäiden sukupuuttojen kohdalla. Silti saman menon pitäisi vielä jatkua?
Toisessa vaakakupissa painaa ihmisen pyrkimys korkeampaan elintasoon ja toisessa vaakakupissa elämän jatkuminen ylipäänsä. Ihmisellä itsellään ovat ratkaisun avaimet, kumpaan vaakakuppiin pudotellaan seuraavina vuosina punnuksia.
_ _ _
Käsillä on paradigman muutos. Ranskan suuressa vallankumouksessa entisiä kuninkaan alamaisia alettiin kutsua kansalaisiksi, Venäjän suuressa vallankumouksessa tovereiksi, Modernin kapitalismin vallankumouksessa kuluttajiksi.
Miten meitä kutsutaan seuraavassa epookissa, jota voisi nimittää esimerkiksi selviytymisyhteiskunnaksi (vrt. blogini Suomi vuonna 2047, 29.11.2016)? Selviytyjä kuulostaa liikaa tosi-tv:n pudotuspeleiltä. Kävisikö suojelija tai varjelija? Silloin viittaus olisi Jumalan antamaan tehtävään ihmiselle viljellä puutarhaa ja varjella elämää: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä” (1 Moos 2:15).
_ _ _
Vielä lopuksi omat 10 pointtiani, kuinka kuluttajasta voi tulla varjelija:
1. Kuluttaminen: osta vain tarpeeseen, korjaa ja kierrätä vanhaa.
2. Ruoka: suosi lähellä tuotettuja kasviksia ja kotimaista kalaa. Sienestä, marjasta, viljele itse palstalla juureksia ja vihanneksia.
3. Valmista itse: vaatteita, ruokaa, säilykkeitä. Leivo. Osta kerralla suuria määriä, esimerkiksi jauhoja.
4. Liikenne: kävele, pyöräile käytä junaa ja linja-autoa. Hanki biokaasuauto, kunnes sähköautot ovat ilmastoystävällisiä. Vältä lentämistä.
5. Asuminen: Asenna omakotitaloon maalämpö, aurinkopaneelit ja ilmalämpöpumppu, laske huonelämpötila 20 asteeseen. Tee sähkösopimus ympäristöystävällisestä sähköstä. Asenna tulisijoja ja käytä harvennuspuuta, nuorta rankaa polttopuuksi.
6. Luonto: kulje luonnossa ja seuraa sen elämää. Haluat suojella luontoa, kun tulet tietoiseksi sitä uhkaavista asioista.
7. Etsi seurakuntayhteys: Usko voi vahvistua jumalanpalveluksissa ja kristittyjen yhteydessä. Elämä voi uudistua itsekkyydestä toisten ihmisten ja luomakunnan huomioon ottamiseen.
8. Harrastaminen: kulttuuri, lukeminen ja kuntoliikunta pitävät mielen ja ruumiin vireänä. Löydä elämän sisältöä muusta kuin kuluttamisesta ja materiaalisista arvoista.
9. Suku: Tutustu isovanhempiesi kokemuksiin ja taitoihin. 1960-luvulle saakka Suomessa elettiin yleisesti luonnon kannalta kestävästi. Anna lapsillesi/sukulaisten lapsille malli elämän varjelemisesta sekä käytännöistä.
10. Seuraa aikaasi: muodosta itse kokonaiskuva. Vaikuta kunnallispoliitikkoihin ja kansanedustajiin. Nopeat ja vaikuttavat ratkaisut ovat välttämättömiä. Joillakin suomalaisilla poliitikoilla on vaikutusta kansainvälisissä kokouksissa, missä tehdään suuren kokoluokan päätöksiä.
---
Suomalaisten hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pieni osa maailman kaikista päästöistä. Tämä saattaa johtaa toivottomuuden tunteeseen: "Mitä väliä."
Tässäkin taistelussa on käytävä tosissaan eteenpäin, vaikka ei ole varmuutta lopputuloksesta. Lopulta suomalaiset voivat nousta ratkaisijan rooliin esimerkiksi uusien teknologioiden kehittäjinä tai Saharan metsittäjinä. Puu kannattaa istuttaa, vaikka emme tiedä, kuinka kauan se saa kasvaa.
29 kommenttia
Kaksi asiaa liittyy yhteen : Ilmasto ja maapallon raakaaineet. Voimme nyt jo todeta että globaalista taloussysteemia joka perustuu jatkuvaan kulutukseen ei tulla muuttamaan tarpeeksi nopeasti. Tästä on seurauksena ilmastokatastrofi viimeistään lastenlasten aikuisiässä. Siitä puolestaa sosiaaliset levottomuudet ja kymmenien jollei satojen miljoonien ilmastopakolaisuus.
