Kristillinen moraali on mielekäs

Ajoittain esiintyy väitteitä, ettei ole olemassa mitään kristillistä moraalia. Olen tästä eri mieltä. Näkemykseni on kuultavissa alla olevan videon rippisaarnaosuudesta (n. 6 min. ja 55sek. eteenpäin...)

 

https://youtu.be/A5-15_6ajMc

 

 

43 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Kristillisessä moraalissa ei todellakaan ole mitään mitä ei jossain muussakin uskonnossa tai filosofiassa olisi jo ennen kristinuskoa ollut. Kannattaa lukea maailmalla aikaan tunnetuimman ja tunnustetuimman suomalaisen tiedemiehen Edward Westermarckin syväanalyyyttinen ”Kristinusko ja moraali”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    ”Westermarck sai vaikutteita eurooppalaisesta naturalismista, evolutionismista ja uskontokriittisyydestä. Hänen antropologinen ja moraaliteoreettinen ajattelunsa sai vaikutteita Darwinilta, Haeckelilta ja Spencerilta.” Wikipedia

    Tästä lyhyestä sitaatista voi havaita, ettei Westermarck ollut mitenkään erityisen objektiivinen toimija, mitä pidetään tieteessä ihanteena, vaan mitä suurimmassa määrin ideologioiden hapattama henkilö.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mistä luulet Ryösö krististillisyyden saaneen hapatteitaan? Westermarck nautti laajaa kansainvälistä arvostusta. Ja ei täällä kukaan tyhjiöstä ajatuksiaan saa. Olennaista on, miten niitä jalostaa. Tieteessäkään ei muuten ole yhtään puhtaasti objektiivista toimijaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      En viitsi jauhaa Westermarckista. Toin vain esille hänen ideologiset kytkoksensä.

      Minulle myös riittää, että Åbo Akademin Olli Lagerspetz, (Yliopistonlehtori Kulttuuri, historia ja filosofia) näyttää olevan sen ajatuksen takana, joka on em. Wikipedian artikkelin lopputulemassa: ”Viimeisinä vuosinaan Westermarckin edustama evolutionismi ja vertaileva metodi olivat jo menneet yhteiskuntatieteen tutkimuksessa pois muodista, ja Westermarckin katsottiin jääneen ajastaan jälkeen.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    Moraalilla tarkoitetaan käsitystä siitä, mikä on oikein ja väärin. Perinteisesti on ajateltu, että moraali on itsenäinen suhteessa kehitykseen, jossa se on syntynyt ja yhteiskuntaan, jossa se vaikuttaa. Jos moraali pyrittäisiin perustelemaan jollain sen yläpuolella olevalla, vielä perustavammalla asialla, se ei ole enää moraali.

    Tässä mielessä termi ”kristillinen moraali” ei ole ylipäätään mielekäs.

    Perustelua siitä, miten yksilön tai yhteiskunnan tulisi moraalikäsitysten perusteella toimia, kutsutaan normatiiviseksi etiikaksi. Ei ole olemassa edes yhtenäistä kristillistä etiikkaa, koska erilaiset kristilliset suuntaukset tulkitsevat Raamattua eri tavalla.

    Jopa kristinuskon kahta kaikkein yleisintä eettistä periaatetta, kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä, on mahdollista tulkita eri tavalla. Siitä huolimatta ne ovat todennäköisesti kaikkein lähimpänä kaikkia kristittyjä yhdistävää etiikkaa.

