Korona ja luottamuksen säilyminen

Kurjet palaavat muuttomatkoiltaan pesimäsoilleen. Suo on vielä jäässä, mutta kurki luottaa suon sulamiseen: toukokuun aikana se pääsee syömään sammakoita. Mutta entä jos tulee takatalvi? ”Ennänkö kurki kuolee, vaiko suo sullaa?”

Valtio tukee niitä, joita koronapandemia koettelee nyt pahimmin; työttömiksi joutuvia, lomautettuja, yrittäjiä. Samalla nousee kysymys, kuinka kauan poikkeustila vielä jatkuu?
_ _ _
Koronaviruksen nimen alkuperä tuntuu ilmeiseltä: sen pallomaisesta ytimestä lähtee ulokkeita kuin auringosta koronapurkauksia. Auringon koronapurkaukset lähettävät säteilyä, joka uhkaa elämää. Onneksi maapallolla on riittävä suojakilpi.

Koronavirusta vastaan suojakilpi puuttuu tai sitä vasta kehitetään rokotteen muodossa. Siksi meidän on toistaiseksi vältettävä ihmiskontakteja. Valtioneuvosto asetti pari viikkoa sitten 16.3. tiukennettuja rajoituksia liikkumiselle ja totesi yhdessä Tasavallan presidentin kanssa, että Suomi on poikkeustilassa. Sen kestosta ei ole tietoa, mutta pandemia kestänee kuukausia.

Kansalaiset ovat tyytyneet yllättävän hyvin elämän rajoittamiseen ja monien palvelualojen alasajoon, koska haluavat toimia riskiryhmissä olevien terveyden ja elämän suojelemiseksi. Uutta yhteisvastuullisuutta ja lähimmäisestä välittämistä nousee esiin. Toistaiseksi virustartunta on todettu noin 1500 suomalaisella, parikymmentä on menehtynyt ja seitsemisenkymmentä on tehohoidossa. Pahin lienee kuitenkin vasta edessä.
_ _ _
Nousee myös kysymyksiä, tulisiko lisätä testaamista ja keskittyä viruksen kantajien eristämiseen sekä tartuntaketjujen kartoittamiseen. Tällöin rajoituksia olisi mahdollista lähteä vähitellen purkamaan. Eristyksen jatkuminen kuukausia tulee jättämään raskaan jäljen maan talouteen. Jos ei kurki kuolekaan, se menee heikkoon kuntoon. Kurjenpojat jäävät heikoiksi eivätkä jaksa nousta siivilleen.

Valtio joutuu ottamaan lisävelkaa ainakin 20 mrd euroa ja velkaantumisaste nousee 59 prosentista yli 70 prosenttiin. Heikko huoltosuhde ja yksityisten raskas velkaantuminen vaikeuttavat kuopasta nousua. Kuinka käy silloin hyvinvointivaltion?
_ _ _
Päivittäisestä koronatilanteesta on hyvä nostaa päätä ja katsoa vähän ympärille, eteenpäin ja sivuille.

Ensinnäkin Covid-19 aiheuttama pandemia ei tullut yllätyksenä. Sitä ennakoi mm. seuraava artikkeli 13 vuotta sitten: ”SARS-CoV –kaltaisten virusten suuri määrä hevosenkenkälepakoissa yhdistettynä eteläkiinalaiseen kulttuuriin syödä eksoottisia eläimiä on aikapommi” (Vincent C.C. Cheng et al: Severe Acute Respiratory Syndrome Coronavirus as an Emerging and Redeeming Infection. Clinical Microbiological Reviews, Oct 2007, P. 660-694). Villieläimiä myyvät kiinalaiset torit pitäisi lakkauttaa pysyvästi tautivaaran vuoksi, mutta myös siksi, että eläinten kohtelu toreilla on rääkkäystä.
_ _ _
Pandemian mahdollisuus on ollut mukana yhtenä skenaariona viranomaisten varautumisharjoituksissa, mutta ei päällimmäisenä. Yhteiskuntaa uhkaavat tilanteet tulevat usein yllätyksenä. Siksi ehkä tärkeämpää kuin varautua tiettyyn uhkaan on kokonaisturvallisuuden konsepti – yhteiskunnan eri osa-alueiden yhteistoiminta kriisivalmiuden ylläpidossa sekä tästä nouseva nopea reagointikyky kulloiseenkin tilanteeseen.

