Ukrainan ja Krimin tapahtumat tuntuvat olevan kuin kansainvälistä kriisiä kuvaavasta jännityselokuvasta, sillä poikkeuksella, että tämä on täyttä totta. Naapurimaamme Venäjä toimii toisen naapurimaansa suuntaan sen heikkouden hetkellä tavalla, jota on vaikea ymmärtää saatikka hyväksyä. Krimin selkkauksen taustan hahmottamiseksi on hyvä tutustua lyhyesti niemimaan historiaan.
Suomen näkökulmasta Krimi on ollut viime päiviin asti tuntematonta maailmankolkkaa, jonka arkipäiväisiin tapahtumiin emme ole juuri kiinnittäneet huomiota. Koulun historian tunneilta Krimi palauttaa mieleen Venäjän ja Turkin, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856 käydyn sodan, joka ulotti vaikutuksena myös Suomen suuriruhtinaskunnan rannikolle. Englannin ja Ranskan laivastot kävivät osana Venäjän merisaartoa pommittamassa muun muassa Suomenlinnaa.
Krimin historialliset vaihteen sen sijaan ovat muilta osin olleet meillä vähän huomion kohteena. Koska ne selittävät pitkälle sitä, mitä Krimillä parhaillaan tapahtuu, lyhyt kertaus on paikallaan. Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Krimi yritti olla hyvin lyhyen aikaa itsenäinen maa. 1910- luvun lopun ja 1920-luvun alun Venäjän verisen sisällissodan aikana niemimaa oli Valkoisten tukialuetta ja heidän tappionsa jälkeen Krimi liitettiin osaksi vuonna 1922 muodostettua Neuvostoliittoa.
Toisen maailmansodan aikana vuosina 1941–1942 Krimillä käytiin kovia taisteluita Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen välillä. Sevastopolin kaupunki tuhoutui lähes täysin saksalaisten piirityksessä. Saksalaiset miehittivät Krimiä kevääseen 1944, jolloin neuvostojoukot valtasivat niemimaan takaisin. Kostona yhteistyöstä saksalaisten kanssa koko Krimin tataarien väestö pakkosiirrettiin Keski-asiaan. Kuolleisuus oli pakkosiirron aikana suurta. Tataarit ovat saaneet palata takaisin Krimille vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Historian käänteistä johtuen Krimin alueen nykyinen väestö on siis vahvasti venäjänkielistä.
Nykypäivän kannalta merkittävä oli Nikita Hruštšovin vuonna 1954 tekemä päätös lahjoittaa Krimi Ukrainan neuvostotasavallalle. Neuvostoliiton hajoamisprosessin yhteydessä vuoden 1991 lopussa Ukrainassa järjestettiin kansanäänestys Venäjästä irtautumisesta. Krimillä irtautumista Venäjästä kannatti vain hieman yli puolet äänestäneistä. Krimi jäi siis osaksi Ukrainaa, mutta sille tarjottiin vahva itsehallinnollinen asema. Sevastopolin laivastotukikohdan asema jäi epäselväksi ja vasta vuonna 1997 Venäjän ja Ukrainan välillä allekirjoitettiin sopimus, jossa tukikohdan vuokraus vahvistettiin.
Viime päivien uutiset Krimiltä kertovat, että Venäjä näyttää käytännössä olevan miehittämässä Krimin niemimaata. Se, että rajautuuko operaatio vain Krimille vai myös esimerkiksi Ukrainan itä-osiin, jossa venäjänkielisen väestön osuus on suuri, ei tiedetä. Ei myöskään sitä, miten Ukraina aikoo reagoida Venäjän toimiin. Vaikka Krimin alueen väestöllä on vahva kytkös Venäjään, Venäjän toimet loukkaavat Ukrainan ja Venäjän välillä tehtyjä sopimuksia ja Ukrainan valtion itsenäisyyttä. Ne antavat myös todella vaarallisen esimerkin siitä, että miten Venäjä voi käyttää naapurimaansa heikkouden hetkeä hyväksi. Se, että liikkeellä on sotilaita ilman kansallisuustunnuksia, tekee tilanteesta entistä sekavamman.