    Kristikuntaa eniten jakavia kysymyksistä ovat ne, onko Paavalin opetukset hänen henkilökohtaisia mielipiteitään ja onko Mooseksen kirjojen lait Jumalan moraalisia mielipiteitä. Kaikkein fundamentalisimman raamattunäkemyksen mukaan kaikki Raamatun ohjeet ovat ehdottomia ja lopullisia totuuksia ja minkäänlainen inhimillisen järjen käyttö ei ole suotavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Mihin perustuu väite ns. perinteisestä moraalin määritelmästäsi ja väitteistäsi Paavali-tutkimukseen? Viittaukset esiin kiitos…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Perinteisen moraalin määritelmästä kirjoitetaan muun muassa Sami Pihlströmin kirjoituksessa Tiede ja edistyksen myytti.

      https://journal.fi/tt/article/view/56440/18663

      Kristillisen etiikan kiistat ovat esillä tälläkin foorumilla, mutta voit lukea niistä myös Westermarkin teoksesta, johon Seppo Heinola viittasi aikaisemmin. Enkä tässä puhu hänen johtopäätöksistään vaan kiistan olemassaolosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Jopa kristinuskon kahta kaikkein yleisintä eettistä periaatetta, kultaista sääntöä ja rakkauden kaksoiskäskyä, on mahdollista tulkita eri tavalla. Siitä huolimatta ne ovat todennäköisesti kaikkein lähimpänä kaikkia kristittyjä yhdistävää etiikkaa.”

      -Kuten olen sanonut, moraali, etiikka ja lähimmäisenrakkaus eivät ole synonyymeja. Näin siis asian itse näen.

      Siinä olen samaa mieltä, että moraali ei sinällään tarvitse uskoa mihinkään suurempaan. Moraalilla pyritään lauman selviytymiseen vastavuoroisella auttamisella. Etiikka menee sitten sille alueella että mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin” ja miksi.

      Lähimmäisenrakkaus on toimimista toisen hyväksi, silloinkin kun kyseessä on epämiellyttävä tai itselle ja yhteisölle vaaraksi ja haitaksi oleva yksilö. Ja tällaisen ihmisen auttaminen voi olla itselle vahingollista tai jopa vaarallista. Tästä juuri Jeesus opetti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Niemiselle…

      Nähdäkseni Sami Pihlström ei kyllä kirjoita tuossa em. linkissä perinteisen moraalin määritelmästä, vaan reflektoi Esko Valtaojan osin epäonnistuneita filosofisia ajatusrakennelmia. Pihlström sitaattisi tuo ainakin itselleni mieleen pikemminkin Kantin ajattelun kuin perinteisen moraalin, puhumattakaan kannanotosta kristilliseen moraalin. – Pidän sitaattiasi hyvin kaukaa haettuna tähän teemaan liittyen.

      Westermarck on nähdäkseni puolestaan varsin epäonnistunut tapausesimerkki, koska hänellä on niin vahva ideologinen painolasti, ja itseasiassa minulle tuli tuossa Pihlströmin kriittisessä Valtaoja reflektoinnissa mieleen, että se taitaa muuten osua tietyissä kritiikkinsä perusteluissa myös Westermarckin ajatteluun…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Kaikkein fundamentalisimman raamattunäkemyksen mukaan kaikki Raamatun ohjeet ovat ehdottomia ja lopullisia totuuksia ja minkäänlainen inhimillisen järjen käyttö ei ole suotavaa.”

      -Kuka oikeasti on tätä mieltä? Jokainen kristitty ymmärtää etteivät Mooseksen lain kohdat (ne, jotka EIVÄT ole moraalisia ja eettisiä) eivät koske kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Ja myös eron vanhan ja uuden liiton välillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Weckroth

      Tapasi erottaa etiikka ja moraali tavalla, joka pelkistää moraalin ikäänkuin tämänpuoleiseksi projektiksi on minusta hieman outo. Sille ei ole nähdäkseni teologisia perusteita. Me voimma vallan hyvin ajatella kristittyinä, että Jumala on antanut meille luonnollisen moraalitajun. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan laki on kirjoitettu sydämiimme. Moraalimme on siten heijastusta tästä. Monissa kielissä (mm. Raamatun kreikassa) omatunto tarkoittaa yhteistä tuntoa/tietoa. Tähän sopii myös Roomalaiskirjeen viite, jonka voit kuunnella tämän blogin rippisaarnasta.

