Köyhät kenkäparin hinnalla

Hallitusohjelma on karua luettavaa. Se normalisoi puheen köyhistä laiskoina ja saamattomina työnvieroksujina.

Ei Björn Wahlroos suotta kehunut hallituksen talouspolitiikkaa parhaaksi viiteenkymmeneen vuoteen. Nallen mukaan ”ihmiset, jotka tekevät paljon rahaa, käyttävät paljon rahaa, ja kun he käyttävät paljon rahaa, niin rahaa riittää kaikille.”

Wahlroos perustaa talousajattelunsa niin kutsuttuun ”trickle down-teoriaan”. Kun minimoidaan ylimpien tuloluokkien verotus, annetaan rikkaiden rikastua, se kuin taikaiskusta parantaa myös köyhimpien asemaa tulojen valuessa alaspäin. Tämä on myös nykyhallituksen talouspolitiikan perusta.

Empiiriset havainnot Thatcherin jälkeisestä Britanniasta tai Reaganin Amerikasta todistavat tosin muuta.

Nallen suosikkifilosofi on yhdysvaltalainen Ayn Rand, pidäkkeettömän kapitalismin ja markkinafundamentalismin puolestajapuhuja. Randin mukaan kaikki valtion säätely markkinoilla, ja kaikenlainen valtion puuttuminen tulonjakoon on väärin. Randin ihannevaltiossa julkisia palveluja ei ole lainkaan.

Miten kävikään?

Rand poltti ketjussa vuosikymmeniä ja sai keuhkosyövän. Viimeisinä vuosinaan hän joutui turvautumaan Lyndon B. Johnsonin luomaan ja veronmaksajien kustantamaan medicareen.

Orpon kauhukabinetti leikkaa rajusti asumistuesta. Hallitus leikkaa myös ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Poistaa työttömyysturvan lapsikorotukset. Leikkaa peruspäivärahasta sekä viimesijaisesta turvasta toimeentulotuesta ja kiristää sen saamisen ehtoja ja vieläpä pohtii voisiko senkin kokonaan evätä.

Kaikki kaatuu samojen ihmisten niskaan.

En usko, että Petteri Orpo tai Riikka Purra edes tietävät paljonko perustoimeentulotuki on. Yksinasuvalle se on 555e/kk ja noin 18 euroa päivässä. Sillä köyhän pitää ostaa ruoka, lääkkeet, vaatteet jne.

Nyt mennään 1990-luvun alun laman reseptillä, vaikka ei olisi pakko. Synnytetään sellaisia vakavia sosiaalisia ongelmia, joiden kustannusvaikutukset tulevat olemaan järkyttävän pitkäkestoisia, jopa ylisukupolvisia, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Lisäksi hallitus poistaa ns. paperittomilta oikeuden tarpeelliseen terveydenhoitoon. Ja jos maahanmuuttaja on ollut 3kk työtön niin maasta ulos ihan siitä riippumatta onko vaihtoehtoa minne mennä tai kauanko ollut Suomessa. Hallitus edelleen eriyttää maahanmuuttajien sosiaaliturvan, siis tekee siitä vieläkin minimaalisemman kuin edellä kerrottu 555/kk. Näitä silmälläpitäen on sanottava, että hallituksen rasisminvastaisella tiedonannolla hallitus voisi vaikka pyyhkiä en sano mitä.

Teot ovat toiset kuin ulkokultaiset sanat.

Samalla kun hallitus lyö vähävaraisia maahan minkä ehtii, se laskee tuloverotusta. Kuulostaa hienolta, mutta katsotaanpa.

Kaikkein pienituloisimmat eivät saa mitään, koska alle 20 000 ansioista ei makseta tuloveroa. Kaupan kassan käteen lyödään Orpon veronalennuksen tuloksena pyöreä nolla. Valtiovarainministeri Riikka Purra, jonka vastuulla on valtion tulo- ja menoarvio, nettoaa laatimastaan budjetista sen sijaan kaksi
ja puoli tonnia/vuosi. Että sellainen pieni- ja keskituloisia suosiva veronalennus.