Ukrainan tapahtumia ja Venäjän toimia varmasti seurataan tarkoin kaikissa Venäjän naapurimassa, myös Suomessa, ja ne tullaan ottamaan huomioon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat esimerkki siitä, kuinka nopeasti ja äkkiarvaamatta Euroopassa voi kehittyä vakava poliittinen ja jopa sotilaallinen konflikti. Puheet siitä, että sellaisten kriisien aika, jossa toista maata voidaan vähintäänkin uhata sotilaallisen voiman käytöllä, olisi Euroopassa ohi, ovat valitettavasti nyt osoittautuneet katteettomiksi.
Ville Jalovaara :”Naapurimaamme Venäjä toimii toisen naapurimaansa suuntaan sen heikkouden hetkellä tavalla, jota on vaikea ymmärtää saatikka hyväksyä.”
Näinhän se on toiminut aina. Rajan taakse jääneessä sukumme sortuneen navetan kivijalassa ehjänä säilyneessä karjakaittiössä elämänsä viimeiset vuodet viettänyt Belogea oli päätynyt alueelle Mustaltamereltä Siperian vankileirien kautta. Sodan jälkeen heiltä oli estetty pääsy kotiseuduilleen, ja Pelogea pyysi, että suomalaiset tulisivat takaisin kotiseuduilleen, että hekin ”pääsivät viimeinkin kotiin”:
Hyvä pikakertaus polttavaan aiheeseen. Kiitos, Ville.
Herää kysymys, että tätäkö ne venäläisten olympialätkäpuheet talvisotameiningistä sitten tiesivät…?
Olisi kannattanut kurkistaa hiukan kauemmas aikaan, jolloin alkuperäiset asukkaat, kreikkalaiset ja tataarit menettivät siellä kotinsa.
Menneisyys, joka unohtui ei olekaan kuollut vaan virkoaa esiin. Viisas ymmärtää, mitä Arhinmäen avustajan ja SDPn lahtelaisen kansanedustajan lausumat enteilevät. Jos pohjalaisia ei oteta lukuun, suomalainen mieli näkyy olevan bysanttilainen.
Jos mennään vielä kauemmaksi ajassa, niin voidaan kysyä, mitä tapahtui gooteille, joille Krim oli viimeinen asuinalue. Goottia puhuttiin Krimillä vielä ainakin 1500-luvulla, jolloin flaamilaissyntyinen Itävallan Turkin suurlähettiläs Ogier Ghiselin de Busbecq kokosi krimingootin sanalistan.
Vaikka Venäjä miehittäisi Ukrainan ja puoli Itä-Eurooppaa, vastustaisi suomalaisista edelleen Natoon liittymistä arviolta vielä noin 70%. Pitkä Kekkosen ja YYA-Suomen aika aiheuttivat suomalaisille jonkinlaisen krooniselta vaikuttavan (länsi)liittoutumisvamman.
Suomi on Venäjälle raja-alue. Mielestäni olisi järkevää rajoittaa ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistöjen hankintaa ja -vuokrausta Suomessa.
Se aloite ei tule tuottamaan hedelmää. Etsikkoaikamme on nyt kulunut loppuun, kuten K-M tietää.
Kas kun Ville liittää niemimaan nimen lopuksi yhden i-vokaalin. Nimi on kai suomeksi ja kaikilla muillakin kielillä Krim.
Ei nyt sentään kaikilla. Crimea mm. englanniksi, espanjaksi ja italiaksi, crimée ranskaksi, crimeia portugaliksi, crimeea romaniaksi, Kırım turkiksi, krymas liettuaksi, krima latviaksi. Niin, ja venäjäksi Крым.
Hupsista. Paikannimert kirjoitetaan isolla kirjaimella. Crimea, Crimée, Crimeia, Crimeea, Krymas, Krima.
Ville Jalovaara :”Krimin selkkauksen taustan hahmottamiseksi on hyvä tutustua lyhyesti niemimaan historiaan.”
Ehkä kannattaisi miettiä myös Ukrainan tulevaisuutta. Vladimir Putinin presidenttikampanjan ”kuningasajatus” oli Euroopan Unionia vastaavan Euraasian Unionin perustaminen ja tähän unioniin hän haluaa Neuvostoliiton entisten satelliittivaltioiden lisäksi mukaan myös Ukrainan.
Tuolta Lvovin-mutkan ja Ploiestin öljykenttien lähiseuduiltahan alkoi II maailmansotakin. Toivottavasti tämä kriisi ei ole ”Sarajevon laukaukset”, joiden varjolla voidaanc”taas kerran” aloittaa.
