Kreikka tarttui vuodenvaihteessa Euroopan unionin neuvoston peräsimeen. Lissabonin sopimuksen myötä unionin neuvoston puheenjohtajamaan roolia on kuitenkin kavennettu merkittävästi.
Unionimme kipparilla on silti tärkeä vastuu. Kreikan vastuulla on nyt puolen vuoden ajan neuvoston työjärjestys. Lisäksi kreikkalaisedustajat toimivat neuvoston kokousten puheenjohtajina, ehdottavat suuntaviivoja ja laativat päätöksenteon kannalta tarpeelliset kompromissit.
Suomi sai kahdella puheenjohtajakaudellaan aikaan paljon pysyvää. Ilman Suomea ei unionin käytävillä puhuttaisi Tampere-päätelmistä ja -toimintalinjoista, eikä EU:n pohjoista ulottuvuutta olisi kenties uudistettu lainkaan. EU-puheenjohtajuus on todellinen näytönpaikka etenkin pienille EU-maille sekä uusille Itä-Euroopan jäsenmaille.
Jää nähtäväksi, onnistuuko Kreikka jättämään pysyvän kädenjäljen EU-politiikkaan. Toisaalta moni myös toivoo, ettei Kreikka jättäisi jälkeensä mitään.
Ehkä eniten Brysselin käytävillä ovat jännitystä kuitenkin herättäneet keväällä järjestettävät eurovaalit. Kevään marssiaskelia suunnitellaan entistä ärhäkkäämmiksi ärtyneiden euroskeptisten leireissä ympäri Euroopan.
Tältä kannalta Kreikan puheenjohtajuus otettiinkin vastaan pelonsekaisin tuntein.
Kreikka kertoo itse keskittyvänsä kasvuun ja nuorisotyöpaikkoihin, unionin syventämiseen talous- ja rahaliitto EMU:n kautta sekä EU:n demokraattisen legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamiseen. Kreikan tavoitteena on myös kattavan meripolitiikan luominen EU:lle. Aikamoinen työsarka puolivuotiskaudelle!
Ohjelma oli esillä tällä viikolla Strasbourgin täysistunnossa, jossa edustajakollegani antoivat Kreikan suunnitelmille ristiriitaisen vastaanoton.
Kreikan oma elpyminenkään ei voi odottaa puheenjohtajuuskauden yli. Maan on läpikäytävä raskaita kansallisia uudistuksia. Ateenan Sintagma-aukiolla nähdään kevään mittaan vielä runsaasti mielenosoituksia.
Kreikka on kovan paikan edessä. Maan omien sotkujen ja eurovaalien kiirastulen lisäksi työtä teettävät epävakaat olot unionimme naapurimaissa ja niistä kohdistuva maahanmuuttopaine etenkin eteläiseen Eurooppaan.
Kreikka on Eurooppaan suuntautuvan laillisen ja laittoman ihmisvirran pullonkaula. Jos tehottomasti toimiva rajavalvonta pettää, on tie sisärajattomassa Euroopassa auki aina pohjoiseen saakka. Tosin toistaiseksi tulijoita meille pohjoiseen on ollut hyvin harvakseltaan.
Kevään aikana on edistyttävä myös pankkiunionissa. Parlamentti löi jo jarrun pohjaan neuvoston ensimmäiselle, kelvottomalle ehdotukselle.
Asialistalla on varmasti myös Britannian vuodenvaihteessa nostattama kohu EU-kansalaisten työperäisen maahanmuuton hillitsemisestä etenkin Romaniasta ja Bulgariasta. Tosin muuttovirtaa, jolla roskalehdistö oli brittejä pelotellut, ei sitten tullutkaan.
Puoluetoimistoissa alkavat kevään vaalien käsikirjoitukset olla valmiita. Jää nähtäväksi, millaisen näytöksen euroskeptisten esiinmarssi tarjoaa. Urbaaneja legendoja EU:n kieltämistä asioista, sormien osoittelua ja helppoja, napakoita fraaseja lienee luvassa. Asiapitoista, Eurooppaa kriittisesti mutta ymmärtävästi katsovaa keskustelua on vaikea pitää yllä. Valtiomiestemme ja -naistemme velvollisuus on silti edes yrittää.
Kreikan puheenjohtajakaudesta on tulossa poikkeuksellisen työntäyteinen. Onnistuminen tullaan mittaamaan sillä, vältytäänkö skandaaleilta. Hajuton, väritön ja mauton puheenjohtajuuskausi – siis kaiken kaikkiaan näkymätön – olisi nyt ehkä voitto koko Euroopalle.
Ei pidä unohtaa myöskään ruoan jakelijoita. Kauppa on keskittynyt lähinnä kahteen toimijaan. Kesko takoo ennätystuloksia. Suurimpien paikkojen City-Market kauppiaat ovat miljönäärejä. Kauppa ottaa liian suuren siivun maataloustuotteista. Toisaalta maahan tuodaan ulkomaista ruokaa. Ovatko kaikki ne säilykepurkit, joita on metreittäin kaupoissa, tarpeellisia ? Hävikkiä syntyy paljon.
Charlotta nostaa esiin kaksi tärkeää teemaa. Maataloustuet eivät saisi johtaa tilanteeseen, jossa viljelyä laiminlyödään, koska tuet saadaan ilmankin. Miten saadaan tukipolitiikkaan sisällytettyä myös kannustaavuus. Sadon saamisen pitäisi aina olla tavoitteena.
Toiseksi Charlotta kiinnittää huomiota ruokahävikkiin ja kauppojen saamaan voitto-osuuteen ruokaketjussa. Hävikin vähentäminen on nostettu esiin, mutta siinä on varmasti vielä tehtävää. Samoin on huolehdittava siitä, että ruokaketjun eri toimijat saavat oikeudenmukaisen siivun osuudestaan alkutuottajia unohtamatta.