Hallitus hellii hyvätuloisia myös nostamalla solidaarisuusveron alarajan 75 000:sta peräti 150 000:een ja korottaa reippaasti osakesäästötilien enimmäistalletusmäärää.

Tämä samaan aikaan, kun köyhiltä leikataan ja rajusti.

Valtiovarainministeri Riikka Purra on sanonut, että valtion talouden tila on katastrofaalinen.

Purran väite ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Eduskunnassa sanottaisiin, että PS:n puheenjohtaja käyttää totuutta säästeliäästi. Minä voin sanoa suoraan: Purra valehtelee niin ettei tätä uskota edes hommaforumin poikien parissa.

Suomen julkinen velka on EU-maiden keskitasoa. Sitä ei ole syytä vähätellä, mutta missään tapauksessa se ei ole hälyttävä, katastrofaalisesta puhumattakaan. Entä lainojen korot? Valtio maksaa lainoistaan 3% korkoa, toisaalta inflaatio on tällä hetkellä 5%. Julkisen velan reaalikorko siis on miinus 2% (sic!).

Jos nyt kuitenkin sopeutetaan niin miksi menoista, mutta ei tuloista? Yksinkertaisesti siksi, että oikeistohallitus tekee oikeistolaista talouspolitiikkaa. Ja Orpon hallitus tekee erittäin oikeistolaista, uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tällaistä Suomessa ei koskaan aiemmin ole koettu. Kun leikataan julkisista menoista, se lähes ainoastaan osuu vähävaraisimpiin. Jos tehtäisiin tulosopeutusta eli korotettaisiin veroja, se koskisi kipeimmin suurituloisiin.

Sitä saa, mitä äänestää.

Ennen vaaleja puheenjohtaja Purra totesi painokkaasti: ”pienituloisilta ei leikata.” Hyvät perussuomalaiset pienituloiset – teille valehdeltiin päin naamaa!

Orpon ja Purran velkapuhe on puhdasta populismia. Sitä se on siksi, että tosiasiassa Orpon hallitus ottaa tasan saman verran velkaa kuin Marinin, ja ilman välitöntä energiakriisiä, Ukrainan sodan alkamista tai maailmankirjat sekoittanutta vakavaa kulkutautipandemiaa.

Orpon hallituksella ei ole edes tähtäimessä julkisen talouden tasapainottaminen, vaikka se muuta väittää. Maalitauluna hallituksella on palkansaajien ja (osakkeiden ja pääomien) omistajien välisen tulonjaon muuttaminen. Hallitus tekee puhdasta luokkapolitiikkaa.

Sosiaaliturvaleikkausten lisäksi lakko-oikeutta rajoitetaan, työntekijän irtisanomista helpotetaan, työttömyysturvajärjestelmää heikennetään, aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautetaan, ensimmäinen sairaspäivä palkattomaksi ja niin edelleen.

Hallitus siis leikkaa rajusti sosiaaliturvasta, heikentää monin tavoin työntekijän asemaa, epäinhimillistää maahanmuuttopolitiikan ja tekee köyhistä, vähävaraisista ja maahanmuuttajista toisen tai kolmannen luokan epäihmisiä.

Kyllä. Kaiken tämän jälkeen tuntuu, ettei ole lainkaan liioittelua puhua hallituksesta suurpääoman, fasistien ja kristillisen oikeiston liittona. Ihan perinteisen kaavan mukaan.

Nyt myydään köyhää kenkäparin hinnalla.

Eikö itseasiassa jokainen, jolla on runsas palkka, taloudellisesti kohtuullisen huoleton elämä, auto tai kaksi pihassa, mökki meren rannalla ja mukavasti puskuria pankkitilillä tee tosiasiassa veristä syntiä.

