Yleensä neuvotteluissa ensin ladotaan kohtuuttomat vaatimukset, joista ei tingitä. Ja sitten aletaan tinkiä niistä. Tällä kertaa ajattelin lähteä toisesta päästä.
Minusta kirkon pitäisi turvata kotipaikkaoikeus niille jäsenille, joiden mielestä avioliitto on miehen ja naisen liitto. Yhtälailla minusta pitäisi antaa elintila niille, joiden mielestä rakkauden ja oikeudenmukaisuuden vaatimus edellyttää myös samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä tai heidän muualla solmitun avioliiton siunaamista. Mitä sitten kirkon pitäisi vähintään tehdä sitten, kun uusi avioliittolaki astuu voimaan että nämä molemmat vaatimukset voisivat toteutua yhtä aikaa.
1) Kirkon tunnustus. Sille ei tarvitse eikä saa tehdä mitään. Piste.
2) Kirkkolaki 4 luku: 2§ Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset Jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Tuomiokapituli antaa tarvittaessa niistä täydentäviä ohjeita. Jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa ja seurakunnallisissa tilaisuuksissa voidaan kerätä kolehti kirkon ja seurakunnan toiminnan sekä niiden tehtävää vastaavien tarkoitusten tukemiseksi. Kirkkolakiin ei tarvitse kajota. Piste.
3) Kirkkojärjestys 2 luku: D. Avioliittoon vihkiminen 18 § Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi. Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. 19 § Sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa rukoillaan niiden puolesta, joiden avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle. Vihkiminen toimitetaan kirkossa, kappelissa tai muualla, sen mukaan kuin vihittävät siitä sopivat papin kanssa. (16.5.2002/1202) 20 § Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata. Kirkkojärjestykseen ei tarvitse kajota. Piste.
4) Kirkollisten toimitusten kirja. Avioliittoon vihkimisen ja Avioliiton siunaamisen kaavojen ohjetekstiin voidaan lisätä sanat: Samaa sukupuolta olevaa paria vihittäessä käytetään tätä kaavaa soveltaen. Tämä tosin on itsestäänselvyys, jota ilmankin tultaisiin toimeen. Mutta olisihan se tyylikästä.
5) Kirkon avioliitto-opetus. Minusta se on vastenmielisen heteronormatiivinen ja siinä luotu idylli perheestä, isä, äiti ja lapset, on tukevasti irti arjesta ja maan pinnalta. Ja sellaisena se kaipaisi perusteellisen remontin. Mutta tässä tilanteessa siltä osin kuin se koskee heteroseksuaaleja sille ei ole välttämätöntä tehdä mitään. Piste.
6) Kirkon avioliitto-opetus osa 2: Vaikka Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi sekä siunannut heidän liittonsa, hän on salatussa viisaudessaan luonut jotkut ihmiset kumppaniksi mies miehelle ja nainen naiselle. Koska kirkon missio kohdistuu jokaiseen ihmiseen ja kaikkeen inhimilliseen kirkon pitää tukea näitä jäseniään ottaen huomioon se, millaiseksi heidät on luotu. Tästä tukemisen tavasta kirkossa on erilaisia näkemyksiä. Toista ääripäätä edustavat ne, jotka eivät voi hyväksyä mies- ja naisparien liittoja ainakaan kirkollisesti. Toista ääripäätä edustavat ne, joiden mielestä kaikkien tulisi hyväksyä heidän avioliittonsa siinä kuin miehen ja naisen liiton.
7) Päätös: Tässä tilanteessa kirkossa ei ole sellaista konsensusta, että kirkko voisi päättää siitä, että papin velvollisuus on vihkiä samaa sukupuolta oleva pari. Monelle papille ja kirkon jäsenelle tämä on tunnustuskysymys. Toisaalta kirkossa on paljon niitä, jotka kokevat näiden parien erilaisen kohtelun vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Myös heille tämä on uskon kysymys. Tämän vuoksi niille papeille, jotka katsovat, että samaa sukupuolta olevien parien sitoutumisessa keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon toteutuu parhaiten Jumalan hyvä tahto heidän kohdallaan, annetaan omantunnonvapaus vihkiä tällaisia pareja suomalaisen yhteiskunnan hyväksymään avioliittoon ja siunaamaan tällaiset avioliitot. Seurakunnan tulee antaa tila tällaiseen vihkimiseen tai siunaukseen.