      Moraalimme jää kuitenkin vain tämänpuoleiseksi projektiksi, jos sitä ei ankkroida Jumalan sanaan Raamatussa. Tämä ei ole kuitenkaan itsessään meissä olevan moraalitajun vika (sehän on Jumalan lahja). Kysymys on pikemminkin siitä, että ilman Jumala-yhteyttä syntisen ihmisen moraalinen kykeneväisyys jää palvelemaan vain omia intressejämme. Jumalan yhteydessä moraalitajumme on arvokas väline yhteiseksi hyväksi. – En siksi näe hyvänä, jos kristitty ihminen väheksyy moraalia jollakin kategorisella tavalla…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Tapasi erottaa etiikka ja moraali tavalla, joka pelkistää moraalin ikäänkuin tämänpuoleiseksi projektiksi on minusta hieman outo. Sille ei ole nähdäkseni teologisia perusteita. Me voimma vallan hyvin ajatella kristittyinä, että Jumala on antanut meille luonnollisen moraalitajun.”

      -Kaikki on Jumalalta. Mutta näkisin, että moraali on pelkistetty käsitys, joka ei sinällään edellytä mihinkään suurempaan ja korkeampaan uskomista. Sen voi perustella järjellä. Lähimmäisenrakkaus ei oikeastaan ole ollenkaan _järkevää_.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Eli näkisin että moraali on tietynlainen oikean ja väärän käsittämisen ”alkeiskurssi”. Eskariluokka.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Sari Weckroth,

      Voit toki tehdä ikioman moraalin määritelmäsi, mutta siinä on se vaara, että kadotat moraalin ja omantunnon yhteyden. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan Jumala näet puhuttelee juuri omaatuntoamme eli moraalitajuamme.

      Jopa Immanuel Kant, joka pyrki selittämään moraalin yleissitovuuden ilman Jumalaa, joutui käsittääkseni tekemään sellaisen myönnytyksen, juuri moraalin yleissitovuuden takia Jumala on ikäänkuin käytännöllisen järjen postulaatti. – Ymmärrän tämän niin, että Kant epäonnistui siinä, mitä sinä olet juuri yrittämässä (eli määrittelmässä moraalia vain tämänpuoleisena projektina).

      Moraali ja erityisesti moraalin yleispätevyys, ehdottomuus ja lahjomattomuus ovat sellaisia asioita, joita ei yksinkertaisesti ole vielä onnistuttu määrittelmään ilman Jumalan ottamista mukaan yhtälöön (vaikka sitten ikäänkuin takaoven kautta). Tämä on nähdäkseni niin teologian kuin filosofiankin realiteetti, joka toki ärsyttää monia. Minulle se kertoo siitä, että koska Jumala on kirjoittanut lakinsa omaantuntoomme (antanut meille luonnollisen moraalitajun), siinä on meille aina muistutus siitä, ettei mikään moraalinen projektimme tule koskaan onnistumaan ilman Jumalaa.

      Tämän realiteettin tunnustamisen puolesta puhuu myös havainto ns. postmodernismista, jossa ajatellaan että suuret aatteet ja ideologiat ovat kuolleet. Postmodernismissa jäljellä näyttää olevan vain nihilismi. – Tämä onkin varmaan moraalifilosofisesti oikea havainto, jos näitä projekteja yritetään toteuttaa irti uskosta Raamatun ilmoittamnaan Jumalaan.

      Kirjoitan tästä asiat näin pitkästi ja vakavasti, sillä näen tämän olevan koko maailman keskeisin globaali kysymys ja haaste itseään viisana pitävälle nykyihmiselle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      ”Moraali ja erityisesti moraalin yleispätevyys, ehdottomuus ja lahjomattomuus ovat sellaisia asioita, joita ei yksinkertaisesti ole vielä onnistuttu määrittelmään ilman Jumalan ottamista mukaan yhtälöön (vaikka sitten ikäänkuin takaoven kautta).”

      -Tästä olen samaa mieltä.

      Näiden kolmen käsitteen erottelu ja määrittely erikseen on auttanut itseäni jäsentelemään ja käsittelemään asiaa.

