Kirjoitin kiireisellä aikataululla Toimittajalta-kolumnin tänään ilmestyvään Kotimaa-lehteen. Aloin harmitella avauslausettani jo ennen kuin painokone sylki lehdet ulos suustaan. Oli kuitenkin myöhäistä tehdä enää mitään.
Tuo lause kuuluu: Kristitty ei voi olla maahanmuuttokriittinen tai vastustaa monikulttuurisuutta. Seison kyllä lauseeni takana, mutta tajusin myös, että sen voi ymmärtää täysin väärin yhteydessä, jossa perusteellisille perusteluille ei ollut tilaa.
Nyt pelkään ihmisten kuvittelevan, että lauseessa oli joku ylemmyydentuntoinen ja arvolatautunut viesti siitä, että ”me hyvät kristityt emme ole rasisteja”. Pelkään myös jonkun luulevan, että kuvittelen itselläni olevan valta määritellä jotenkin sitä, kuka on kristitty. Kumpikaan näistä ajatuksista ei ollut mieleni lähettyvilläkään, kun tuon lauseen koneella näpyttelin.
Kirjoitin tuon lauseen siksi, että mielestäni Jeesuksen omat opetukset vaativat täydellistä omastaan luopumista ja varauksetonta muille antamista silläkin uhalla, että siitä seuraa itselle tai omalle yhteisölle tai yhteiskunnalle vaikeuksia. Jeesus käski myydä kaiken, aivan kaiken, ja seurata itseään. Hän käski kääntää selän jopa omalle lähiyhteisölle (käski peräti vihaamaan äitiään, isäänsä ja veljeään ja lähetä vain seuraamaan häntä seurauksista piittaamatta). Tämä kaikki on mietityttänyt minua paljon.
Tällä logiikalla (mihin siis liittyy myös tuo lauseeni, jonka mukaan kristitty ei voi olla maahanmuuttokriittinen) todellisia kristittyjä ei oikeastaan ole kuin jotkut Äiti Teresa –tyypit tai pyyteettömimmät Pelastusarmeijan upseerit. Eli siis itsekään en ole likimainkaan oikea ja kelpo kristitty. Edes sen tiedon olisin voinut kolumniin ujuttaa!
On erittäin mielenkiintoista pohtia, miten paljon me voimme selittää pois ja tulkita ja loiventaa Jeesuksen sanomisia ja opetuksia ja silti pysyä kristittyinä. Tottakai tajuan, että koko kristinuskon historia on tuota ongelmallisten julistuskohtien poisselittämistä ja tulkintaa. Tajuan myös että luterilaisille rakas ja luovuttamaton ajatus pelastumisesta yksin armosta perustuu juuri siihen oivallukseen, että Jeesuksen asettamat ehdot itsensä seuraamiselle ovat meille ihmisille tyystin mahdottomat. Silti tämä asia vaivaa minua.
Liitän vielä tähän alle alkuperäisen kolumnin kokonaisuudessaan:
Älä sorra muukalaista!
Kristitty ei voi olla maahanmuuttokriittinen tai vastustaa monikulttuurisuutta. Jeesus asetti uskon esikuvaksi ojassa viruvaa auttaneen laupiaan samarialaisen, joka edusti juutalaisten halveksimaa sekakansaa ja sekauskontoa. Jeesus kehotti antamaan toisen paidoista sille, jolla ei ole vaatetta lainkaan ja teki hädässä olevien auttamisesta jopa pelastuskysymyksen. Vanhan Testamentin profeetat huusivat: Älkää sortako vierasheimoisia!
Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebookissa jakama taistelunjulistus monikulttuurisuutta vastaan on saanut aikaan mediamyrskyn. Mielestäni syystä. Tällä asialla ei voi leikkiä.
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ilmaisi Ylen ykkösaamussa tiistaina tukensa Immoselle. Hänen mukaansa erittäin kriittinen asenne kolmannesta maailmasta tulevaa humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan on koko Perussuomalaisen puolueen linja. Hän vähätteli Immosen julistuksen ongelmakohtia sillä, että viesti oli laitettu sosiaaliseen mediaan keskellä yötä.