Kaikki muu pidetään siis ennallaan, paitsi että papeille annetaan opmantunnonvapaus vihkiä sateenkaaripareja ja seurakunnalle velvollisuus tarjota tila. Minulle on yhdentekevää, antaako sen vapauden kirkolliskokous, piispainkokous, vai oman hiippakuntani piispa. Tärkeää on vain lupa palvella kaikkia seurakuntalaisia niin että siitä voi vastata Jumalan ja ihmisten edessä – mukaanluettuna sateenkaariperheet.
P.S. Se peukutusvideon prätkämies olen minä.
Missä kohtaa tässä on se kompromissi?
Siinä, että molemmille näkemyksille annetaan kotipaikkaoikeus.
HAHHAHHAHHAHHAH!
Minä ajattelen niin, että kirkossa ei voi olla kahdenlaista kastia pappien joukossa, niitä jotka vihkivät vain heteroja ja niitä jotka vihkivät kaikenlaisia pareja. Tästä asetelmasta seuraisi vääjäämättä historian tuntemuksen perusteella se, että näitä vain heteroja vihkiviä pappeja alettaisiin syyttää syrjinnästä (aivan samoin kuin nyt syytetään joitain lähetysjärjestöjä) ja siten heidän elämänsä tehtäisiin tällä kiusanteolla kestämättömäksi. Joten kirkossa voi olla vain yksi toimintamalli vihkimisen suhteen. Joko se, että kirkko luopuu kokonaan vihkimisoikeudestaan tai se, että kirkko pitäytyy nyt voimassa olevaan malliin.
Salme,
juuri tämän pelkosi takia esitän sitä omantunnon vapautta sille toiselle puolelle.
Pelätään sitä syrjintää toisellakin puolella. En lähde nokittelemaan, kummalla enemmän. Tai kumman pelkoon on enemmän aihetta.
Hauska tämä Salme Kaikusalon ”kompromissi”: joko tehdään niin kuin Salme haluaa tai sitten luovutaan kokonaan vihkimisestä. 🙂
Jusu, minä en kyllä ehdottanutkaan mitään kompromissia. Käsitit siis väärin kommenttini.
Näin taisi käydä. Se olikin siis ”my way or highway” tyylinen kommentti.
Kohta 6 on kaikkein kauimpana kompromissista… Menee taas Jumalan niskoille kaikenlaista sinne kuulumatonta…
Mitenkäs itse kirjoittaisit kohdan 6?
Kaikki on Jumalan niskoilla. Ihan kaikki. Eipä hän muuten Jumala olisikaan.
Minusta kirkon on viisasta jäädyttää tilanne: valtio vihkii homoja, kirkko pitää oman kristillisen käsityksensä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.
Kirkko hajoaa jos sukupuolineutraalia avioliittolakia aletaan väkisin runnomaan kirkkoon. Toisaalta tulee muistaa, että kirkon virallisen avioliittonäkemyksen muuttamiseen tarvitaan 3/4 enemmistö. Kahden vuoden kuluttua valittavan kirkolliskokouksen uudet 64 maallikkojäsentä tulevat olemaan koostumukseltaan edeltäjiään konservatiivisempia. Ei oile viisasta nostattaa Heikinkään sellaisia toiveita kenessäkään, joiden toteuttaminen tuskin tulee olemaan realistista vuosikymmeneen, jos toinenkaan.
Siis:” –vuosikymmeneen, jos toiseenkaan.”
Minusta meidän pitäisi nimenomaan yhdessä varmistaa, että tästä ei tule komekymmenvuotinen sota.
Kirkkohistorian professori Pentti Laasonen sanoi joskus Olavi Rimpiläiselle, kun Rimpiläinen oli valittu (muistaakseni v. 1980) Oulun hiippakunnan piispaksi, että ”kirkolla on aikaa, yli sukupolvien kirkolla on aikaa.” En muista sanatarkasti Laasosen lausumaa, mutta hän tarkoitti sillä silloin ajankohtaista naispappeuskysymystä.
Kului kuusi vuotta, ja kirkko hyväksyi naiset papiksi. Aika kului nopeasti. Nyt voi olla, että Laasosen ohje on tähteellisempi: jos naispappeuskysymys aiheutti kirkolle pikku lohkeaman, homokysymys hajottaa sen, jos ei toimita oikein.