      Ihminen on huomannut, että ”kannattaa” toimia tietyllä lailla. Ja se luo pohjan yhteiskunnalliselle ja yhteisölliselle moraalikoodistolle ja käyttäytymiselle. Omatunto tulee mukaan kun huomaa että yhteisön käsitykset muuttuvat ja alkaa oivaltaa että se mitä yleisesti pidetään sopivana tai epäsopivana sotiikin omaa oikeuskäsitystä vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Moraalin voi ymmärtää moralistien työkaluksi, jolla ohjeistetaan muita ihmisiä toimimaan oikein. Kristillinen moraali perustelee nuo ohjeet ’ankkuroimalla’ ne Raamattuun – sopivaksi katsottuun jakeeseen. Moralisti pyrkii vaikuttamaan toisten ihmisten omaantuntoon.

      Etiikka on hyvään pyrkivän ihmisen väline arvioida omaa elämäänsä ja toimiaan. Se liittyy kinteästi ihmisen itsensä omaantuntoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Moraaliteorioita on monia. Jopa lääkäriliitto käsittelee niitä. Tässä heidän (karkea) jänennyksensä:

      ”Filosofisen etiikan tehtävä on systematisoida moraalikäsityksiä ja rakentaa niiden pohjalta moraaliteorioita. Yleisimmät moraaliteoriat edustavat karkeasti kolmea ryhmää: hyve-etiikkaa, hyötyetiikkaa ja velvollisuusetiikkaa…”

      Koska moraalin käsitteen määrittely herättää nyt niin paljon keskustelua, lienee syytä nostaa esille eräs yleinen käsitemäärittely: ”Etiikka (m.kreik. ἠθική [φιλοσοφία], sanasta ἤθος, ēthos, vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta.” Wikipedia, Crisp, Roger: Ethics Routledge Encyclopedia of Philosophy

      Kuten huomaatte, tässä ei ole kyseessä sellaista arvoasetelmaa, jonka te (Weckroth ja Pentti) näytätte haluavan määritellä etiikan käsitteen eduksi ja moraalin käsitteen vahingoksi.

      Jos moraalisessa pohdinnassa haluaa mennä syvemmälle, tulee edetä siihen, puhutaanko hyveillä, hyödyllä vai velvollisuudella perustellusta toiminnasta… oikeastaan riippumatta siitä puhutaanko nyt sitten etiikasta tai moraalista. Tämä on oikeasti ratkaisevaa. Ratkaisevaa on pikemminkin se mille pohjalle moraaliteoriat ja etiikan perusteet rakentuvat… – Sitten tulee myös mennä sen taakse, kuka määrittelee hyveen, miten arvoidaan hyötykriteerit, ja kenen edessä ollaan vastuussa moraalisen toiminnan velvoittavuudessa yms. etc.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Ei ole kyseessä sellaista arvoasetelmaa, jonka te näytätte haluavan määritellä etiikan käsitteen eduksi ja moraalin käsitteen vahingoksi.” Nimitykset eivät ole tässä olennaisia, vaan ajatus, jota niiden avulla halutaan ilmaista. Moraali on sanana siksi parempi kuvaamaan pinnallisempaa ja tilannekohtaista hyvän ja pahan erottelua, että siitä on muodostunut nuo käsitteet moralismi ja moralisti. Ainakaan minä en ole kuullut etikismista tai etikisteistä. Olisiko Paavalin ajatus lain kuolettavasta kirjaimesta ja eläväksi tekevästä hengestä tätä samaa pohdiskelua?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Moraali ja erityisesti moraalin yleispätevyys, ehdottomuus ja lahjomattomuus ovat sellaisia asioita, joita ei yksinkertaisesti ole vielä onnistuttu määrittelmään ilman Jumalan ottamista mukaan yhtälöön

      Jos kaipaa aiheesta lisää lukemista, suosittelen Walter Sinnott-Armstrongin kirjaa Morality Withouot God?