Nyt suomalainen yhteiskunta osoittaa tässä vahvuutensa. Monilla niistä naisista ja miehistä, jotka nyt tekevät hartiavoimin töitä yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi on rintapielessään Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin merkki. Kurssin käyminen avaa yleensä silmät sille, kuinka kukin voi omassa tehtävässään edistää yhteistä turvallisuutta.
_ _ _
Nostanpa katsetta vielä vähän ylemmäs. Covid-19 –pandemia toimii vakavista seurauksistaan ja aiheuttamastaan kärsimyksestä huolimatta myös jonkinlaisena jälkiteollisen informaatioyhteiskunnan ja jatkuvaan kasvuun tottuneen kulttuurimme koetinkivenä.

Monet tunnustavat, ettei kiihtyvä luonnon tuhoaminen, eikä öljyn tai kivihiilen polttaminen voi jatkua. Ilmasto kuumenee ja elinympäristöt tuhoutuvat.

Ilmastokokouksissa on vaadittu yhteiskuntia sitoutumaan päästöjen leikkaamiseen ja sijoittamaan varoja ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi. Toimet ovat olleet aivan liian vaatimattomia.

Covid-19 muutti kaiken. Yhdysvalloissa Donald Trump lupasi 2000 miljardia dollaria viruksen tuhojen torjumiseen. Samalla vaikuttavien tekojen tiellä ovat muutkin maat. Siihen tarvittiin satoja tai tuhansia korona-virukseen kuolleita, mutta ennen kaikkea viruksen aiheuttamien järisyttävien talousvaikutusten torjuminen. Kulutuksen äkillinen lasku sekä matkustamisen vähentyminen ovat leikanneet hiilidioksidipäästöjä nopeammin kuin kaikki ilmastokokousten julkilausumat.

Todennäköisesti vanha meno kuitenkin jatkuu ja vielä kiihtyy kun korona hellittää otettaan. Olisiko nykyisestä tilanteesta kuitenkin mahdollista oppia jotain? Kohtuullisuutta ja luonnon kunnioittamista? Ehkä nöyryyttä elämän ja Luojan suuruuden edessä?
_ _ _
Tästä pääsen vielä lyhyesti viimeiseen aiheeseeni, filosofi Timo Airaksisen haastatteluun (HS 28.3.). Hän kehuu humaanisuutta, ihmisen ylivoimaisia saavutuksia ja haastaa Jumalan sanoen: ”Hän (Jumala) ei pysty tekemään sadan euron seteliä, jonka tekee Euroopan keskuspankki. Uskonnon totuudet ovat liian omituisia uskottaviksi.”

No, onko rahan olemus se seteli, painotuote, jossa on erilaisia varmistusmekanismeja väärentämisen estämiseksi, vai sittenkin jotain muuta? Alun perin seteli oli kuitti sen arvoa vastaavasta kulta- tai hopeamäärästä. Sittemmin kultakannasta on luovuttu ja rahan arvo perustuu luottamukseen. Keskuspankit tekevät hartiavoimin töitä luottamuksen säilyttämiseksi, painamalla koron nollaan ja ostamalla ylivelkaisten maiden velkapapereita sekä painamalla lisää rahaa.

Monen pankkiirin mieleen hiipii levottomuus, kun koronakriisi syvenee. Italian velka on tällä hetkellä 137 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Italiassa pandemia on surmannut jo 12 000 ihmistä, talous taantuu. Mihin velka vielä nousee?

Koronasta eniten kärsineet eteläisen Euroopan maat ehdottavat pohjoiselle, kuten Saksalle, Hollannille ja Pohjoismaille Europondeja, yhteisvastuullisuutta velkojen hoidossa. Kestääkö luottamus, kun keskuspankit ovat jo käyttäneet talouden elvytyskeinot?
_ _ _
Yhdysvallat avaa seteleissään sitä voimaa, joka kannattelee luottamusta rahaan: ”In God we trust”. Näin lukee myös sadan dollarin setelissä. Yhteiskunnan perusluottamus rakentuu ihmisten tulevaisuuden uskolle. Kyllä tästäkin selvitään. Viime kädessä monien luottamuksen taustalla on usko Jumalaan, joka johdattaa myös pimeiden laaksojen halki.

Mutta jos rahaa ja ihmisten luottamusta käytetään väärin elämää vastaan, raha menettää luottamuspääomansa. Silloin kaksituhattamiljardiakaan dollaria ei riitä laastaroimaan reikää kuplassa, vaan ilmat tulevat ulos.