Pahoin pelkään, että nyt toimitaan taitamattomasti: arkkipiispan vaalin voitti sittenkin väärä mies.
Pentti Laasonen ei kirjoittanut naispappeudesta, vaan lestadiolaisesta herätysliikkeestä, jonka edellinen vuosikymmen (70-luku) oli hoitokokousten mustinta aikaa. Hän ei tarkoittanut sitä konservatiivisuuden ohjelmajulistukseksi, jollaisen Rimpiläinen siitä virkaanastujaissaarnassaan teki. Silloisena kirkkohistorian opiskelijana kuulin tämän Pentiltä itseltään.
Ai, hyvä kun tuli esiin ja tarkensit. Kiitos. Tismalleen samaan aikaan, kun Rimpiläistä valittiin piispaksi (syksy 1979), kävi hoitokokouskohu kuumimmillaan, siitä kirjoitettiin kovasti Kotimaassa ja Hs:ssa jne..Sivuhuomautuksena sanon, että pohjoisen hiippakunnan piispan on hyvä tulla toimeen pohjoisen kristillisyyden kanssa, ja körttitaustainen Rimpiläinen tuli. Rauhansanalaisen keskeisen vaikuttajan Eemeli Salmen poikakin vaikuttaa aika hyvin tulevan.
Muokkasinpa nyt jotain tuosta suoraan…..
Kirkon avioliitto-opetus osa 2: Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi sekä siunannut heidän liittonsa. Syntiinlankeemuksessa tuo Jumalankuva on rikkoutunut meidän kaikkien osalta, niin miesten kuin naistenkin. Koska kirkon missio kohdistuu jokaiseen ihmiseen ja kaikkeen inhimilliseen, kirkon pitää tukea kaikkia jäseniään sekä niitä, jotka eivät vielä edes tunne Jeesusta eivätkä vielä ole kirkon jäseniä. Tästä tukemisen tavasta kirkossa on erilaisia näkemyksiä. Osa haluaa kertoa Jeesuksen armosta ja rakkaudesta sekä Hänen antamaanstaan voimasta parannuksentekoon (niin seksuaalisuuden alueen kuin muihinkin synteihin). Toinen ääripää tukeutuu todellisen armon sijasta humanismiin, ei usko ihmeisiin ja jättää meidät syntiemme kanssa räpiköivät vaille Jumalan todellista apua. Kirkossa pitää olla tilaa etsijöille, jotka eivät vielä ole Jumalan voimaa kokeneet omakohtaisesti. (Valitettavaa tosin, jos etsijän paikalla olevat ovat itse seurakunnan paimenia ja isossa vastuussa seurakunnastaan Jumalan edessä.)
Aika julmaa ja rasistista syntiseksi leimaamista…
Jättäisin jokatapauksessa tuon homoseksuaalisuudesta syntinä puhumisen vähemmälle. Sitä se ei ole.
Ohhoh…. Mihin ihmeeseen ihminen muuhun edes tarvitsisi Jeesusta, jos hän ei (julmasti ja rasistisesti) olisi syntinen ? Eikös se armo ole kristinuskon ydintä ja jos armoa ei tarvita, niin eipä kristinuskolla ole sellaisen ihmisen elämään mitään tarjottavaa. Hyväntekeväisyysjärjestöjä toki löytyy ihan ilman ”jeesuskuorrutusta”, jos tarve on esim. aineellinen. Itse ainakin olen täysin ja totaalisen langennut ja syntinen ihminen. Valitettavaa, jos Heikki et ole huomannut samaan syntisten kategoriaan kuuluvasi. 🙁
Synti on jumalattomuutta. Jeesus tuli ihmiseksi, jotta Jumalan valtakunta tavoittaisi jumalattomatkin. Oliko siinä kysymys tarvitsemisesta lainkaan? Olen oppinut, että kaikki lähtee Jumalan ihmisiä kohtaan kokemasta rakkaudesta.
Heikki Leppä
Jos ajatuksesi ydin on, että kirkko muutuisi jonkinlaiseksi sateenvarjo-orkanisaatioksi, jonka sisälle mahtuisi parisuhde-etiikassa monenlaisia oppeja, ei siihen voi sisällyttää paikalliseurakunnalle velvollisuutta tarjota sakraalitiloja toimintaan jota se ei opillisesti hyväksy.