      Kirjassa käsitellään useita virheellisiä väittämiä. Tämä keskustelun kannalta niistä keskeisimpiä ovat väitteet siitä, että moraalia ei ole olemassa ilman jumalaa, että ateistilla ei ole syytä olla moraalinen, ja että ateistit eivät voi ilman uskontoa tietää, mikä on oikein ja väärin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Niemisen linkki antaa skeptikon piirtämän yksipuolisen kuvan käsiteltävästä aiheesta. Jos kuitenkin haluaa tutustua siihen, on hyvä monipuolistaa kuvaa ottamalla rinnalle kristillinen näkökulma: https://youtu.be/DTacpjiv8vU

      Itse huomioin vielä sen, ettei Niemisen esille nostama henkilö ole oman esittelyssä mukaan perehtynyt niinkään kristillisen moraaliteologian perinteisempään muotoon, vaan siitä kauempana olevien (jenkki)muotojen kritiikkiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Pentti kirjoittaa: ”Moraali on sanana siksi parempi kuvaamaan pinnallisempaa ja tilannekohtaista hyvän ja pahan erottelua, että siitä on muodostunut nuo käsitteet moralismi ja moralisti.”

      Nyt ollaan kyllä kovasti hakoteillä käsitteiden määrittelyssä. Hyvä moraali on hyvää moraalia. Se ei ole sen enempää moralismia kuin pinnallisuuttakaan. – Samalla tavalla kuin hyvä idea on hyvä idea olematta idealismia! – Nukutaan välillä yön yli ja jatketaan sitten levänneinä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Hyvä moraali on hyvää moraalia.” Mikä määrittelee moraalin hyväksi? Etiikka. Eettinen moraali on hyvää, epäeettinen ei ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Tarkkaan ottaen oikeaa ja väärää ei ole jos ei ole Jumalaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Tarkkaan ottaen oikeaa ja väärää ei ole jos ei ole Jumalaa.

      Tämä on kestämätön päätelmä. Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa. Tämä tarkoittaisi, että oikea ja väärä perustuisi puhtaasti sellaiselle, joka saattaa olla olemassa tai saattaa olla, ettei sitä ole olemassa.

      Se, että ihminen pystyy tekemään valintoja oikean ja väärän toimintatavan välillä, ei edellytä että hänellä tulisi olla usko johonkin suurempaan voimaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Kristillinen moraali on kristillinen moraali.

    Korkeimman, Jumalan, antama moraali meille ihmisille on aivan muuta. Me kaikki ihmiset synnymme samanarvoisina, tasa-arvoisina, lähimmäisen rakkaus mentaliteetti olemuksessamme , jossa on mukana Korkeimman henki.

    Yksi esimerkki, vuosikalenterimme. Se on kristillisen moraalin mukainen, ei Korkeimman .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Moraali on kunnollisuutta.

    Kristillinen ja kristitty on kaikenkattava termi ja lähinnä edustaa kunnollisuutta.

    Kristuksen seuraaminen on ”ilmiö” uskossa. Hengellisyys on kaiken ymmärtämistä, olla myös viisas ulkopuolisia, kunnollisiakin, kohtaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Yleisesti ja yhteisesti aiempaan keskusteluun liittyen

    On mielekästä puhua siitä, että on olemassa erityinen juutalaisuudelle oma moraalinsa, islamin oma (sharia) ja myös kristinuskon erityislaatuinen tapansa hahmottaa niin omatunto/moraalitaju kuin moraaliin liittyvä tapa saada tietoa (epistemologia), tietoa, jonka varsinainen perusta on Jumalan erityinen ilmoitus Raamatussa.

