Onko sukupolvemme edeltävien vai tulevat polvet meidän uhreja? Luomiskertomus tai evoluutioteoria antavat yhden tavan lähestyä kysymystä. Kummallekin lähtökohta on sama. Edellinen on kirjannut käsityksensä aikansa kielellä ja jälkimmäinen tutkimuksella kukin ymmärryksensä mukaan. Molemmat tunnustavat samat fysiikan lainalaisuudet: painovoiman, aineen häviämättömyyden, energian säilymisen ym. lait. Tunnustammeko me elämän muut, moraaliset lait fysiikan lakien veroisiksi? Kysymystä tulee tarkastella 1) koko planeettamme, 2) yhteisöllisyyden ja 3) yksilön kannalta.
Huolimatta lisääntyvistä tiedoistamme painimme yhä kasvavien ongelmien kanssa. Emme juurikaan tule ajatelleeksi, miksi meriveden pinnankorkeus ei ole kaikkialla sama. Vuorovesien, merivirtojen ja muiden ilmiöiden vaikutuksesta Tyynenmeren länsirannikolla meren pinta on puolisen metriä itärannikkoa korkeammalla Maan pyörimisliikkeen aiheuttaman keskipakoisvoiman johdosta. Pohjois- ja Etelämantereen sekä alppien jäätiköiden sulaminen aiheuttaa vääjäämättä veden kasaantumista enenevästi valtameren toiselle laidalle. Jatkuvaan kasvuun liittyvä ilmaston lämpeneminen muuttaa sulamisen myötä välillisesti maapallon pyörimisakselin kallistuskulmaa. Tiedemiesten liki tieteisfilmiltä vaikuttava arvio 60 metrin merenpinnan noususta pelkästään Etelämantereen sulamisen seurauksena antaa kuvan asian vakavuudesta. Vailla merkitystä ja seurauksia – niin valon kuin ekologiankin kannalta – ei ole sekään, todetaanko suomalaisille tuttu yötön yö-ilmiö Posion tai Kuopion korkeudella. Jo vuonna 1864 tehty havainto Maan kiertoradan muuttumisesta elliptisestä ympyränmuotoiseksi ja takaisin tarjosi selityksen maapallon ilmastonvaihtelulle ja jäätiköiden muodostumiselle. Ilmastonmuutoksesta johtuva jään sulaminen ja siitä vapautuvan veden kasaantuminen yhtäänne aiheuttaa tänään vastaavat seuraukset.
Toisaalta inhimillisen elämän tasapainoa eivät järkytä ainoastaan fysiikan lakien aliarvioiminen tai niistä piittaamattomuus vaan niihin rinnastettavien moraalisten lainalaisuuksien hylkääminen. Taloudellinen eriarvoisuus – joka vääristyneen elämäntavan johdosta muodostaa perussyyn maapallon pyörimisakselin kallistuskulman muutokseen – ja siihen liittyvä riisto, halpa- ja pahimmillaan jopa orjatyövoiman (Kiinan uiguurit) käyttö sekä siitä syntyvän halpatuotannon hyödyntäminen jatkuvaan kasvuun liittyen ei kiihdy ainoastaan maailmalla vaan myös maassamme. Esimerkiksi vuonna 2019 vaurain 10 prosenttia piti hallussaan maamme kotitalouksien nettovarallisuudesta noin 50 prosenttia, kun sen osuus vielä vuonna 2016 oli 46,8 ja vuonna 2009 alle 44 prosenttia (HS 9.6. 2021). Jos edellisessä kappaleessa kysymyksessä on oman planeettamme ja sen koko väestön kohtalo niin tänään havaitsemme samojen lainalaisuuksien taloustieteessä, tekniikassa ja moraalissa johtavan yhtä traagiseen lopputulokseen.
Paradoksaalista planeettamme ja sen väestön kohtalon kannalta on kuitenkin se, miten kauhukuva liittyy yksilöön. Juuri hän – ja vain hän – vetoaa usein tieteen sovelluksiin eli teknologiaan, harjoittaa taloudellista riistoa orjatyövoimalla teetettyjen tuotteiden maahantuonnilla ja edelleen markkinoinnilla sekä ahneuksissaan unohtaa ne moraaliset lainalaisuudet, jotka tunnistetaan vain sisäisen äänen, omantunnon perusteella. Luettaessa, ettei ”Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi”, tarkoittaa ensisijaisesti maailman eikä suinkaan yksittäisen henkilön (lue uskovaisen) pelastamista. Kuinka toisin voisi edes kuvitella? Ne, jotka tieteeseen, talouteen ja ties mihin vedoten orjuuttavat, surmaavat, kauppaa harjoittaen tukevat orjatyöllä teetettyä tuotantoa tai muulla tavoin alistavat heikompia, eivät voi edes kristittyinä olla ”pelastamisen” arvoisia. On helppo kätkeytyä omien muka-tärkeitten vaalien taakse ikään kuin ahneudesta ja vallanhimosta johtuvat kansanmurhat, halpatyövoiman käyttö, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus tms. ei osaksikaan koskisi itseä. Yksilöstä nouseva moraalinen laki on yhteneväinen taloustieteen ja tekniikan lakien kanssa, jotka puolestaan lisäävät energiatarvettaan tuhoisin seurauksin. Tässä Jumalan ja Hänen kuvaksi luodun ihmisen tehtävä maan päällä yhtyy. Uskonnoilla, olivat ne minkä nimisiä hyvänsä, ei ole sen kanssa mitään yhteyttä jos niiden tähtäyspiste on muualla kuin Jumalan tahdon, oikeudenmukaisuuden toteutumisessa maan päällä.