Kun samaan aikaan – ihan vieressä, samassa maassa, naapurissa – on kymmeniä, jopa satojatuhansia ihmisiä, vanhuksia, lapsiperheitä, yksinäisiä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella miettien joka hetki miten rahat riittäisivät ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Pakolaisia, jotka eivät voi olla alati ajattelematta, milloin tulee käsky palata kotimaahan ja vankilaan tai jotakin vielä pahempaa.

Sanoiko Jeesus, että ottakaa köyhiltä ja antakaa lisää hyvätuloisille, sieltä voi tippua muruja myös pöydän alle. Ei sanonut. Emme voi palvella yhtaikaa Jumalaa ja mammonaa. Se raaka kapitalismi, mitä nyt tahdotaan harjoittaa seuraavat neljä vuotta on kristinuskon vihollinen.

Suomalainen paradoksi on ollut, että mitä vasemmalle mennään, sitä enemmän siellä yleensä on inhottu kirkkoa, mutta teoissa oltu kristillisiä. Hallituksen ”sosiaalikristilliset” puolueet kyllä puhuvat kuin kristityt, mutta teot ovat toista maata. Nasaretin mies sanoisi tämän vähemmän kohteliaasti.

Kirkolta voisi kysyä, missä piispojen hätähuuto? Missä mielenilmaukset? Puheenvuorot? Kannanotot? Onko ketään kotona?

Tulisi muistaa, ettei Israelin profeettojen puhe ollut pikkukivaa näpertelyä, keskiluokkaisen säntillistä sunnuntaisaarnaa ja muotomenoa. Ei. Israelin profeetat julistivat vanhurskautta, huusivat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Hallitus on hylkäämässä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat: pienituloiset palkansaajat, pakolaiset, köyhät, työttömät ja sairaat. Se on tekemässä rikoksen rikoksen jälkeen. Ajatelkaa maahanmuuttajan lasta, joka saa joka ikinen päivä kuulla rasistisia solvauksia, sellaisia, joita Orpon Kokoomus on nyt normalisoimassa, koska sai talouspoliittisen manifestinsa sellaisenaan hallitusohjelmaan.

Nyt jos koska kirkosta tulisi kuulua profeettojen ääni, huuto yhteiskunnallisen vanhurskauden puolesta.

Ps. Lukekaa Aamosta!

Aamoksen kirja on Raamatun kiivainta yhteiskunnallisen vanhurskauden puolustusta. Aamos kuvaa kuin omaa aikaamme.

Tuloerot kasvavat, rikkain väestönosa rikastuu, sosiaaliturvasta ja tulonsiirroista riippuvat vähävaraiset köyhtyvät, kun maan hallitus yläluokkaa edustavan puolueen johdolla kurjistaa köyhiä. Yhteiskunnalliset vastakohdat kärjistyvät. Polarisaatio kasvaa.

Aamoksen kirjan tausta on pohjoisvaltakunnassa eli Israelissa noin 700 ekr. Aamos oli profeetta, ehkä hebrealaisista profeetoista ensimmäinen. Aamos tunsi voimakkaasti ja myötäeli köyhien puolella. Herra oli avannut silmät näkemään, kuinka toiset elävät komeudessa ja toiset näkevät nälkää

Aamos näki, kuinka etuoikeutetussa asemassa olevat sortivat köyhiä ja heikkoja. Aamos näki kuinka hyvätuloiset, varakkaat ja huolettomat joivat hienoja viinejä, kuuntelivat musiikkia ja ”istuivat suruttomina Siionissa.”

Aamoksen kirjassa puhuu Herra, jolle ulkonainen uskonnollisuus, joka ei liity henkilökohtaiseen hurskauteen ja yhteiskunnalliseen vanhurskauteen on kauhistus. Ei Aamos eikä Aamoksen välityksellä Herra vaadi almuja ja myötätuntoa köyhille, rippeitä ripoteltavaksi pöydän alle vaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

    • ”Hallitus on vankka, kätyr’lauma sankka, kärsimysten malja se jo kukkuroillaan on. Raakaa sortovaltaa vastaan nostaa maasta armeijastaan jalon kansan parhaat pojat taistohon.” (?)