    Kristilliselle moraalikäsitykselle erityislaatuista on se, että Raamattu ilmaisee moraalitajun olevan myös ihmisen sydämessä, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla autonomisena, että voisimme kuvitella olevamme itseriittoisia suhteessa Raamatun ilmoitukseen. Kristilliseen moraalikäsityksen liittyy myös näkemys syntiinlankeemuksen vaikutuksesta moraaliseen kykeneväisyyteemme (jota käsittelen mm tämän blogin rippisaarnassa). Koko pakettina katson näin ollen hyvin perustelluksi puhua kristillisestä moraalista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mielestäni on tärkeää nähdä ero kieltoihin perustuvan moralisminn ja kristillisten ihanteiden vanhurskauden välillä. Tästä Paavalikin ymmärtääkseni kirjoittaa: ”Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Mielestäni Manu Ryösön yhteenveto on oikein hyvä. Muutaman huomion siihen kirjaisin.

      Moraali ja etiikka voidaan mieltää kahdesta eri kielestä lainatuksi sanaksi, joiden merkitys on suunnilleen sama. Ehkä yleiskielessä on vakiintunut käytäntö, että etiikalla tarkoitetaan sääntöjä oikeasta ja väärästä kun taas moraali on enemmän se, miten kukin niitä henkilökohtaisella tasolla toteuttaa. Tämä näkyy esimerkiksi sanonnoissa kuten ”hänellä on löyhä moraali”. Itse puhuisin mieluummin kristillisestä etiikasta kuin kristillisestä moraalista siinä merkityksessä jossa Manu Ryösö niitä käyttää.

      Mitä sitten tulee kristilliseen etiikkaan (tai kristilliseen moraaliin jos halutaan mieluummin käyttää sitä termiä), Ryösö mielestäni sanoittaa hyvin sen luterilaisen ja katolisenkin ajatuksen, että Jumala on istuttanut jokaiseen ihmiseen moraalitajun, ymmärryksen hyvästä ja pahasta, ja tämä on riippumaton siitä, onko ihminen kristitty vai ei.

      Ryösö edustaa konservatiivisempaa ajattelua jossa Raamatun roolia korotetaan ja ihmisen omaa järkeä kyseenalaistetaan ainakin tilanteissa, joissa valittu raamatuntulkinta ja ihmisen oma ajattelu nähdään olevan ristiriidassa. En sinänsä näe siinä mitään väärää, mutta kun retoriikan tasolla aletaan puhua ihmisen itseriittoisuudesta, se tyypillisesti kumpuaa halusta alistaa ihmisiä tietylle raamatuntulkinnalle. Tältä osin eri kristillisissä yhteisöissä on varmasti painotuseroja, joten en yleistäisi välttämättä Ryösön moraalikäsitystä koskemaan koko kristittyä kenttää vaikka varmasti uskon, että hänen edustamassaa yhteisössä ajatellaan nimenomaan hänen kuvaamallaan tavalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Näen Niemisen havainnot määritelmiini liittyen varsin relevantteina. Myönnän, että puhun kristillisestä moraalista ennen kaikkea konservatiivisen Raamattu-tunnustuksellisesta näkökulmasta. Nähdäkseni ns. karismaattisella puolella mennään usein ”oikealta ohi”, kun ei kovin paljon paneuduta siihen Roomalaiskirjeen sanaan, että laki on kirjoitettu myös pakanoiden sydämiin. Vastaavasti ns. liberaali protestanttisuus menee taas ”vasemman kautta ohi” vieroksuessaan ajatusta siitä, että Jumalan Raamatussa ilmaisemat moraaliperiaatteet ovat osa muuttumatonta ilmoitusta. Siellä haluttaisiin mieluummin työstää laki aina kullekin ajalle sopivalla tavalla muuttuvaiseksi ihmisen oman harkinnan mukaan (eli tietää kuin Jumala hyvän ja pahan)…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Ns. liberaali protestanttisuus menee taas ”vasemman kautta ohi” vieroksuessaan ajatusta siitä, että Jumalan Raamatussa ilmaisemat moraaliperiaatteet ovat osa muuttumatonta ilmoitusta.” Mitä ovat Jumalan ’moraaliperiaatteet’? Toora koostuu monista käytännön säännöistä, voiko niiden pohjalta hahmottaa niitä yhdistävän periaatteen? Profeetat lausuvat tuomion sanoja kansan ja sen hallitsijoiden vääryyksille, mikä olisi oikeaa ja Jumalan tahdon mukaista? Minä näen kirkkaimpana ihanteena sen, minkä Aamos sanoittaa näin: ”Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” Uudesta testamentista on toki ytimeksi mainittu rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. En ole havainnut niistä mentävän ohi sen kummemmin oikealta kuin vasemmaltakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Tässä ehkä tulemme juuri siihen mistä yritin aikaisemmin sanoa, että eri kristillisissä yhteisöissä on erilaisia painotuksia esimerkiksi sen suhteen kuinka tarkkaan ajattelemme esimerkiksi Mooseksen kirjojen tai Paavalin kirjeiden ajatuksen Jumalan moraalisiksi tulkinnoiksi ja kuinka paljon näemme niissä aikakauden kulttuuria ja näiden henkilöiden henkilökohtaisia näkemyksiä.

