Kirkko alkaa järjestää eri puolille maatamme toimintaa, jossa kokoonnutaan tekemään ruokaa ja syömään yhdessä.
Kyseessä on Yhteinen keittiö-hanke, johon Kirkkohallitus on saanut miljoona euroa Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hankkeen tarkoituksena on torjua yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Yhteisruokailu on kaikille avoin ja maksaa muutaman euron. Diakoniatyön asiakkaat voivat saada aterian ilmaiseksi.
Tällä toiminnalla pyritään korvaamaan pelkkien ruokakassien jako.
Hanke alkaa ensi vuoden alussa viidellä paikkakunnalla.
Tälläinen yhteinen ateriahetki luo varmasti yhteisöllisyyttä. Kun tavataan tuttuja tai tutustutaan ihan uusiin ihmisiin, vaihdetaan kuulumisia ja parhaassa tapauksessa tullaan ystäviksi, niin voidaan todella sanoa, että seurustelun sakramentti toteutuu.
Näiden ateriahetkien jälkeen voisi olla vielä tarjolla muutakin toimintaa halukkaille.
Tarinatuokioita tai keskustelupiirejä, luentoja eri aiheista, musiikki- tai laulutuokioita, diakoniatyön asiantuntijoita, hartaushetki jne. Myös mahdollisuus kahdenkeskiseen keskusteluun papin tai ammattiauttajan kanssa.
Keskiössä on toki aterian valmistaminen ja yhdessä sen nauttiminen keskustellen, mutta kannattaa varmaan kysellä , toivovatko nämä asiakkaat vielä muutakin ohjelmaa.
Itselläni on kokemusta erään kirkon tälläisen ateriapalvelun järjestämisestä, joka oli suunnattu lähinnä syrjäytyneille.
Kun oli teemoja aina silloin tällöin, se lisäsi kovasti kävijämäärää. Ihmiset kertoivat elämästään, esim. joku vangin omainen tai suuria vastoinkäymisiä kokeneita kokemusasiantuntijoita. Oli myös runotuokioita, laulutuokioita, raamatun selitystä jne.
Järjestäjien tuli huomata yksinäiset ja erakoituneet ja mennä heidän kanssa juttelemaan.
Ymmärsin, että kaikista tärkeimpänä asiakkaat pitivät lämmintä ilmapiiriä. Jokainen tulija otettiin henkilökohtaisesti lämpimällä halauksella vastaan ja iloittiin yhdessä jälleen näkemisestämme.
Jokainen meistä haluaa olla toivottu ja kaivattu ihminen.
.
Tuossa mainiossa ideassa on hieman roomalaisen st. Egidion yhteisön toiminnan henkeä. Tosin siellä toiminta alkoi kaduilta ja köyhien keskeltä eikä siinä ollut ainakaan alussa tuollaista valtiollista rahatukea mukana. Tärkeää olisi myös St. Egidion idea siitä, että nuo toiset eivät ole asiakkaita vana he ovat osa yhteisöä ja toteuttavat siinä elämäänsä. Osallisuus on tärkeä asia.
Juuri näin. Kiitos kommentista!
Somerolla on pitkään ollut vapaaehtoisin voimin ylläpidetty ruokailu vähävaraisille. Vain vastaava emäntä on palkattu osaksi kaupungin ja osaksi seurakunnan avustamana.
Kaupat ovat lahjoittaneet sellaisia ruokatarvikkeita joiden päivämäärä alkaa olla lähellä loppua. Näin on voitu pitää palvelua yllä kun sekä työ että tarvikkeet tulevat talkooperiaatteella.
Se järjestetään kuutena päivänä viikossa klo 11-12.30 välisenä aikana. Syöjiä on päivittäin ollut muutama kymmenen.
Muutoin paikka on avoinna klo 9-13 kaikille ja siellä järjestetään monenlaista toimintaa.
http://www.svensson.fi/node/6
Todella mukava kuulla! Kiitos Matias!