    • Kiitos kommentista Seppo. Ehkä kaikkein vaarallisinta nykykehityksessä on perinteisten oikeistopuolueisen (kuten Kokoomus) ja radikaalin oikeiston liitto. Perinteiselle oikeistolle se voi ensi alkuun näyttäytyä mahdollisuutena toteuttaa omat talouspoliittiset tavoitteet, mutta kannattaisi muistaa, että radikaalioikeisto (PS) ei ole mikään apupuolue. Roolit voivat kääntyä nopeasti päinvastoin.

  1. Kari-Matti: ”Nyt jos koskaan kirkosta tulisi kuulua profeettojen ääni, huuto yhteiskunnallisen vanhurskauden puolesta.”

    Arkkipiispa Tapio Luoma vihkii huomenna (3.9.) Mari Parkkisen Mikkelin hiippakunnan piispaksi. Sunnuntain aihe on lähimmäinen. On arkkipiispalle mitä otollisin hetki antaa profeettojen äänen kuulua yhteiskunnallisen vanhurskauden puolesta.

    Kuuluuko? Epäilen – valitettavasti – jo ennalta.

    • Jorma, meillä on ollut arkkipiispoja , jotka olisivat ehkä kohottaneet äänensä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Kari Mäkinen, John Vikström, ehkä Jukka Paarma ja varmasti Mikko Juva – niin liberaalipuolueen ex-puheenjohtaja kuin olikin. Juvan pään päällä leijuvasta mustasta pilvestä ilmeisesti saattoi ennalta nähdä, että kohta ”räjähtää”..

      Kaikella asianmukaisella kunnioituksella, mutta nykyinen arkkipiispa on radikaalimmillaankin äärettömän sovinnainen. Seppo Toiviainen sanoi joskus sattuvasti sosiologiasta, että se on tähän saakka ollut ”keskitien, keskiluokan ja keski-iän sunnuntaifilosofiaa.” Muutettavat muuttaen tämä sopii oikein hyvin kirkkomme saarnoihin, teologiaan ja kirkkopolitiikkaan.

  2. Minulle jäi nyt vähän epäselväksi, mikä oikeastaan on blogin sanoma. Se tuli selväksi, että nykyhallituksemme oikeistoliberaali talousajattelu lisää yhteiskunnallista kurjuutta, kärsimystä ja luokkaeroja. Ja kirkon piispojen ja pappien pitäisi saarnata tässä tilanteessa kuten Aamos. Eli julistaa se synniksi ja kehottaa parannuksen tekemiseen.

    Minulla ei ole valtiotieteellisestä taustastani huolimatta kompetenssia monimutkaisten poliittis-yhteiskunnallisten prosessien arvioimiseen siitä näkökulmasta, mikä talouspolitiikka parhaiten edistäisi yhteiskunnallista hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Saati sitten julistaa, miten ”kristityn” tulee toimia sen uhalla, että joutuu toisin menetellessään Jumalan vihan alle. Koska ihmisten todellisuudet ovat niin erilaisia. Aamoksen Israelin kehitysmaataloudessa asetelmat olivat myös paljon yksinkertaisempia kuin meidän hyvinvointialue-Suomessamme.

    Olen omasta perspektiivistäni käsin sitä mieltä, että meidän on tarpeen puhua enemmän velvollisuuksista kuin oikeuksista. 1. Tessalonikalaiskirjeen sanoman mukaisesti tehtävä töitä ja rukoiltava sekä tyydyttävä kohtuullisuuteen omassa elämässä. Vanha kristillinen perinne opastaa myös siihen, että varakkaampien tulee eri tavoin käyttää omaisuuttaan köyhien auttamiseksi ja yhteiseksi hyväksi. Ei kaiken jaon tarvitse tapahtua valtion käskyttämänä. Kristillisen hyve-etiikan julistaminen olisi sekin askel eteenpäin.