Yhteiskuntasysteemit sellaisina kun me ne tunnemme tulevat romahtamaan. Kysymys tulee olemaan : Miten järjestämme tai jälkeläisemme järjestävät elämänsä tuon katastrofin jälkeen? Mitenkä meidän tulisi ennakoida tuota katastrofia voidaksemme lievittää sitä?
Blogi sisältää kiitettävän viileää analyysiä ihmiskunnan lämpenevästä tulevaisuudesta. Esimerkiksi seuraaviin ajatuksiin on helppo yhtyä: ”Näyttää reaktioiden perusteella siltä, että kasvu- ja kulutusideologiasta pidetään edelleen kynsin hampain kiinni.” ja ”Jätetään myöntämättä se, ettei rajallisten resurssien maailmassa voi olla mitään jatkuvasti kasvavaa.”
Otsikko viittaa vahvasti Raamatun alkulukuihin, maata varjelemaan meidät alun perin luotiin. Mutta palautuuko tuo varjelijan rooli ihmisvoimin?
Raamatun loppuosa viittaa siihen suuntaan, että vain ja ainoastaan Luoja voi palauttaa meidät lähtöruutuun. Siis varjelijaksi. Tästäkin syystä meillä on entistä pontevammin syytä rukoilla ”Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa”.
On merkille pantavaa, että Raamattu ennustaa sen kurimuksen, johon meidän ihmispolosten kulutusyhteiskunta asiat johtaa. Esimerkiksi: ”Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”(2.Piet3:10) ja ”On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata”(Ilm11:18).
Se, että odottaa Jumalan valtakunnan ja sen kuninkaan interventiota Telluksella ei tietenkään oikeuta kristittyä omilla toimenpiteillään jouduttamaan enempää ilmastonmuutosta kuin kertakäyttöisten resurssien loppuunmyyntiäkään. Varjelijan roolin pitäisi olla meillä jo nyt päällimmäisenä, onhan se Tekijämme alkuperäinen ja muuttumaton ohjeistus.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että parhaatkaan tuollaiset ”kymmenen kohdan ohjelmat” eivät meiltä ihmisiltä toteudu riittävällä nopeudella ja tehokkuudella. Suurilla vallanpitäjilläkin näyttää olevan periaatteenaan ”Me First”. Tosiasiat huomioon ottaen tekisi mieli väittää, että pessimismi ihmisponnistuksien lopputulemana on realismia. Siksi minulla on sinulle blogisti yksi perustavaa laatua oleva kysymys.
Oletetaan, että kaikista ponnisteluista huolimatta maailma ajautuu vielä lähemmäs planeettamme elämän vaarantavaa tilannetta. Ilmastokokoukset on pidetty ja samppanja on lakannut porisemasta. Millaisena näet sen mahdollisuuden, että Kaikkivaltias Jumala silloin toteaa: ”Antakaas tytöt ja pojat kun minä otan homman haltuuni.”
Tuo kymmenen kohdan lista on hyvä, paitsi kohta 7 ei mielestäni kuulu joukkoon.
Enkä tarkoita sitä, etteikö kirkkoon saisi kuulua ja seurakuntayhteyttä etsiä vaan sitä, mielestäni mikään ei osoita, että kristityt olisivat vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset.
Maalämpö ja porkkanakeitto ovat varmasti ekoteko öljypolttimeen ja sisäfilepihviin verrattuna, mutta mitään evidenssiä ei ole sen puolesta, että kristillinen vakaumus torjuu ilmastonlämpenemistä ateismia paremmin.
Toki kirkonmiehelle voidaan tuollainen maksettu mainos sallia muutoin asiapitoisessa kirjoituksessa.
Jusu kirjoitti näihin ympäristöarvoihin liittyen, että ”mielestäni mikään ei osoita, että kristityt olisivat vähemmän itsekkäitä kuin muut ihmiset”.
Taitaa kovasti riippua siitä, kenet lukee kategoriaan kristityt. Valtioiden johtoportaissa ei taida kristillisyys olla se tärkein prinsiippi, olipa maa sitten kuinka kristillinen tahansa. Omien etujen puolusteluhan se tämän CO2-ongelman niin hankalaksi tekee. Blogistin sanoin: ”Uusia puhtaita autoja, etelänmatkoja, isoja asuntoja ja taulutelevisioita entiseen tapaan”.
Raamattu kertoo hyvin selvästi, ettei kristillisyys ole suinkaan maailmaamme ohjaava voima. Paitsi mitä nyt joskus on kristillisenä pidetyn uskonkin päältä ohjauduttu sotilaallisiin yhteenottoihin. Minusta on hyvin konkreettista tapahtumainkuvausta se, mitä ilmestyskirja kertoo ”tämän maailman jumalasta” juuri tällä hetkellä: ”Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt”.
