Korean tasavallan eli Etelä-Korean Busanissa tänään alkanut Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous pidetään maassa, jonka 50-miljoonaisesta väestöstä runsas 30 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Lisäksi maassa on runsaasti buddhalaisia ja jonkin verran eräiden muiden uskontojen kannattajia. Runsas kolmannes eteläkorealaisista ei kyselyissä tunnustaudu minkään uskonnon kannattajiksi.

Korean demokraattisessa kansantasavallassa eli kommunistisessa Pohjois-Koreassa tilanne on aivan toisenlainen. Luotettavia tilastoja ei tästä sulkeutuneesta diktatuurista ole saatavissa, mutta järjestäytynyttä ja näkyvää uskonnollista toimintaa on äärimmäisen vähän. Yli 24-miljoonaisessa Pohjois-Koreassa on virallisesti auki vain muutamia kirkkoja.

Eräiden länsimaisten arvioiden mukaan Pohjois-Korean hallitsevan kommunistisen puolueen kehittämä Juche-aate saattaisi kuitenkin täyttää uskonnon tuntomerkit, vaikka pohjoiskorealaiset eivät virallista ideologiaansa niin näekään, eikä Juche-aatetta länsimaissakaan kovin usein uskonnollisena pidetä. Ehkä tunnetuimpia tämänsuuntaisia väitteitä on esittänyt yhdysvaltalainen evp-meriupseeri ja teologi Thomas J. Belke, jonka 1999 ilmestynyt tutkimus Juche. A Christian Study of North Korea´s State Religion analysoi tarkasti Juche-aatteen syntyä, oppeja, myyttejä, maailmankuvaa, ”palvontamenoja” ja sen luomaa kulttuuria.

Belken kanssa ei ole pakko olla samaa mieltä – esimerkiksi fundamentalistiselta kalskahtavaa raamatuntulkintaa on hänen kirjassaan kauniisti sanottuna aivan riittävästi – mutta hänen tekstinsä herättää kieltämättä ajatuksia. Hänen pääväitettään Juche-aatteen uskonnollisuudesta voidaan pitää mahdollisena, sillä uskonnon olemuksesta ei ole olemassa yhtä ainoaa, kaikkialla hyväksyttyä määritelmää.

Juche-termi on koreaa ja viittaa omavaraisuuteen tai itsenäisyyteen. Aate kehittyi pohjoiskorealaisen kommunismin hallitsevan eliitin piirissä 1950-luvulla, joskin aatteelle kehitetyn mytologian mukaan sen juuret johtavat maailmansotien väliseen aikaan, jolloin koko Korea oli Japanin miehittämä.

Mutta olisiko Juche todella uskonto? Olisiko pohjoiskorealainen hallitseva kommunistinen eliitti luonut maansa hirmuvallan alla kärsiville, muusta maailmasta mitään tietämättömille massoille uuden oman uskonnon? Samalla ideologisen välineen, jolla köyhät pidetään kyykyssä puolueen yltäkylläisyydessä elävän eliitin ja muiden systeemistä ehkä hyötyvien kulloistenkin tarpeiden mukaisesti.

Juche-ideologian uskonnollisuudesta puhuu Thomas J. Belken mukaan esimerkiksi se, että Pohjois-Korean nyt edesmenneet ensimmäiset diktaattorit Kim Il-Sung (kuollut 1994) ja hänen valtansa perinyt poika Kim Jong-Il (kuollut 2011) sekä edellisen puoliso ja jälkimmäisen äiti Kim Jong Suk (kuollut 1949) ovat Pohjois-Koreassa edelleen lähinnä jumalolentojen asemassa.

Varsinkin molempia miehiä pidetään erehtymättöminä. Molempien julkiseen toimintaan väitetään virallisissa tiedonannoissa liittyvän yliluonnollisia ihmeitä – esimerkiksi puut ovat talvella puhjenneet kukkaan paikoissa, joissa nämä lihaksi tulleet "jumalat" ovat vierailleet.

Heidän muistomerkeillään käydään suurin joukoin suorittamassa palvontamenoja muistuttavia rituaaleja. Heidän ajatuksiaan siteerataan valtion propagandassa eri medioissa yötä päivää. Koko koulutusjärjestelmä lastentarhasta yliopistoon toistelee kaikille elämänaloille sovitettuja suurten johtajien nimissä kulkevia ajatuksia.

Belken tulkinnan mukaan Juche-uskonnon "jumalat" tai ainakin pyhät miehet Kim Il-Sung ja Kim Jong-Il ovat käytännössä loukkaamattomia. Heidän kritisoimisensa, herjaamisesta puhumattakaan, johtaa keskitysleiriin. Jopa tahaton kritiikki, kuten heidän kuviensa ”halventaminen” tai sivuuttaminen epähuomiossa on Belken kertomien esimerkkien mukaan vakava rikos.

Erityisen tuhoisia pohjoiskorealaisille ovat Belken mukaan olleet kommunistisen hirmuvallan käytännön toimien ohella Juche-aatteen luoma vinoutunut maailmankuva: Siihen liittyy ajoittain nälänhädästä kärsivän Pohjois-Korean järkyttävän ja ihmiselämää tuhoavan reaalimaailman kuvaaminen ihmiskunnan suurimmaksi saavutukseksi, sammumaton, irrationaalinen viha Yhdysvaltoja ja Japania kohtaan, sekä maailman militaristimman hallinnon halu lopulta valloittaa (”yhdistää”) Etelä-Korea asevoimin.

Kaikki tämä tilanteessa, jossa maa on jo vuosia ollut riippuvainen juuri yhdysvaltalaisesta, eteläkorealaisesta ja japanilaisesta ruoka- ja muusta avusta.

Onko Juche uusi uskonto? Vastauksia on epäilemättä monia. Ehkä Juche sittenkin on vain ideologia, sellaisena elämän ja vapauden vastainen pakkovallan pyhittäjä.

Mutta muuttuuko asia, jos sukupolvia pelossa ja tietämättömyydessä eläneet pohjoiskorealaiset kuitenkin suhtautuvat ideologiaansa kuin uskontoon, vaikkei sitä sellaiseksi olisi luotukaan?

On mielenkiintoista nähdä, missä määrin Pohjois-Korean tilanne, ehkäpä jopa sen ideologis-uskonnollinen tilanne mahdollisesti nousee esille KMN:n  Busanin yleiskokouksessa.