Mielestäni kansanedustajalla ei ole varaa missään tiloissa tai mihinkään kellonaikaan heittää nettiin natsimielisiksi tulkittavissa olevia ajatuksia.
”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt.” (3. Moos 19:34)
Nou hätä; mä en ainakaan saanut mitään ikävää käsitystä otsikosta <3
Otsikossa ei mitään vikaa ollutkaan , mutta tuo ensimmäinen virke…
Emilia, kiitos kirjoituksesta. Siinä on paljon asioita, joita voimme pohtia. Samoin meidän jokaisen niin minun, kuin sinun, Immosen tai mielenosoituksessa olleen, olisi hyvä pohtia pyhän Jaakobin kirjoittamia sanoja:
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak. 3:1-18)
Tämä on hieno raamatunkohta. Jäin silti miettimään, mikä kaikki tulkitaan opettamiseksi. Minun mielestäni keskusteleminen (julkinenkaan) ei ole automaattisesti opettamista. Itse asiassa opettavainen sävy on omiaan ärsyttämään ja tukahduttamaan keskustelua.
Minusta on myös tärkeää, että asioista yritetään keskustella mahdollisimman todesti ja avoimesti ja syvästi siitäkin huolimatta, että väärinkäsitysten mahdollisuus on valtaisia ja että sanat (erityisesti hengellisiä asioita koskevat sanat) ovat niin vaikeita ja usein henkilökohtaisin painolasten latautuneita.
Yksi pohtimisen arvoinen asia on myös siinä, miten maahanmuuttaja asemoituu. Tuoko hän koko entisen kulttuurinsa mukanaan ja haluaa sille täyden tilan. Vai tullaanko suomen auktoriteetin alle, joka vaatii ehkä sopeutumista. En näistä paljon tiedä, mutta hengellisellä alalla olen havainnut käytöstä, joka ei ole ollut rakentavaa. Jos vieraileva puhuja ei vähääkään välitä paikalla olevan seurakunnan auktoriteetista, jälki voi olla ikäväntuntoista.
Minulla on sellainen tuntuma, että kyllä valtaosa pakolaisista ja muista maahanmuuttajista ajattelee automaattisesti, että heidän kuuluu sopeutua tietyssä määrin (ja varsin suuressa määrin) siihen yhteiskuntaan johon tulevat. Jokaisessa maassa eletään ko. maan lakien mukaan eikä tässä liene mitään epäselvää? Toki aina löytyy varmasti myös ääri-ihmisiä, vaikkapa islamilaisia jotka haluavat sharia-lain voimaan joka kolkkaan maailmassa, myös uuteen kotimaahansa jne. Mutta uskon tällaisten ihmisten olevan hyvin hyvin pieni vähemmistö. Maassa maan tavalla on nähdäkseni aika hyvä ja yleisesti hyväksytty periaate. Ja tämähän ei tarkoita, että omasta kulttuurista pitäisi kokonaan luopua tai että omaa uskontoa pitäisi vaihtaa. Kulttuurien rinnakkaiselo on ihan mahdollista, jopa perheen sisällä. Tästä todistavat monet kulttuurien ja uskontojenväliset avioliitot ja monikulttuuriset perheet. Toki ongelmia tulee, niin kuin kaikissa perheissä ja ihmissuhteissa, mutta yhdessä eläminen ja hyvä elämä yhdessä on selvästi mahdollista.
Hyvä kun korjasit tuon. Nykyisin hyvin usein esiin nostetaan väite, ettei joku voi olla mielipiteensä tähden kristitty. ikkänkuin kristillinen usko muuntaisi kaikki omat ajatukset saman tien Raamatun mukaisiksi.
Toinenkin väitteesi kiinitti huomioni. Esitit että ehdot Jeesuksen seuraamiselle olisivat meille täysin mahdottomat. Miten niin?Kristitythän nimenomaan tunnistetaan Jeesuksen seuraajina.