      Koska kyse on vakaumuksesta, itse en haluaisi ajatella että joku uskoo oikein ja joku toinen uskoo väärin. Ehkä mieluummin ajattelen, että uskomme eri tavalla. Joissain asioissa usko yhdistää meitä, joissain toisissa se erottaa. Avainkysymyksiä lienevät ne, kuinka tiukkaan vaadimme muilta samanmielisyyttä ja kuinka paljon pystymme sietämään erilaisuutta.

      Mutta tätähän se ihmiselon sietämätön keveys on. Toivottelen Manu Ryösölle oikein siunattua loppuviikkoa. Toivon myös, ettei tilanne Venäjällä aiheuta ongelmia hengellisille tehtävillesi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Mielestäni on kiistatonta että kristittyjä koskevat eettiset periaatteet eivä ole sellaisenaan johdettavissa yleishumanistisesta etiikasta saati sitten voimassaolevasta yhteiskunnallisesta laista. Toki monet etiikan säännöt ovat yhteisiä niin kristityille ei-kristityillekin, mutta on myös huomattaviakin eroavuuksia. Esim. kostoa pidetään juutalaisuudessa oikeutettuna, islamissa jopa velvollisuutena, mutta kristinuskossa yksiselitteisesti vääränä. Muita esimerkkejä löytyy ainakin seksuaalietiikasta ja talousetiikasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Tähän voisi vielä lisätä, että sen lisäksi että eri uskonnollisilla ryhmillä on toisistaan poikkeavia (”virallisia”) eettisiä periaatteita, myös jokaisella yksilöllä on uskontokunnasta riippumatta henkilökohtainen moraali.

      Jokainen kristitty ei toimi samassa tilanteessa samalla tavalla. Myöskään jokainen muslimi ei toimi joka tilanteessa samalla tavalla.

      Me olemme kaikki yksilöitä ja on osittain harhaanjohtavaa puhua kristillisestä etiikasta jonkinlaisena laumaidentiteettinä. Tähän arkkipiispa Luomakin viittasi puheessaan kirkolliskokouksessa. Hänen mukaansa me emme ole ensisijaisesti julistamassa omia arvojamme ja niistä kumpuavia mielipiteitä vaan olemme julistamassa evankeliumia Jumalasta joka haluaa pelastaa koko maailman.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Selvää on, että kaikkien katsomusyhteisöjen jäsenet todellisuudessa tekevät myös yhteisön kannalta paheksuttavia tekoja. Esimerkkini tarkoittaa sitä, että kristitylle koston suorittaminen on lankeemus, kun taas juutalaiselle se on oikeus ja muslimille jopa hyvä teko.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitos keskustelusta ja kommenteista. Monet niistä ovat olleet mielestäni ajatuksia antavia ja vieneet blogin aiheeseen paneutumista syvemmälle. – Keskustelu jatkukoon puolestani vielä huomisen ajan. Siihen mennessä kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat varmaan saaneet ottaa kantaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

    Näin evankelista Johannes luonnehtii Herraamme Jeesusta Kristusta: ”hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

    Tässä päätöskommentissani en enää tee käsiteanalyysejä, vaan pyrin tuomaan mahdollisimman yksiselitteisesti esille sen logiikan, miksi Jumala on yhtä aikaa totuudellisuudessaan pyhä, mutta kuitenkin samaan aikaan täynnä armoa. – Tämä jumalallinen salaisuus on ilmoitettu meille Jeesuksessa Kristuksessa, ja tiivistetyimmin se näkyy sanoissa armo ja totuus.