Blogi toi hienosti esille meidän yksilöiden vastuun monellakin tasolla tämän planeetan tapahtumissa. Täyttä asiaa sinänsä. Mutta mikä tavara on tuotettu orjatyöllä ja mikä ostos on omiaan nostamaan valtameren pintaa? Paljonko me oikeasti tiedämme? Ja miten määritellään orjatyö tai köyhien riistäminen nälkäpalkkauksella? .
En usko pelastavani kovin paljon, kun joskus reilun kaupan tuotteita ostan. Ja kunka reilua tuo kaupankäynti oikeasti on?
Blogin lopussa oli erinomaisen raamatullinen lähestymistapa globaaliin ongelmakenttäämme: ”Jumalan tahdon, oikeudenmukaisuuden toteutumisessa maan päällä” olkoon tähtäyspisteenämme. Olisiko mallirukouksessa sama asia kerrottu näin: ”Anna valtakuntasi tulla ja tahtosi toteutua maan päällä samoin kuin taivaassa”?(UT2020)
Jumalan valtakunnan kuningasta verrataan ihmishallitsjioihin jo Raamatun vanhemmalla puolella: ”Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan… Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä… Hän puhuu heille vihassaan ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan: ’Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!’… Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat.”(Ps2:1-9)
Pitäisikö kristityn siis tehdä voitavansa yksilönä ja pitää tähtäyspiste hyvän uutisen kertomisessa? Siinä, että eräänä kauniina päivänä Jeesuksen antamaan rukousmalliin tulee taivaasta käsin täydellinen vastaus.
Hieno kirjoitus, mutta menee jossain vähän populistiseksi. Valtamerien pinta ei nouse, koska luonnon kiertokulku tasaa sen. Valtamerien pinta nousee, koska meren alla tapahtuu joka vuosi noin 800 tulivuorenpurkausta ja maanjäristystä, joka tuo ainetta maan sisältä merenpohjaan. Orjatyö on toiselta puolelta katsottuna elämän mahdollisuuden antamista miljoonille ihmisille. Kun aikoinaan olin Kiinassa töissä, maksoin palvelijalle 140 markkaa (noin 23 euroa) kuussa palkkaa ja se oli korkea palkka! Palvelijalle jäi siitä joka kuukausi säästöön rahaa, koska elinkustannukset olivat myös alhaiset.
Ihmisen ahneus on kyllä tunnustetusti laajaa. Kukaan ei kuitenkaan vie täältä mitään, vaan karttuneet omaisuudet jäävät tänne ihmistä hyödyntämään, omistipa ne kuka tahansa.
Tuo valitettava uiguurien vaino saa kyllä uutistilaa, mutta samalla unohtuu täysin mediassa kristittyjen maailmanlaajuinen vaino ja surmat.
Samalla unohtuu se että monet Etelä-Euroopan tuottamat kasvikset, joita markettien hyllyiltä hamuamme on tuotettu orjatyövoimalla. Samoin monet ateriat joita syömme täällä kotimaan ravintoloissa. Niistä haluamme olla täysin tietämättömiä. Riistämme pakolaisilta ihmisoikeudet ja pidämme sitä täysin oikeutettuna. Se sammutammeko valot tunniksi ei muuta tilannetta yhtään paremmaksi. Saman verran vaikutamme kaikilla muillakin hallituksemme kunnianhimoisilla päätöksillä. Sellaisen mielikuvan antaminen, että omilla toimilla voisimme pelastaa maailman on satua. Pienenä maana emme kykene kehityksen suuntaa kääntämään.
Ilmastomuutoksen estämin on vain niiden varassa, joilla on siihen varaa. Orjatyöhön pakotetuilla on tarpeeksi tekemistä siinä, että yleensä tulevat toimeen. Rikkaat taas haluavat rikastua ja käyttävät ilmastomuutoshysteriaa rikastumisen välineenä. Monet seudut Afrikassa muuttuvat asuinkelvottomiksi ja he lähtevät sieltä tulemaan. Ongelmat vain ovat maailmanlaajuisia ja liian suuria, jotta kykenisimme oikeasti kehitystä estämään. Elämää on vielä kasvihuoneessakin. Ennen uskovia syytettiin maailmanlopulla pelottelusta.
Surullista mielestäni on tuo kun lapsilta viedään tulevaisuuden toivo. Lasten täytyy saada katsoa tulevaisuuteen luottavaisena. Jos he menettävät toivonsa hyvästä tulevaisuudesta, niin ilmastonmuutos ei ole mitään sen ongelman vakavuuden rinnalla.