Et myöskään voi pappina olla niin itsekäs, että katsoisit omantunnonvapauden koskettavan vain pappeja. Om,antunnonvapauden, jos sellainen asetetaan, tulee koskea myös kanttoreita, suntioita, diakoneja, nuorisotyöntekijöitä jne.
Voidaan laajentaa omantunnonvapaus koskemaan kanttoreita ja suntioita. Diakonien ja nuokkareiden tehtäväkuvaa vihkiminen tai siunaaminen ei kosketa.
Kuulutus ennen vihkitilaisuuden alkua:
”Tervetuloa kirkkoon! Tilaisuuden ohjelma löytyy istuintaskussa olevasta kuvastosta.
Huomioittehan, että tässä vihkitilaisuudessa pastori viheltää häämarssin. Kanttorimme on tunnin mittaisella tauolla. Pyydämme myös ystävällisesti hääväkeä varomaan kirkon likaista lattiaa. Kirkko siivotaan vasta tunnin päästä alkavia heterohäitä varten.
Seurakunta toivottaa juhlaväen sydämellisesti tervetulleeksi!”
Kirkko pitää siivota ennen määräaikaa, joten tuo roskaisuus ei menisi läpi. Sen sijaan läsnäolo tilaisuuden aikana voisi olla eri juttu.
Tarjoaahan kirkko siunauskappelin vapaa-ajattelijan uskonnottomiin hautajaisiinkin.
Hyvä Heikki Leppä,
Rehellisyys on kristillinen hyve, jota olisi hyvä harjoittaa myös blogeissa.
Valitettavasti mikään kompromissi ei tule toimimaan ja kestämään. Lopulta liberaali, mallistunut enemmistö ajaa vähemmistön nurkkaan ja panee virkakieltoon. Käräjäoikeuden ym. päätöksin kuten tähänkin asti.
Liberaali mielenlaatu ei voi hyväksyä vapautta vaan aina vain yhden oikean totuuden. Konservatiivit ovat luonteeltaan suvaitsevaisempia, mutta heiltä ei kysytä.
”Liberaali mielenlaatu ei voi hyväksyä vapautta vaan aina vain yhden oikean totuuden. Konservatiivit ovat luonteeltaan suvaitsevaisempia, mutta heiltä ei kysytä.”
Heh-heh! Huumori on aina positiivista. 😉
”Lopulta liberaali, mallistunut enemmistö ajaa vähemmistön nurkkaan ja panee virkakieltoon.”
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että mielestäsi homoparit kuitenkin aikanaan vihitään kirkossa siinä kuin muutkin?
Nurkkaan ajamista en kyllä ymmärrä, sillä tuonhan pitää kuitenkin tapahtua kirkolliskokouksen päätösten mukaisesti. Olen aika varma siitä, että kirkossakaan ei ole sääntöä, joka maailman tappiin suojaisi jotain vähemmistöä heidän tahtonsa vastaisilta päätöksiltä.
HV Jussi T.,
Yhtäkään ev.lut. ateistipappia ei ole erotettu virasta vakaumuksen vuoksi, mutta potkuja on jaettu useille yhtenäisen Kirkon tunnustuksessa pitäytyvälle.
Johtopäätös: liberaali lähtee käräjille savustamaan toimenhaltijaa ulos kun mielipide ei miellytä, konservatiivi taas sietää hyvin yhteiseloa. Todisteet ja teot puhukoon puolestaan, ei mielikuvat. Liberaalit ovat useimmiten äärimmäisen ahdasmielisiä, toisten mielipiteitä väheksyviä ja empatiakyvyttömiä. Case closed. Ugh.
Tiedän vuosituhannen vaihteesta yhden papin, jonka ateistinen näkemys maksoi liperit. Mutta en tiedä yhtään pappia, joka olisi erotettu konservatiivisten mielipiteiden takia. Lähetyshiippakunnan piispojen lisäksi on erotettu papille sopimattoman käyttäytymisen vuoksi. Tai kirkosta eroamisen seurauksena.