Meidän eurooppalaisten voi olla vaikea ymmärtää, että kristinusko on kautta aikojen voinut liittyä monenlaisiin kulttuurimuotoihin. Eurooppaan kristinusko on vaikuttanut voimakkaasti. Kuitenkin jo Euroopan sisälläkin on kulttuurien monimuotoisuutta, jos kohta me kaikki eurooppalaiset Suomesta Portugaliin ja Kreikasta Irlantiin olemme Rooman perillisiä. Mutta jo antiikin aikana kristillisyyttä löytyi myös ainakin Etiopiasta ja Intiasta, jotka toki Euroopasta katsoen olivat kaukaisia ja eksoottisia kulttuurialueita. Kauta historian on kulttuurit lainanneet toisiltaan. Ei eurooppalaisuuskaan ole säilynyt vailla muualta saatuja vaikutteita, ja toisaalta eurooppalaisuus on säteillyt varsinkin löytöretkistä alkaen kaukaisiinkin maanosiin, silti muuttamatta niitä Euroopan kopioiksi. Tämä kulttuurien vuorovaikutus ei tietenkään ole päättynyt, vaan pikemminkin nopeutunut ja voimistunut globalisaation myötä.
Tärkein jäi tuossa edellisessä sanomatta. Kaikesta sanotusta huolimatta on tärkeää muistaa, että kristitty on jokainen Kristukseen uskova täysin riippumatta siitä, millaisia muita mielipiteitä hänellä on.
Kyllä. Olen samaa mieltä. Ja ajattelen ylipäätään, ettei ulkopuolelta voi asettaa ihmiselle jotakin tiettyjä ehtoja, joiden vallitessa (ja vain silloin) joku saa olla jonkun uskonnon edustaja. Oikeus määritellä jonkun uskonnon edustajien rajat on minusta kokonaisvaltaisesti ongelmallinen.
”kristitty on jokainen Kristukseen uskova täysin riippumatta siitä, millaisia muita mielipiteitä hänellä on.” Sahama
Näin minäkin asian ymmärrän. Myöskään maahanmuuttokriittisyys ei ole merkki siitä, että ihminen ei ole kristitty. Yhtälailla perussuomalaisiin kriittisesti suhtautuva voi olla kristitty. Mikään rakentava kriittisyys ei ole este kristittynä olemiselle. Jeesus kritisoi kovinkin ankarin sanoin sen aikaisia uskonnollisia johtajia nimittämällä heitä jopa ”käärmeiden sikiöiksi” jne.
”Mikään rakentava kriittisyys ei ole este kristittynä olemiselle.” Minä pohtisin asiaa toisesta suunnasta. Olisiko kristittynä oleminen este jollekin poliittiselle tai muulle kannalle? Minkä rakentamiseen kristitty saa osallistua kritiikin keinoin tai muulla tavalla?
”Minkä rakentamiseen kristitty saa osallistua kritiikin keinoin tai muulla tavalla?”
Jos estämme jotakuta osallistumasta kriittisin keinoin johonkin projektiin siksi että osallistuja on kristitty, niin se taitaa olla jo vakaumuksen pohjalta nousevaa syrjintää.
Koskeeko tämä moskeijaprojektiakin?
Oliko suomalaiset tässä taannoin siis kristittyjä kun eivät hyväksyneet maahamme toisuskoisia, siis kun ol tää uskontopakko olla luterilainen?
Tottakai olivat. Voidaan tietysti kysyä, olivatko he hyviä kristittyjä. Sen arviointi ei kuitenkaan ole ihmisten asia. Jos kristityksi hyväksytään vain synnittömät on heitä ollut vain yksi ainoa, nimittäin Jeesus itse.
Suomi on politiikan ja uskonnon suhteen perinteikäs maa. Perinteitä on sen ilmoittamisessa, ketkä eivät ole tai edes voi olla oikeita kristittyjä. Yksi herätysliike on siitä tullut oikein tunnetuksi. Perinteitä on myös sille, mitä poliittista suuntaa kristityn pitää edustaa. Sillekin on vahvat perinteet, että tiedetään, mitä mieltä Jeesus on asioista. Yleensä samaa mieltä kuin sanoja.
” Sillekin on vahvat perinteet, että tiedetään, mitä mieltä Jeesus on asioista. Yleensä samaa mieltä kuin sanoja.”
Tämä ajatusmalli taitaa olla käytössä kaikilla rintamilla, niin liberaaleilla kuin konservatiiveilla sekä uskonnon että politiikan kentällä.
