Kuinka valitsen ketä äänestän

vaallijulisteet_sloggi2 (1 of 1)

Ketäkö äänestän? Minäpä kerron. Ensinnäkin, en anna valtaa vaalikoneelle, vaan päättelen ihan itse vanhanaikaisesti. Luottaen tietoon ja tunteeseen.

Ensin keskityn puolueeseen. Mikä niistä vastaa ajattelultaan parhaiten omia näkemyksiäni siitä miten maailma makaa ja mitä yhteiskunnalle pitäisi tehdä. Ongelma on se, että vain muutama puolue hahmottaa asiat liian toisin kuin minä, joten jäljelle jää useampi puolue, jonka ideologia (jos sellaista sanaa saa vielä käyttää) sopii valtaosin yksiin omien tuumailujeni kanssa.

Olen sillä tavoin liikkuva kansalainen, että äänestäjänurani aikana olen antanut valtakirjoja useille eri puolueille miltei laidasta laitaan. EU-vaaleissa olen äänestänyt ensisijaisesti henkilöä, eduskuntavaaleissa puoluetta ja kunnallisvaaleissa sekä että.

Nyt Suomen tilanne vaatii näkemystä. Valitsen siis puolueen, jolla sellaista on (kaikilla on omasta mielestään). Mutta kun voin antaa vain yhden ääneen, teen valintani. Lukitsen vastukseni niiltä osin. Valintaan vaikuttaa enemmän tunne kuin tieto.

Seuraavaksi on ehdokkaan vuoro. Pitkään minulla oli vakionimet eri vaaleissa, mikä helpotti suunnattomasti, mutta ei enää. Joudun siis valitsemaan. Mies vai nainen? Hm, teen valintani. Nuori vai vanha? Hm, teen valintani, johon vaikuttaa myös ehdokkaan kirkkosuhde. En koe fiksuksi antaa valtakirjaa henkilölle, joka aktiivisesti ei ymmärrä kirkon ja uskonnon merkitystä maailman ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Tässä mielessä näen vaalit kuin vaalit myös arvo- tai uskontovaaleina. Tämä ei ole ongelma, koska hyviä kirkkoa tuntevia ja ymmärtäviä ehdokkaita on kaikissa puolueissa.

Ongelmaksi tulee, että saan lopputulokseksi kaksi eri puoluetta - ja siis kaksi eri ehdokasta. Koska en halua heittää kruunaa ja klaavaa, ajattelin nukkua yön yli ja luottaa vaalipäivän aamun tunteeseen. Olen tavannut kummankin ehdokkaan ja keskustellut heidän kanssaan. He ovat tehneet miellyttävän vaikutuksen. Mutta en tunne kumpaakaan kovin kovin.

Numero, jonka äänestyskopissa kirjoitan, on päivän tärkein kirjallinen työ. – Pitää keskittyä omaan suoritukseen ja katsotaan sitten mihin se riittää.

- Olli Seppälä -

3 kommenttia

  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Helppo homma: vanha kunnon (poliittinen) nelikenttä on omaa ehdokasta etsittäessä paikallaan. Mistä löytyy ehdokas, joka on mieluiten vasemmisto-oikeisto-akselin keskellä tai vasemmalla puolella ja liberaali-konservatiivi-akselilla reippaasti konservatiivi? Siis keskustavasemmistolainen konservatiivi, vanhan ajan sosiaali-/radikaaliagraari vähän Kekkosen malliin!

    Mitä jää jäljelle, kun suljen pois oikeistolaisen KD:n ja arvoliberaalit Kokoomuksen, Vihreät ja Vasemmistoliiton? Aivan oikein: Suomen seuraava hallitus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Olli Seppälä :”Valintaan vaikuttaa enemmän tunne kuin tieto.”

    Mielestäni on hyvä, jos valintaan vaikuttaa sekä tunne että tieto, vaikka tunteen merkitystä valintoihin onkin haluttu vähätellä. Esim. natsit olivat puolue, joka halusi “lopullisessa ratkaisussaan” mitätöidä tunteen merkityksen, koska mm. heidän ihanne-filosofinsa Nietsche oli päätynyt ajatukseen, että “sääli on sairautta”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Minulla on hyvä nyrkkisääntö: En äänestä koskaan enkä missään olosuhteissa vihreää. Yhteiskunnallisella tasolla he estävät kaiken järkevän päätöksenteon. Kirkollisella puolella heidän Tulkaa kaikki -liikkeensä keskitty kirkon toiminnan haittaamiseen ja häiritsemiseen sekä toisinajattelijoiden vainoamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kotimaa toimitus
    Kotimaa toimitus

    Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.