    Pitääpä taas lukea Aamoksen kirja läpi.

    • Kiitos Marko kommentista. Olen pahoillani, jos blogin sanoma jäi epäselväksi. Omasta mielestäni siinä oli liikaakin tautologiaa. Joskus käy niinkin, että paatos korvaa ajatuksen:)

      Talouspolitiikka on ennen muuta politiikkaa, poliittisia valintoja, arvovalintoja. Oikeistohallitus ottaa sieltä, missä vähiten, vasemmistohallitus ottaisi sieltä, missä eniten.

      Siitä olen vakuuttunut, että Orpon hallituksen talouspolitiikka on väärää politiikkaa. Uusliberalistinen politiikka ei ole missään onnistunut muussa kuin kasvattamaan tuloeroja ja lisäämään köyhyyttä. Lisäksi meillä taantuma ovella ellei jo sen sisäpuolella ja kysynnän leikkaaminen on idioottimaisinta mitä voi tehdä.

      Eikö kirkon perusdokumentin läpikulkeva teema ole ajatus oikeudenmukaisuudesta, eikö punaisena nuolena läpi Raamatun kulje idea ihmisten välisestä solidaarisuudesta?

      Olen tosiaan viime aikoina lukenut Vanhaa Testamenttia, kaduttaa, kun en jatkanut heprean opiskelua 20 opintopistettä pidemmälle. Valitsin jälleen helpomman tien. Minusta Israelin profeetoissa on enemmän kuin häivähdys punaista, solidaarisuutta ja sellaista toveruutta ihmisten välillä, joka ei ainakaan ole nykyhallituksen mentaliteetille ominaista. Ja eiköhän Kristus asettunut itse tähän samaan rintamaan varakkaiden ja rikkaiden polkemien heikkojen rinnalle.

      Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ei vaan mielestäni toteudu almuilla, hyväntekeväisyydellä ja isännän ruokapöydän rippeillä. Siinä köyhä joutuu ojentamaan kättään saadakseen armopalasen ja menettää samalla ihmisarvon rippeetkin.

    • Jos puhutaan kovilla faktoilla, niin Ruotsilla menee taloudellisesti hyvin. Miksikö? Sixten Korkman toisti viime viikon a-studiossa pariinkiin kertaan painokkaasti, että Suomella huonompi valtiontalouden tila kuin muilla pohjoismailla yksiselitteisesti siksi, että muilla paljon parempi väestön ikärakenne, koska siellä vuosikymmeniä hyväksytty reipas maahanmuutto. Korkman jatkoi, että siihen liittyy ongelmia (jengirikollisuus, yhteiskuntaan sopeutumattomat miehet ampuu toisiaan), mutta iso kuva se, että Ruotsi hyötynyt äärettömän paljon työperäisestä maahanmuutosta. Siksi Ruotsilla ei julkisen talouden alijäämää.

      Tämä pani miettimään. Samoin erään oululaisen aluevaltuutetun umpirasistiset töräytykset, jotka eivät ensimmäisiä laatuaan. Vastaava on hyvin yleistä perussuomalaisten kannattajien ja rivivaltuutettujen parissa. Hallitus on kieltämässä holokaustin kieltämisen. Ihan oikein, mutta panee miettimään sekin, mitä eduskunnan nykyinen puhemies kirjoitti 2005 ”holohölinästä” yms. Eli kyllä. Meillä on hyvin rasistinen puolue pönkittämässä perinteisen oikeistopuolueen talouspoliittista umpioikeistolaista ohjelmaa. Vastaava koalitio yleistymässä Euroopassa.

    • Kari-Matti. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kysymys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on Raamatussa kekeisellä sijalla. Ja sitä tulee pitää esillä pelastussanomaa unohtamatta.