Vertaukset eivät aina onnistu, kuten ei tämäkään lammas ja paimen tässä kontekstissa, eli kristillisessä, koska se ei osaa katsoa pidemälle, kuten vaikka kysyä, että miksi paimen yleensä paimentaa lampaita? Paimen ei paimenna lampaita vain pitääkseen ne hengissä, tai pelastaakseen lampaat, vaan…………..
1 Lampaat ovat paimenen omaisuutta, toisinsanoen, elinkeino.
Paimen joko teurastaa lampaan, vaikka se olisi se kadonnut lammas, ja myös muut lampaat kokevat saman kohtalon, koska hän ja perhe tarvitsevat ruokaa. Paimen voi myös myydä lampaan, käydä niin sanotusti lammaskauppaa, tai uhrata, antaa omastaan papeille ruuaksi, jolloin sitä sanotaan jumalalle uhraamiseksi, eli lahjaksi. Lampaat eivät siis pelastu.
Toinen hyvn omaperäinen ideologia ihanteellisesta toiminnasta on se, että paimen antaa henkensä lammasten puolesta, jota voidaan pitää pelastuksena lampaille ainoastaan siinä tapauksessa, että paimen todella katoaa, ja lampaat pääsevät sauvan alta vapauteen. Tosin lampaat jäävät nyt näkäisten susien armoille, mutta ne ovat vapaita, eivät joudu paimenen pataan, tai paistin tulille.
VT:n puolella, josta on otettu osviittaa, kerrotaan kuinka Jumala etsii kansansa jäännöstä vaikka maan äärestä jos ne ovat sinne ajautuneet pilvisenä pimeänä päivänä ja sen me voimme nähdä myös tapahtuneen, kun Israelin maahan on palannut ihmisiä kaikkialta maailmasta. Tässä myös toteutuu pelastus, koska juutalaiset ovat olleet hyvin vainottuja maalilmalla ja Jumala on ikäänkuin kutsunut heitä kotiin ja aikonut itse paimentaa lampaansa, koska täällä on ollut huonoja paimenia heitä kaitsemassa.
Jumala ei tarvitse elinkeinoa, eikä myöskään voi kuolla, koska on ikuinen.
Vertaus ei ole allegoria. Se havainnollistaa vain yhden asian eikä rakenna kokonaiskuvaa mistään. Kun sanotaan merikotkan olevan kuin lentävä ladonovi, ei viitata latoon oven kautta ajettaviin heinäkuormiin tai kesäyönä ladon heiniin hakeutuviin lemmenpareihin.
Nykyajan ihminen ei saa mitään tällaisista paimen-lammas -vertauksista. On niin mennyttä maailmaa. Toinen väärä ilmaus on ”opetuslapset” (ei tässä blogissa, muuten yleinen ilmaus). Sillä tahdotaan saada aikuisetkin ihmiset pitämään itseään ikuisina lapsina ja pysymään lapsellisina, ilman omaa tahtoa ja ajattelua. Kyllä aikuisille pitää puhua aikuisten kieltä. Moinen lapsellisuus loukkaa älykkäitä ihmisiä. On muutenkin niin kovin tuskallista ja murheellista.
Opetuslapsi on Mikael Agricolan keksimä sana, jolla ymmärrettiin myös esim. koulun oppilaita tai jonkin filosofian mestarin perustaman oppisuunnan kannattajia. Nykykielisessä asiatekstissä sanottaisiin ”oppilas”, ja tämä sana kelpaisi hyvin myös raamatunkäännöksiin. Tällöin ei tulisi sellaisia aiheettomia mielleyhtymiä kuin vanhentuneesta termistä helposti tulee.
Opetuslapsi ei viittaa kielikorvani mukaan muuhun ’lapsellisuuteen’ kuin opettajan auktoriteetin alaisuuteen. Lääkärin ammattitaitoon turvautuva potilas voisi siis olla ’potilapsi’.
Usko Korkeimpaan eile kadonnut ja sen ymmärtäminen ottaa edelleen aikaansa.
Ihminen, mies poikansa kanssa ei ole luonut maailmankaikkeutta miljardeja vuosia sittenn ja ihmiset noin 300 000 vuotta sitten.