Weimarin tasavallassa 1920-luvulla leipäkauppaan piti mennä mukanaan pyykkikorillinen tuhatlappusia. Se korpesi ihmisiä ja auttoi Hitlerin valtaan. Miten käy Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jos luottamus rahaan katoaa? Jumala yksin tietää, Hän, jonka varassa on monen ihmisen luottamus tulevaisuuteen.

  1. Paljon asiatietoa koronasta. Kiitos siitä. Itse nostan katseeni vielä ylemmäs: uskon, että Jumalan käsi on tämän takana. Hän laittaa näin vauhtia niin ilmastonmuutosjahkailuumme kuin ylenpalttiisiin kulutusjuhliimmekin.

    Mutta vaikenet tyystin kirkosta. Ajatteletko, että kirkoissa ja seurakunnissa kaikki on niin mallillaan, että niissä ei ole mitään muutostarvetta? Uskotko, että Jumala on tyytyväinen kirkon tilaan? Kirkon taholta kyllä kuullaan paljon rauhoittelua ja lohdutusta. Se on paikallaan niille, jotka sitä JUmalan taholta odottavat, mutta onko se oikea viesti kaikille?

    Voivatko ihmiset, jotka ovat menettäneet uskonsa Raamatun Jumalan olemassaoloon ja joilla on vain hataria kästyksiä hänestä, uskoa viestiä, että Jumala pitää huolen? Mielestäni Jumalan huolenpidon vakuuttelu on yksipuolinen viesti . Eivät ihmiset voi uskoa siihen siksikään, että omassa arkielämäsäsän he kyllä näkevät, että se ei todellakaan pidä paikkaansa aina ja yleisesti.

  2. Kiitos Anita hyvistä kommenteista. Tähän – melko pitkään – postaukseen valikoituivat nyt nämä teemat. Korona on niin laaja ja kaikkialla vaikuttava kysymys, että näkökulmia siihen on runsaasti. Otit itse asiassa esille tärkeän asian, kysymyksen Jumalan vaikutuksesta maailmassa ja miten Hän ohjaa luomakuntaansa, kun ihmisen vaikutus siihen on aiempaa tuhoisampi. Joku saattaisi puhua syyn ja seurauksen laista, toinen Jumalan rangaistuksesta.

    Itse asiassa kirjoitin tästä näkökulmasta vuoden vaihteessa otsikolla Kymmenes vitsaus – vastako sitten käänne? (29.12.2019). Viittaan siinä Raamatun kertomukseen Egyptin 10 vitsauksesta, ( 2 Moos 7-12), joista kymmenes oli esikoisten kuolema, kuin paha kulkutauti. Vasta sen jälkeen farao nöyrtyi antamaan kunnian Jumalalle ja päästämään heprealaiset orjuudesta.

    No, faraon nöyrtyminen jäi lyhytaikaiseksi. Tarkkoja yhtäläisyyksiä ei pidä vetää raamatunkertomusten ja nykypäivän välille, mutta sitä kannattaa tarkkailla, ettei silmät ummessa taistella Jumalaa vastaan, sillä siinä käy huonosti.

    • Niin, eihän yhteen blogiin voi kaikkia näkökulmia sisällyttää. Ja on ymmärrettävää, että kirkon on edettävä harkitusti lausunnoissaan. Mutta odotin, että kirkon taholta olisi tullut edes jonkinlaisia itsetutkistelun ilmauksia. En ole toivoani menettänyt sen suhteen.

      Muistan kyllä lukeneeni tuon blogisi vitsauksista. Nämähän liittyivät Isrelin kansan lähtöön ulos orjuudesta. Ja Raanattu antaa ymmärtää, että vitsauksia on odotettavissa silloinkin, kun JUmalan koko kansa lähtee ulos synnin orjuudesta. Onko tämä toinen, viides vai yhdeksäs vitsaus, ei kannata lähteä arvailemaan. Emme kuitenkan voi sitä tietää. Jeesuksen paluu tulee yllättäen.

    • Juhani, mielestäni kreikankielinen Uusi Testamentti Novum ei sisällä korona sanaa. Novumissa käytetään kruunusta sanaa stefanos, jonka tutumpi merkitys on seppele. Olisikohan niin, että korona sana tulee alun perin latinasta, josta sitä on lainattu muihin kieleihin?

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.