    • Jatkan vähän. On työttömiä, joiden oikea paikka olisi sairaseläkkeellä. On työttömiä, jotka eivät viitsi tehdä töitä ja on työttömiä, joilta puuttuu koulutus ja/tai soveltuvuus töihin, joissa tekijöitä tarvitaan. On myös työttömiä, joille on liian iso kynnys muuttaa muualle eri syistä. (Yksi syy voi olla, että palkalla ei tule toimeen vaikkapa asuntojen hintojen tai vuokrien takia). On niitä, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa ja niitä, jotka ovat ainakin osittain vastuussa ahdingostaan. Ja niin edelleen.

      Jotakin on pielessä, kun esimerkiksi Närpiössä olisi töitä tarjolla kasvihuoneissa, mutta ne eivät kelpaa ns. kantasuomalaisille. Muuan tuttu kertoi, että hänellä olisi vakinaista töitä tarjolla ulkomaisille ammattimiehille/naisille, mutta ammattiliittojen vaatimusten vuoksi hän ei voi palkata muuta kuin määräaikaisesti. Jokin vuosi sitten oli puhetta siitä, että seurakunnat voisivat ottaa töihin esimerkiksi työrajoitteisia. Ajatus oli hyvä, mutta ei välttämättä toteutettavissa työtehtävien luonteen vuoksi.

      Minusta näyttää siltä, että kirkon tehtävänä voisi olla muutamasta yksinkertaisesta perusasiasta muistuttaminen mutta jättää käytännön ratkaisut niille, jotka osaavat. Näitä ovat muun muassa: työn tekeminen on velvollisuus, ahneus on syntiä ja puolison hylkääminen synti (kovin moni köyhä yksinhuoltaja on joutunut hylätyksi, vaikka lapsentekoon tarvitaan kaksi). Ja vähimmistä huolehtiminen on kristillinen hyve.

    • Valtion budjetissa on myös tulopuoli. Taloustutkijat ovat huomauttaneet, että myös verotusta olisi pitänyt käyttää alijäämää vähennettäessä, mutta hallitus on naulannut kiinni, ettei kokonaisveroaste saa nousta. (Tosiasiassa se alenee eduskuntakaudella 4 mrd rakenteellisista syistä, ovat eräät tutkijat huomauttaneet.)

      On sellaisia verotuskohteita, joilla ei ole juurikaan haitallisia vaikutuksia, kuten verolakien – laillisen veronkierron mahdollistavien – porsaanreikien tukkiminen. Tai listaamattomien yritysten veroeduista luopuminen, jota jopa valtiovarainministeriö on esittänyt.

      Ja tietysti on myös säästökohteita, jotka eivät kurita vähävaraisia, kuten – jopa haitallisten – yritystukien karsiminen. Sitä on yritetty, tuloksettomasti, mutta tämä hallitus ei yritäkään.

    • Itse asiassa hallitus leikkaa harmaan talouden tutkimisesta. Tämä on erityisen hölmöä sikäli, että nimenomaan harmaan talouden tutkimisyksikkö verohallinnossa on maksanut aina oman budjettinsa monin verroin takaisin.

      Hallitus vannoo markkinatalouden nimeen. Silti yrityksiä tuetaan valtion toimesta välittömin yritystuin kaksi miljardia euroa/vuosi. Eräiden laskelmien mukaan välilliset verohelpotukset yrityksille nostavat summan peräti kymmeneen miljardiin.

      Leikataanko näistä? Ei leikata. Jos noudatetaan hallituksen ontuvaa logiikkaa, niin voidaan kysyä, eikö yritystuet ole omiaan passivoimaan ja vääristämään markkinoita? Eikö yritystukien leikkaaminen nimenomaan kannustaisi?

      Hallituksen käsitys vähävaraisesta ja/tai työttömästä ihmisestä on outo. Ikään kuin jatkuvassa, kroonisessa köyhyydessä eläminen olisi jokin erityinen etuoikeus tai nautinto. Epäilen vahvasti, ettei ole.