    Me syntiinlangenneet ihmiset olemme parhaimmillammekin aina jollakin tavalla toispuoleisia. Armollisuudessa meillä on taipumusta löperyyteen ja vääränlaiseen sallivuuteen. Jokainen lasten kasvattajana toimiva törmää varsin pian siihen, ettei rajattomuus ole sen enempää armollisuutta kuin rakkauttakaan, vaan johtaa moneen lapselle vaaralliseen asiaan.

    Totuudellisen ihmisen haasteena on vastaavasti aina kovuus. Paljas totuus on usein hyvin musertava realiteetti. Se lyö maahan, kallioon tai betoniin… Totuus lyö usein kovampaa kuin nyrkki, ja jos joku ei ota samaan aikaan armollisesti kiinni, armollisesti syliinsä, kaadumme kenties viimeisen kerran lattiaan.

    Evankelista Johanneksen todistuksen mukaan Jeesuksessa Kristuksessa on yhtä aikaa läsnä sekä armo että totuus 100%:sesti. Jos Jumala näkee tarpeelliseksi lyödä meitä syntiemme tähden vasemmalla kädellään, ristiinnaulitun Jeesuksen nauloilla lävistetyt kädet ovat jo ottamassa meitä kiinni, ettemme tulisi kokonaan kadotetuiksi. – Siksi Jeesus muuten varmaan kuvataan istuvan Isän oikealla puolella. Jumalan lain ankaraa työtä näet kutsutaan hänen vasemman käden työkseen…

    Miksi sitten Jumalan pyhän lain, moraalisena normistona, tulee olla muuttumaton?

    Siksi, että mikäli meille erilaisiin synteihin taipuvaisille ihmisille annettaisiin lupa muuttaa lain normistoa kunakin aikana mieleiseksemme, tekisimme sen mahdollistaaksemme vääryytemme. – Jos saisimme muuttaa Jumalan lain kunakin aikana mielemme mukaan, voisimme toki moralisoida edeltävien sukupolvien virheitä (ja niin me nykyihmiset usein myös teemme), mutta omia vääryyksiämme emme tahtoisi määritellä synneiksi ollenkaan…

    Raamatun Jumala antoi 10-käskyä kivitauluihin hakattuina. Se viestii meille Jumalan lain, oikeudenmukaisen peilin muuttumattomuudesta. Jeesus Kristus, armon ja totuuden henkilöitymä, toistaa nämä moraalinormit Uuden testamentin puolella. Tästä meidän tulee ymmärtää Jumalan sana Jeesuksen suusta: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18) – Pyhä Jumala on muuttumaton, ja niin myös hänen antamansa moraalinormisto.

    Näin ollen voimme todeta, että kristillisen moraalin eräs olennaisimpia piirteitä on sen yliajallinen raamatullinen muuttumattomuus.

    Vain muuttumaton laki voi toimia tasapuolisesti peilinä kaikille ihmisille kaikkina aikoina asemaan ja asuinpaikkaan katsomatta. Samalla, kun Jumalan pyhä laki osoittaa meidät kaikki syntisiksi ja lain rikkojiksi, Jumalan sana kutsuu meitä myös parannukseen, parantumiseen ja anteeksiantoon:

    ”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” (Hes.18:23)

    ”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi”.(2Moos.15:26)

    ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal.4:2)

    21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, 22 joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, 23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, 24 joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. 25 Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.(1Piet.2:21-25)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö

    Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen. [Kuva Nasaretin kadulta Israelista]