Huomioni kiinnittyi lauseseen ”Jumala siunasi heidän liittonsa”. Voi kysyä, millä perusteilla voisimme lukea 1. Moos 1:28 tekstiin tuon merkityksen, naisen ja miehen LIITON siunaamisen, mieheksi ja naiseksi luomisen, ja sen merkitsevän meidän nykyaikaisen länsimaisen avioliittoinstituution, erilaista lainopillista tai kulttuurillista normittamista, määrittämistä ja/tai muuta vastaavaa. Sellaiseksi tekstiä eivät käsittäneet myöskään tekstin kirjoittaneet muinaisheprealaiset itse; heidän avioliittoinstituutionsa oli patriarkaalinen moniavioisuus. Kun ko. tekstikohtaan lutetaan sen ulkopuoltelta kyseinen {avio]liiton merkitys, sitä ovat käyttäneet mm. katoliset avioliittonsta sakramentaalisuuden perustana. Luther ei sitä sellaisena syystäkin pitänyt. .
Hepreankielisen 1. Moos. 1:27-28 tekstissä mukaan ihminen luodaan naaraaksi ja urokseksi, ei mieheksi ja naiseksi eikä etenkään aviomieheksi ja aviovaimoksi. Urkoksen ja naaran merkityksellä painotetaan ihmisen olevan samanlainen kuin muut vastaavat ludoot ja tällä tavalla eroavan JHW:sta, vaikka ihminen lajina Jumalan kuva onkin. Tässä erotellaan siis yhtenevyyksia ja eroavuuksia Luojan ja luodun välillä. Tamä erotteluperiaate kuvaa luomista separaationa, joka on luomisesta kertovien tekstien käsitys siitä, miten luominen toteutettiin. Alussa elementtejä oli taivas ja maa, sitten Jumala alkoi jakaa niitä pienempii osiin, ja sama erotteluperiaate toimii koko 1. Moos. luomisesta eri tavoin kertovissa luvuissa, kunnes opulta 4-11 luvuissa syntyvät mm. jotkut tietyt inhimillisen kulttuurin insituutiotkin.
Sama luominen separaationa koskee myös ihmisen luomista, ja noudattaa luomisen tekstien kirjoittajien ja redaktoreiden pyrkimyksiä kuvata koko luominen, ja myös ihmisen osalta, luodun ja Luojan välisenä separaatio-prosessina.
1. Mooseksen kirjan 1.luvun jae 28, johon on tulkittu tekstin ulkopuolelta sen merkitykseksi miehen ja naisen välisen avioliiton siunaaminen, sanoo; ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.””
Jakeessa siunataan ihminen noin yleensä ja kokonaan lajina. Luotu ihmislaji, kaksine sukupuolineenkin [JHWH-luojahan on sukupuoleton] on sen verran hyvä luomus että sen kannattaa antaa lisääntyä ja täyttää maa. Jae ts. ko. tekstikokonaisuus painottaa ”valtaa” suhteessa muuhun luomakuntaan, mutta ei siinä merkityksessä että ihminen olisi oikeutettu ja valtuutettu tuhoamaan muita luotuja, vaan että hänet siunataan varjelemaan niitä ja turvaamaan niiden parhaat elämän ja olemassaolon edellytykset ja myös tuottamaan viimeksimainittuja. Tämän vuoksi jaetta ei voi rinnastaa kristillisen kirkon papin tai jonkin muun instituution edustajan toimittamaan avioliittoon vihkimiseen.
Mutta muissa ja myöhemmin syntyneissä [koko] Raamatun teksteissä avioliitoinstituutiot ja suhtautuminen seksuaalis-eroottiseen elämään vaihtelevat kulloistenkin kulttuurien ja niiden eri aikojen käsitysten mukaan. Tämän takia se, mikä näyttäisi olevan olennainen Raamatun opetus asiassa, on, että kulloisenkin ajan ja kulttuurin on itse luotava oma suhtautumistapansa näihin puhuttuihin asioihin (avioliittoinstituutiot ja seksuaalis-eroottinen elämä), siten että se palvelee ihmisten hyvää, oikeuksia ja rakkauden kaksois/kolmoiskäskyä (”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) ja antaa ihmiselle edellytyksiä toteuttaa itseään -suhteessa itseensä ja toisiin ihmisiin- Rakkauden (Jumalan) omakuvana ja kaltaisena.
Seuraavassa referoin, millä perusteilla vanhan testamentin eksegetiikan professori emeritus Jack Rogers muun ohella kritisoi professori Robert A. J. Gagnonin avioliittotulkintaa kyseiseen raamatunkohtaan, ja myös hänen ns. homovastaisia ajatuksiaan ja niihin liittyen.