      Maailmantalouden rakennemuutos ja globalisoituminen, joka alkoi Suomessa viimeistään reipas 30 vuotta sitten on ollut omiaan tuottamaan ns. ylijäämäväestöä. Sitä ennen sitä ei juuri ollut puoleen vuosisataan. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on runsaasti pienipalkkaisia, avoimia työpaikkoja. Mutta asuntojen vuokrat korkeat. Tilannetta ei helpota se, että oikeistohallituksen lääke tähänkin on raju leikkaaminen, tällä kertaa asumistuesta.

      Olen sitä ikäluokkaa, että olen hyvinvointivaltion kasvatti, vasemmistolainen ainakin neljännessä sukupolvessa. Minun on hyvin vaikea hyväksyä sitä kehitystä, joka nyt silmiinpistävää, kun wolt-lähetit kuskaavat lähes orjatyönä tehtyä ruokaa muutaman euron palkkiolla polkupyörällä. Toisen tai kolmannen luokan ihmisiä. Hävettää koko tilanne.

    • Marko S.” ahneus on syntiä ja puolison hylkääminen synti”
      Nämä synnit ei.vät vain näy kiinnostavan ketään ,ei näy Jeesus-banderolleja liikepankkien edessä eikä eronneiden uudelleen vihkimistä juurikaan vastusteta.

      Muuten , väänsimme taannoin Alfred Kihlman kannasta lasten yö työn suhteen. Kyllä minä muistin oikein: . ”Alfred Kihlman vastusti J. Grönbergin vuonna 1872 pappissäädyssä tekemää ehdotusta lasten yötyön kieltämisestä. Grönberg esitti, että klo 22:n ja 4:n välinen yötyö kiellettäisiin kokonaan. Grönbergin mielestä ”Yksityisen voitonhimon ei pidä saada hyötyä alaikäisten elämän ja terveyden kustannuksella. Yön lepo on jokaisen ihmisen luovuttamaton oikeus, ja valtion tulee katsoa, ettei tätä oikeutta loukata”. Kihlman, tuolloinen Tampereen puuvillatehtaan johtaja, leimasi Grönbergin ajatuksen kummalliseksi, mahdottomaksi, ajatuksenvapautta, yksityisen ihmisen persoonallisuuden vapautta, hänen pyhimpiä oikeuksiaan ja työn oikeutta vastustavaksi.”( 343HYK, TYT ptk 20.3.1872, § 5; ptk 27.3.1872, § 4. Wennerström 1885, 531)

    • Kihlman oli myös pappi, ja herännäisyyden natistessa lähti 1850-luvun alussa Tubingeniin, missä tutustui Johan Tobias Beckiin ja loppu onkin biblisismin historiaa. Kihlman toki irtautui raamatullisuudesta ja rahoitti ja pelasti Tampellan (jonka Wegelius ja Riikonen sata vuotta myöhemmin luototti nurin) ja oli myöhemmin esimerkiksi Kansallisosakepankin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Kova urakiito alkuaan Kruunupyyn papin apulaisella.

    • Juuri noin.Kihlman omisti myös teollisuusosakkeita, joten hänen kiinnostuksensa rikastua lasten yötyönkin avulla oli ymmärrettävä joskaan ei eettisesti hyväksyttävää. Kihlman lievensi myöhemminkantojaan,kun hänen silmiään avattiin. Kihlannista on II osainen Eliel Aspelin-Haapkylän elämäkerta. I osa ainakin luettavissa Gutenberg-kirjastossa netissä.

    • Kiitos kommentista! Pohjoismainen ”sosiaalidemokraattinen” hyvinvointivaltio on eräässä mielessä ollut aidosti luterilainen. Sen kulta-aika oli 1960-1980-luvuilla. Sen jälkeen esimerkiksi tuloerot ovat rajusti kasvaneet, valtio-omisteinen yritystoiminta yhä enemmän nähty pahana ja julkisia palveluita yksityistetty. Pidän kehityssuuntaa huonona.

Kari-Matti Laaksonen
Kari-Matti Laaksonen
karilaaksonen555@gmail.com