Reino, eipä tietenkään luonut miljardeja vuosia sitten.
On kulunut 5992 vuotta, kun Kaikkivaltias Jumala loi maailmankaikkeuden.
Juha, niinhän se kirkon oppi taitaa uskoa.
Sekä Juha että Reino ovat tässä erehtyneet. Nykykirkon oppi ei edellytä uskomaan vastoin selviä tosiasioita kreationistiseen luomiskäsitykseen. Reinon käsitys Jumalasta on niinikään kaukana kristinuskosta.
Ei ole ainoastaan kerran tai kaksi, kun olen kysellyt kreationisteilta todisteita kuuden tuhannen vuoden vanhan maailmankaikkeuden puolesta. Juhaltakin.
Vastaukseksi on saanut aina hiljaisuutta tai epä-älyllistä no kun Raamattu kertoo niin -naivismia. Ja juuri sellaisestahan kreationismi elää – tiedon pelosta ja siitä seuraavasta tarkoituksellisesta tietämättömyydestä.
Evoluution kannattajilla ovat omat ongelmansa. Uskoa sillä puolella tarvitaan myös. Sorry, Antero ja muut! Tämä ei ole tämän blogin aihe.
Yrjö Sahama.
Tosiaan minun käsitykseni Jumalasta ei ole että hän on ihminen, mies. Muuten Raamattuhan on kirkon opin perusta.
Antero, tiedeuskovaisena sinulla pitäisi olla käsitys montako sukupuolta ihmisillä on. Raamatun mukaan on kaksi; mies ja nainen. Entä mitä olet oppinut luonnontieteestä? Vai onko liian vaikea kysymys sinulle?
Tällaista tämä kreationistien ”keskustelu” on aina ollut. Jos ei olla hiljaa niin hämäyksen vuoksi siirretään keskustelu jonnekin aivan toisaalle.
Voihan sitä toki miettiä, mitä tarkoittaa kirkon opin mukaan syntiinlankeemus evolutiivisessa narratiivissa. Ongelma tosin poistuu sillä, että lankeemusta ei olisi koskaan ollutkaan ja pahakin olisi vain hyvän puutetta.
Siinäpä se Kosti onkin. Koska on todistetusti faktaa, että ihminen ei ole kuusi tuhatta vuotta vanha keksintö, eikä siten kuusi tuhatta vuotta sitten ole ollut mitään paratiisia eikä hyvän ja pahan tiedon puuta, ei ole olemassa mitään syntiinlankeemusta.
”Ongelma tosin poistuu sillä, että lankeemusta ei olisi koskaan ollutkaan ja pahakin olisi vain hyvän puutetta.” Syntiinlankeemuskertomuksen voi ymmärtää niin, että me kaikki ihmiset olemme aatameita ja eevoja, jotka lankeamme pyrkiessämme Jumalan tavoin tietämään itse hyvän ja pahan.
Hyppäsikö aihe pois blogin kirjoittajan aiheesta ?
Minusta lampaat ovat yhä ihan samoja eläimiä, kuin 2000v. sitten. Joten nykyajan lampaiden kasvattajilta on saatavissa tietoa lampaiden käytöksestä. Meidän käytöksessä on paljon yhtymäkohtia siihen, miten lampaat käyttäytyy eksyessään.
Norjassa pelastavat lapaita vuorten rinteiltä oman henkensä uhalla. Pelastaja joutuu ensin ottamaan lampaan kiinni. Lammas kun ei tajua,että apu on tulossa ja yrittää paeta.
Lammas on laumaeläin ja laumassa tulee olla vähintään 5 lammasta. Lauman koolla on myös väliä.Ihan sama juttu näkyy nuorisotyössä. Jos nuoria on kaksi, tai kolme, niin se ei vedä muita mukaan. Vasta viisi nuorta saa aikaan sen, että porukka alkaa kunnolla kasvaa. 150 nuorta on raja, jonka yli ei hyvin mestynyt työntekijäkään pääse. Nuorten lauma ei kasva seurakunnassa tuota isommaksi.
Lammas on hyvin turvallisuushakuinen. Se luonnostaan pelkää kaikkea uutta. Turvallisuudentunnetta lisää kun kulkee lauman mukana. Ihan sama piirre näkyy ihmisten toiminnassa.