Koulu ja kirkko ja kirkko ja koulu

Seurakuntien ja koulujen yhteistyö on tiivistä ympäri Suomen. Näin tiedän olevan. Asiasta puhutaan toisinaan, mutta kun kuuntelen kollegoja, niin viestit ovat pääosin myönteisiä tästä yhteistyöstä. Kaikilla paikkakunnilla sekä kouluilla että seurakunnilla on tärkeä rooli yhteisön elämässä.

Siksi kerronkin terveiset tältä viikolta omasta seurakunnastani Helsingin hiippakunnan laitamilta, kaupungin ja maaseudun risteyskohdasta. Kerron siksi, koska on hyvä mieli.

Käymme seurakunnasta säännöllisesti kerran kuukaudessa pitämässä päivänavaukset alakouluissa ja yläkoulussa. Minun vuoroni oli tällä viikolla käydä seurakunnan alueen neljässä alakoulussa. Päivänavausviikko on haastavimpia työtehtäviäni, koska en ole koskaan oppinut pitämään koulujen päivänavauksia, mutta kouluilla on kiva käydä. On aina mukava nähdä lapsia ja nuoria sekä vaihtaa kuulumisia koulujen aikuistenkin kanssa. Ja samalla aina arvostukseni nousee kasvattajia kohtaan.

Tälle samalle viikolle osui muutakin hyvää. Pari työntekijäämme oli lukiolla perjantain aamupäivällä alkavan hiljaisen viikon merkiksi tapaamassa opiskelijoita ja opettajia sekä jakamassa suklaamunia. Viikon bonuksena vielä kuntamme järjesti koululaisille konsertin kirkossa perjantaina, johon osallistui yli 600 lasta ja nuorta. Kirkkomme ja seurakuntamme palveli siinäkin mielellään yhteistyössä kunnan kulttuuri- ja opetustoimen kanssa.

Tämän tyyppinen yhteistyö on luontevaa suurimmassa osassa Suomea. Kun on yhteiset pelisäännöt, luotettavat välit ja muutenkin reilu meininki, kaikki voittavat. Näin myös kristillinen usko on luonteva osa ihmisen elämää.

Kirjoittaja

Kupiainen Antti
Kupiainen Antti
Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?