”VT.n tutkija Phyllis Bird huomauttaa, etteivät ne lait ja säännökset jotka määrittelivät seksuaalisia suhteita ja avioliittoa muinaisessa Israelissa, koskaan viittaa luomisteksteihin malleinaan [eivätkä sen vuoksi siihenkään että olisivat epäonnistuneet, tmv., toteuttamaan sitä ja/tai jonka vuoksi ne olisi kirjoitettu ja muotoiltu, jne.]. 1.-2. Moos. kuvailee miten ihmiset ovat eri tavoin samanlaisia ja erilaisia kuin Jumala, ilman viittausta avioliittoon tai homo- b- tai heteroseksuaalisuuteen. Ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, joka erottaa heidät muista eläimistä niiden ”vallitsijoiksi”. Ja sukupuolellisesti heidät identifioidaan tekstissä naaraaksi ja urokseksi (female, male), ei aviomieheksi ja aviovaimoksi, eikä edes mieheksi ja naiseksi. Tämän tarkoitus on ilmaista se, että ihminen on sukupuolellisesti samanlainen kuin kaikki muutkin vastaavat lajit, ja on sen ominaisuuden omatessaan erilainen kuin Israelin Jumala, joka on kaikista muista Lähi-Idän jumaluuksista poiketen a-sukupuolinen (”sukupuoleton”). Näihin seikkoihin liittyen, ja niiden mukaisesti, eksegeetti Furnish toteaa, ettei 1. Moos. 2:23-25 määrää tai oleta [merkityksenään] monogaamista suhdetta miehen ja naisen välille, eikä viittaa avioliiton merkityssisältöön.
Se käsitys että 1. Moos. jollakin tavalla sisältää heteronormatiivisen monogamian mallin, joka on siitä tulkittavissa ja luettavissa, ei yksinkertaisesti ole totuudenmukainen. Ko. käsitys on keinotekoinen rakennelma jonka käyttötarkoitus on vain pyrkiä kieltämään oikeus avioitua niiltä jotka rakastavat seksuaalis-eroottisesti samaa sukupuolta olevia.
Voi ajatella että nykyaikainen kristillisen avioliiton malli on hyvä [heteroseksuaalisiksi itsensä normittaville pareille]; heidän tulee avioitua eliniäksi, hankkia ja kasvattaa lapsia jos haluavat: mutta tätä mallia ei perusteta 1. Moos. teksteissä, vaan länsimaiselta kulttuuriltamme meni monta vuosisataa siihen päätymisessä. Lisäksi monet samaa sukupuolta olevat pariskunnat ovat sitoutuneet elämänikäiseen parisuhteeseen, hankkineet sen puitteissa lapsia ja joskus jopa adoptoineet sellaisia lapsia joilla on jokin ”erityistarvekin”. Heillä on siten hyvä taju siitä mikä nykyisen kristillisen avioliiton idea on, ja elävät sitä todeksi.” Tässä en nyt muuten kommentoi ns. kompromissiasi sen enempää.
Kiitos erinomaisesta eksegeettisestä pohdinnasta. Sillä on oma tärkeä paikkansa.
Kovasti yritin päästä jyvälle tästä Merosen kommentista. Se ei vaan avautunut.
Käsitteet naaras ja uros, kuulostaa kaukaa haetulta liittyykö se jotenkin evoluutioon joka on tässä yhdistetty luomisen tekstiin.
” Sellaiseksi tekstiä eivät käsittäneet myöskään tekstin kirjoittaneet muinaisheprealaiset itse; heidän avioliittoinstituutionsa oli patriarkaalinen moniavioisuus.” Tämä väite on vailla pohjaa. Avioliitto luotiin naisen ja miehen välille. Moniavioisuus iskee vasta myöhemmin mutta alkuperäisestä kaukana.
Kukaan ei ole varmasti väittänyt, että 1. Moos 1:28 sen merkitsevän meidän nykyaikaisen länsimaisen avioliittoinstituution, erilaista lainopillista tai kulttuurillista normittamista, määrittämistä ja/tai muuta vastaavaa. Tämä on sama kuin vt: pappeudesta haettaisiin Ut virkaan suorat linjat. Perusperiaate mielestäni on juuri se, että luotiin mies ja nainen ja he solmivat liiton. Juutalaisuudessa homoseksuaalisuus oli ja on edelleen väärin.