Isä meidän -rukous on kokenut kielenhuollon Ranskassa. Katolisissa kirkoissa resitoidaan pian Herran rukouksen kymmenes jae uuden käännöksen mukaan. ”Äläkä saata meitä kiusaukseen” muuttui muotoon ”Älä anna meidän joutua kiusaukseen”.
Isä meidän -rukouksesta ja tietysti koko Raamatusta on ranskan kielellä kymmeniä käännöksiä. Niitä on tehty katolisten, ortodoksien ja protestanttien kesken ekumeenisesti, ja kaikissa kirkoissa myös itsenäisesti.
Uuden käännöksen syntymisessä prosessi on yhtä mielenkiintoinen kuin lopputulos. Keskeinen kysymys uutta ranskankielistä käännöstä tehtäessä oli se, kuka vie meitä kiusauksiin? Vanhan käännöksen mukaan syntyi käsitys, että paratiisin kiellettyä hedelmää tarjonnut käärme olikin itse Jumala. Uudessa käännöksessä käy paremmin selväksi, että kiusaaja on Saatana ja kiusauksista varjelee Jumala.
Uutta käännöstä valmistelleet tukeutuivat kreikan ja latinan vivahteiden lisäksi kirkkoisien tulkintoihin. Tässä ranskalaisten eksegeesi onkin valovuoden päässä suomalaisesta. Satojen keskiajan pyhien kokemus ja tulkinnat siitä, miten kiusauksia vastaan taistellaan, on korvaamatonta tietoa myös tämän päivän ihmisille.
Isä meidän -rukouksen tulkinta on yksi hyvä esimerkki eroista, joita kirkkojen välillä oikeasti on. Samalla on syytä kysyä, millaista ekumeenista dialogia voidaan käydä sellaisten kirkkojen kanssa, joille keskiaika tai kirkkoisät eivät edusta kristillisen kulttuurin perustaa?
Jyrki Härkönen :”Samalla on syytä kysyä, millaista ekumeenista dialogia voidaan käydä sellaisten kirkkojen kanssa, joille keskiaika tai kirkkoisät eivät edusta kristillisen kulttuurin perustaa?”
Muistaakseni Johannes Krysostomos sanoi jotenkin näin: ”Joka ei kutsu kirkkoa äidiksi, ei voi kutsua Jumalaa isäksi.” Kyllähän keski-aika ja kirkkoisät ovat luterilaisen kirkonkin ”äiti” ja kun jotkut luterilaiset haluavat sanoutua kokonaan irti esim. katolisesta kirkosta ja vastustavat yleensäkin ekumeniaa, olen hämmästellyt sitä, että halutaan niin perusteellisesti eroon ”rungosta”, jonka ”oksa” luterilainen kirkkokin on.
Entä oma pesä onko puhdas näiden ”kirkkoisien” kohdalta??
Kuinka kun Luther on sanoittanut paljon kumppaneittensa kanssa luterilaista oppia niin vanhurskauttamisesta, pelastuksesta, uudestisyntymästä, lapsikasteesta jne.. niin vaikka he lupaavat Jumalan lapseuden seuraajilleen NIIN kuinka heidän teot näyttävät toisuskoisia kohtaan sitä raakuutta joka heidän sisällä oli, esim juutalaisia, ns ”uudestikastajia”, niskoittelevia jne.., mitä nämä teot kertovat heistä, ovatko he Jumalan vai saatanan lapsia???
Vielä tänä päivänä on luterilaisen kirkon ”tunnustuskirjoissa” seuraava:
Vähä katekismus (Luther):
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html
…Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ..
Matt.7:15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Olen läheltä seurannut miten eräs uskova ajatui hyvin kausas ”kirkosta”, ja uskovista, kun syntiin langettuaan muut uskovat päättivät ihan julkisesti sanoutua hänestä irti ja myös julkisesti julistivat jättävänsä tämän ”s-nan” haltuun. Olen aina ajatellut moinen sanonta on ollut väärässä käytössä muka ns.”kirkkokurin” nimissä!
Onneksi kyseinen ihminen monen vuoden jälkeen, hän sai uudelleen varmuuden Jumalan anteeksiannosta, kun Jeesus tuli lähelle, ilmestyi kyseiselle henkilölle henkilökohtaisesti, johti armollisten uskovien, ja ihmisten luo, joiden avulla tämä henkilö jälleen uskalsi uskoa kuuluvansa hänkin Jumalalle, eikä Viholliselle. On tänäänkin uskossa, mutta ei enää etsi ihmisten hyväksyntää, vaan Jumalan!
Mitä se mielestänne vaikuttaa asiaan, että kreikan ja heprean sana ”kiusaus” merkitsee myös koetusta. Rukoilen itse tämän kohdan sanoen: ”Äläkä anna minun joutua koviin koetuksiin, olen niihin liian heikko ja häilyvä.”
”Tässä ranskalaisten eksegeesi onkin valovuoden päässä suomalaisesta. Satojen keskiajan pyhien kokemus ja tulkinnat siitä, miten kiusauksia vastaan taistellaan, on korvaamatonta tietoa myös tämän päivän ihmisille.”
Tässä herääkin tärkeä kysymys. Pyrimmekö selvittämään, mitä Raamatun tekstin kirjoittaja on alunperin tarkoittanut vai mitä mieltä vuosisatojen aikana aiheesta on oltu? Tärkeitä tavotteita kumpikin toki.