Kristillinen moraali on mielekäs
Ajoittain esiintyy väitteitä, ettei ole olemassa mitään kristillistä moraalia. Olen tästä eri mieltä. Näkemykseni on kuultavissa alla olevan videon rippisaarnaosuudesta (n. 6 min. ja 55sek. eteenpäin...)
43 kommenttia
Mielestäni on kiistatonta että kristittyjä koskevat eettiset periaatteet eivä ole sellaisenaan johdettavissa yleishumanistisesta etiikasta saati sitten voimassaolevasta yhteiskunnallisesta laista. Toki monet etiikan säännöt ovat yhteisiä niin kristityille ei-kristityillekin, mutta on myös huomattaviakin eroavuuksia. Esim. kostoa pidetään juutalaisuudessa oikeutettuna, islamissa jopa velvollisuutena, mutta kristinuskossa yksiselitteisesti vääränä. Muita esimerkkejä löytyy ainakin seksuaalietiikasta ja talousetiikasta.
Kiitos keskustelusta ja kommenteista. Monet niistä ovat olleet mielestäni ajatuksia antavia ja vieneet blogin aiheeseen paneutumista syvemmälle. – Keskustelu jatkukoon puolestani vielä huomisen ajan. Siihen mennessä kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat varmaan saaneet ottaa kantaa.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)
Näin evankelista Johannes luonnehtii Herraamme Jeesusta Kristusta: ”hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Tässä päätöskommentissani en enää tee käsiteanalyysejä, vaan pyrin tuomaan mahdollisimman yksiselitteisesti esille sen logiikan, miksi Jumala on yhtä aikaa totuudellisuudessaan pyhä, mutta kuitenkin samaan aikaan täynnä armoa. – Tämä jumalallinen salaisuus on ilmoitettu meille Jeesuksessa Kristuksessa, ja tiivistetyimmin se näkyy sanoissa armo ja totuus.
Me syntiinlangenneet ihmiset olemme parhaimmillammekin aina jollakin tavalla toispuoleisia. Armollisuudessa meillä on taipumusta löperyyteen ja vääränlaiseen sallivuuteen. Jokainen lasten kasvattajana toimiva törmää varsin pian siihen, ettei rajattomuus ole sen enempää armollisuutta kuin rakkauttakaan, vaan johtaa moneen lapselle vaaralliseen asiaan.
Totuudellisen ihmisen haasteena on vastaavasti aina kovuus. Paljas totuus on usein hyvin musertava realiteetti. Se lyö maahan, kallioon tai betoniin… Totuus lyö usein kovampaa kuin nyrkki, ja jos joku ei ota samaan aikaan armollisesti kiinni, armollisesti syliinsä, kaadumme kenties viimeisen kerran lattiaan.
Evankelista Johanneksen todistuksen mukaan Jeesuksessa Kristuksessa on yhtä aikaa läsnä sekä armo että totuus 100%:sesti. Jos Jumala näkee tarpeelliseksi lyödä meitä syntiemme tähden vasemmalla kädellään, ristiinnaulitun Jeesuksen nauloilla lävistetyt kädet ovat jo ottamassa meitä kiinni, ettemme tulisi kokonaan kadotetuiksi. – Siksi Jeesus muuten varmaan kuvataan istuvan Isän oikealla puolella. Jumalan lain ankaraa työtä näet kutsutaan hänen vasemman käden työkseen…
Miksi sitten Jumalan pyhän lain, moraalisena normistona, tulee olla muuttumaton?
Siksi, että mikäli meille erilaisiin synteihin taipuvaisille ihmisille annettaisiin lupa muuttaa lain normistoa kunakin aikana mieleiseksemme, tekisimme sen mahdollistaaksemme vääryytemme. – Jos saisimme muuttaa Jumalan lain kunakin aikana mielemme mukaan, voisimme toki moralisoida edeltävien sukupolvien virheitä (ja niin me nykyihmiset usein myös teemme), mutta omia vääryyksiämme emme tahtoisi määritellä synneiksi ollenkaan…
Raamatun Jumala antoi 10-käskyä kivitauluihin hakattuina. Se viestii meille Jumalan lain, oikeudenmukaisen peilin muuttumattomuudesta. Jeesus Kristus, armon ja totuuden henkilöitymä, toistaa nämä moraalinormit Uuden testamentin puolella. Tästä meidän tulee ymmärtää Jumalan sana Jeesuksen suusta: ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.” (Matt.5:18) – Pyhä Jumala on muuttumaton, ja niin myös hänen antamansa moraalinormisto.
Näin ollen voimme todeta, että kristillisen moraalin eräs olennaisimpia piirteitä on sen yliajallinen raamatullinen muuttumattomuus.
Vain muuttumaton laki voi toimia tasapuolisesti peilinä kaikille ihmisille kaikkina aikoina asemaan ja asuinpaikkaan katsomatta. Samalla, kun Jumalan pyhä laki osoittaa meidät kaikki syntisiksi ja lain rikkojiksi, Jumalan sana kutsuu meitä myös parannukseen, parantumiseen ja anteeksiantoon:
”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” (Hes.18:23)
”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi”.(2Moos.15:26)
”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat” (Mal.4:2)
21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, 22 joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, 23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, 24 joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. 25 Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.(1Piet.2:21-25)
Kirjoittaja
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen. [Kuva Nasaretin kadulta Israelista]
Yleisesti ja yhteisesti aiempaan keskusteluun liittyen
On mielekästä puhua siitä, että on olemassa erityinen juutalaisuudelle oma moraalinsa, islamin oma (sharia) ja myös kristinuskon erityislaatuinen tapansa hahmottaa niin omatunto/moraalitaju kuin moraaliin liittyvä tapa saada tietoa (epistemologia), tietoa, jonka varsinainen perusta on Jumalan erityinen ilmoitus Raamatussa.
Kristilliselle moraalikäsitykselle erityislaatuista on se, että Raamattu ilmaisee moraalitajun olevan myös ihmisen sydämessä, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla autonomisena, että voisimme kuvitella olevamme itseriittoisia suhteessa Raamatun ilmoitukseen. Kristilliseen moraalikäsityksen liittyy myös näkemys syntiinlankeemuksen vaikutuksesta moraaliseen kykeneväisyyteemme (jota käsittelen mm tämän blogin rippisaarnassa). Koko pakettina katson näin ollen hyvin perustelluksi puhua kristillisestä moraalista.
Ilmoita asiaton kommentti