Teemu: Jäin kaipaamaan sinulta tämän sivaltamisen lisäksi jotakin muutakin panosta tähän keskusteluun, viisas mies kun olet. On helppo osoitella virheitä, puutteita ja idioottimaisuuksia. Mitä tilalle?
”Sillekin on vahvat perinteet, että tiedetään, mitä mieltä Jeesus on asioista. Yleensä samaa mieltä kuin sanoja.” Minä olen aina pitänyt Giovanni Guareschin kirjojen isä Camillon keskusteluista kirkkonsa pääalttarin Kristuksen kanssa. Pappi on usein eri mieltä Kristuksensa kanssa. Toisinaan Kristus jättää ratkaisun pappiparan vastuulle tokaisemalla vaikka: ”Jääkaapit eivät ole minun alaani.” Isä Camillo ei siis voi käyttää Jeesusta omien toimiensa takuumiehenä vaan hänen on itse otettava vastuu. Lujiillehan se usein hänet laittaakin.
Nyppäsen mielenkiintoisesta ”puolustuspuheenvuorostasi” vain sivujuonteen, mutta teen sen siksi, koska sanot asian ”mietityttänen minua paljon”. Tuskin olet yksin tuosa mietinnässäsi, joten asiasta sietänee hiukan keskustella.
Olet ymmärtänyt Raamatusta, että ”Jeesus käski myydä kaiken, aivan kaiken, ja seurata itseään.” Itse olen ymmärtänyt vain tuon loppuosan kaikille annettuna ohjeena.
Matteuksen 19. luvussa on ilmeisesti kohta, johon viittaat: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua”, sanoi Jeesus eräälle nuorukaiselle. (Mat19:21) Seurauksena oli se, että ”kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.”
Jeesuksen opetus tulee sitten seuraavassa jakeessa ”Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.” Vastaavasta asiasta Mestariopettaja käytti toisella kertaa hyperbolaa kamelista ja neulansilmästä.
On kuitenkin huomattava, että Raamatussa ei yleisesti opeteta mitään äiti-Teresan ihannetta omaisuuden myynteineen. Toki kyseinen nainen teki äärettömän hyvää ja epäitsekästä työtä köyhien auttamiseksi. Sananlaskut toteaa järkevän periaatteen: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää”(San 30:8)
Timoteuskirje antaa rikkaille seuraavanlaisen ohjeistuksen: ”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme.”(1.Tim 6:17) Rikas nuorukainen sai oman erityisvaatimuksensa, koska Jeesuksella oli kyky nähdä hänen sydämensä suurimpaan vinosuuntaukseen tuolla hetkellä.
Raamattu painottaa siis ”aarteiden keräämistä taivaaseen” ja varoittaa aineellisen rikkauden haalimisesta, Vaikka me kaikki olemme afrikkalaisella mittarilla arvioituna miljoonäärejä, voimme seurata Jeesusta ihan hyvällä omallatunnolla.
Hän käski kääntää selän jopa omalle lähiyhteisölle (käski peräti vihaamaan äitiään, isäänsä ja veljeään ja lähetä vain seuraamaan häntä seurauksista piittaamatta).
Tuo viimeinen kappale tuli vahingossa plogista kopioiduksi. Mutta miksei joku voisi siitäkin ajatuksia heitellä?
Täytyyhän sillekkin jotain kriteeriä löytyä, ketä kristityksi voi kutsua.
Muuten siinä käy niin, ettei mitään rajaa asialle voi asettaa. Kaikki voivat olla ihan oikeita kristittyjä niin halutessaan. Tai niin sanoessaan. Välittämättä mitään sanan alkuperäisestä merkityksestä.
Kirkko on tosi huonosti hoitanut tämän puolen opetuksestaan. Vain todella harvat tuntevat kristityn tuntomerkit. Niinpä väärillä opettajilla on kissanpäivät. Kansalaisten heikko tietämys kristinuskon perusasioista antaa väärille opettajille hyvät mahdollisuudet ohjata uhrejaan haluamaansa suuntaan.
Tämähän se on kristittyjen tyntomerkki Johanneksen 1. kirjeen mukaan: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”