Selittää aika hyvin ihmiskunnan kollektiivista lyhytnäköisyyttä, vai mitä?
Millainen käsitys sinulle Jusu on muodostunut itse Raamatun opetuksesta? Eikö sen ohjeiden nojalla voisi tehdä paljonkin esimerkiksi ympäristöongelmille? Lähimmäisen rakastamiskäsky ei anna mitään sijaa sille, että kanssaihmisen asuinsaari saatetaan vesimassojen alle. Nykymaailmassa niin kyllä tapahtuu sekä kristillisen että ei-kristillisen hiilidioksidin vaikutuksesta.
Kristittynä on meillä on toivo. Pekan kanssa meillä lienee tuon toivon suhteen hiukan näkemyseroja, mutta jaan mielelläni hänen kanssaan ajatuksen siitä, ”ettei Jumala ole hylännyt luomaansa maailmaa”. Fiksuna miehenä sinä Jusu tiedät, että esimerkiksi maapallon lämpenemisen rajoittaminen on likimain mallia ”mission impossible”. Olen ymmärtänyt, että et usko sitäkään vähää Raamatun lupauksiin siitä, että ”uudessa maassa” eräänä kauniina muttei liian lämpimänä päivänä ”susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella”(Jes65:25)
Eikö ateistina ole melkoisen vaikea olla tulevaisuusoptimisti juuri nyt?
Olet siis Jusu sillä kannalla, että tulevaisuuteen katsottaessa ”optimismin määrä ei ole kiinni siitä, uskooko johonkin yliluonnolliseen voimaan”.
Kun nyt asiantuntijoiden röykkiö on latonut faktat pöytään, lienee kaikille käynyt selväksi, että johonkin yliluonnolliseen käänteeseen optimismin on pakko nojata. Eikö sellaisen aikaansaajaksi ole passeli joku sellainen, joka on meitä voimakkaampi ja älykkäämpi? Raamattu kertoo, että Maapallon Tekijä sopii rooliin oivallisesti.
Taidamme olla tahoillamme yhtä mieltä siitä, että näkemys ihmiskunnan auvoisesta tulevaisuudesta maapallolla edellyttää lujaa uskoa. Mutta mikä on sinun kohteesi? Ihmisen hyvyys ja järkevyys?
Pekka
Kiitos hyvästä tekstistäsi.
Yhden asian haluan nostaa esille. Missä määrin tuossa äskettäin julkaistussa ympäristöraportissa on huomattu se että maassamme noin 3/4 pinta-alasta on metsiä. Onko myöskään huomioita että nykyisellään hakataan vain noin 3/4 metsiemme vuotuisesta kasvusta.
Tässä muutama vuosi sitten julkaistiin pätevä tutkimus metsiemme tilasta. Siinä todettiin että tällä hetkellä puusto alkaa olla liian vanhaa. Niinpä jos metsiemme uusimista eli siis hakkuita ja uusien taimien istuttamista tehostettaisiin merkittävästi, niin nuoren puuston kasvun takia metsiemme hiilinielun teho lisääntyisi noin puolitoistakertaiseksi. Siis puuston iän takia hakkuiden lisääminen lisäisi puuston kasvua aivan valtavasti. Tämä käytännön todellisuuteen perustuva tutkimustulos puhuu aivan päinvastaista kuin jotkut asiaa tarkemmin ajattelemattomasti vetävät äsken laaditusta julkaisusta johtopäätöksiä, että muka Suomen pitäisi vähentää metsiemme käyttöä.
Tilannehan on esimerkiksi Saksassa aivan toinen. Siellå kuten monessa muussakin vastaavanlaisessa maassa jokainen puu on kyläläisille valtavan suurimerkityksinen. Pienikin ennenaikainen hakkuu tuhoaa jotain aivan peruuttamattomasti.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
Jäin pohtimaan, miten tästä ei tulisi vain ahdistava vaatimus, vaan ennemminkin toivon täyttämä mahdollisuus vapautua jostain meitä sitovasta? Jeesus lupaa Matteuksen evankeliumin lopussa: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. ”
Voisiko Jeesuksen läsnäolo näkyä niin, että hän uudistaa elämämme niin, että haluamme toimia luomakunnan elämän puolesta? Synnistähän tässä ilmaston kuumenemisessa ja tuhon tiessä on kyse. Ja eikö Jeesus juuri ole synnin ja kuoleman voittaja?
Ilmoita asiaton kommentti